Ajatus hukassa

Joulu lähestyy uhkaavaa tahtia.
Töiden keskellä sitä yrittää rentoutua, ehkä lukea ehkä neuloa ehkä kirjoittaa.. mutta nyt ei tule mistään yhtään mitään, vaikka ajatus laukkaa häiritsevän paljon.
Ahdistus ja stressi on jokapäiväinen ilmiö, eikä rauhallisuudesta ole tietoakaan. Jos töissä menee hyvin, niin sitten muualta tulee tieto, mikä saa sitten koko maailman taas kääntymään ympäri ja itseni epätoivoisesti etsimään ulospääsyä. Jos perheen kesken kaikki on mallillaan, niin töistä ilmoitetaan asioita, mitkä sitten saa itseni voimaan pahoin ja käpertymään peiton sisälle maailmaa pakoon. Mikä siinä on, ettei voi samaan aikaan mennä hyvin niin töissä, kuin perheen kesken?

Kovin joulukiire on käynnissä kaupoissa, sen huomaa työskennellessä tavaratalossa.
Päivät menevät, kuin nopeutetusti, mitään ei oikein muista päivästä sitä kulkee eräänlaisessa sumussa vaan.
Tällöin yksi tärkeimmistä hetkistä on muistaa mitä elämässä on tärkeintä. Sitä nimittäin helposti vaan tekee sen mitkä on "helpointa" eli töitä ja kotiin. Siksi olen nyt pyrkinyt ottamaan yhteyttä ystäviini.. Näyttäen että kyllä, tahdon vielä olla ystävä.
Olen ottanut yhden askeleen elämässäni, mutta sitä en kerro kyllä täällä, mutta sanon senverran että siitä on minulle apua suuresti. Olen ylpeä itsestäni, kun olen uskaltanut ottaa tuon kyseisen askeleen, koska olen miettinyt sitä niin kauan.
Tämä vuosi on ollut muutosta täynnä, hieman pelolla odottaa mitä tuleva vuosi pitää sisällään, toivottavasti yhtä ihania asioita, kuin tämäkin vuosi.

-.-

Asiat ei aina ole niin yksinkertaisia.
Sitä puhuu ja purkaa sydäntään, mutta olo ei helpota. Ja minullakun menee kaikki täl hetkel hyvin, on työ, ystävät mies, kisut, perhe..on silti asioita mitkä nakertavat sisimpää, mitä ei saa vaiennettua, vaikka kuinka yrittäisi. Päiväkirjaan purkaminenkaan ei auta, ei enään... joskus sitä tuntee olevansa "rikki".
Olen uupunut pakoilemaan ja karttamaan tiettyjä tilanteita, olen uupunut pelkäämään kohtaamista erään ihmisen kanssa mikä voisi tulla tänään tai ei koskaan, olen uupunut ainaiseen valppauteen kaupungilla/kaupassa, että tietyn henkilön kohdatessa ehdin piiloon. Olen uupunut riitelemään siskoni kanssa, joka vähättelee tunnetta, mikä sisälläni on.

En jaksa olla vahva.

Kynä on ase kirjoittajan kädessä.

Tuijotan tyhjää sivua. Olen haaveillut tästä tilanteesta niin monta vuotta, olen kirjoittanut kaikki paperille rustaamani asiat jo wordiin ja odotan uutta tulvaa tulevaksi, mutta pääni lyö tyhjää.
Muutama läheinen ystävä on tienyt jo enennkin, että pidän tarinoiden kirjoittamisesta. Olen rustanut niitä ala-asteelta lähtien, en tosin yhtä ymmärrettävästi, kuin nyt.. tuolloin piirsin päähäni tulevat tarinat ja kerroin tohkeissani äidille niiden tapahtumista.. äidin katsoen minua kauhuissaan, kuin minussa olisi jotain vikaa.
Lukioon päästessäni sain uutta luottamusta kirjoittamiseeni. Äidienkielenopettajani oli suuri kannustus siinä, että jaksoin vapaa-ajallanikin kirjoittaa tarinoita.. ainoa miinus tässä kaikessa on, että minun kirjoitus on niin täynnä virheitä, että ihmistä joka osaa YHTÄÄN kielioppia, niin häntä ärsyttää minun kirjoitustyylini... sekun sattuu olevan niin kamalan sekavaa.
Minusta tämä on rauhoittavaa.. kun kirjoitan itselleni tarinaa, en mietin että onko tuo pilkku tuossa oikein ja onko tuo yhdyssana vai ei..minä vaan kirjoitan ja minä nautin siitä.
Nyt olen työstänyt tarinaa, josta tahtoisin joskus tehdä edes pari kirjapainosta. Olen lukenut jopa jo netistä, että jokainen voi painattaa oman kirjansa, jos siltä tuntuu.. jos haluaa 25kirjaa, niin se maksaa 30€ yms yms.
Suuri unelmani on saada joskus oma kirja johonkin kirjakaupan perimmäiseen nurkkaan, mistä kukaan ei sitä välttämättä edes huomaa, mutta voisin tuolloin sanoa että olen saavuttanut jotain "taiteellisella" puolellani.
Tämä tarina, mitä kirjoitan.. sitä olen miettinyt mielessäni intti-ajoista lähtien, eli n. 5 vuotta. Aloin kiroittamaan sitä pikkuhiljaa ylös ja tämän kannettavan tietokoneen saadessani kiroitin tähän asti olevan tekstin "puhtaaksi" tikulle talteen. Yksi pulma tässä vain on.. minulla on niin paljon asiaa tuohon tarinaan, mitä voisin lisätä etten tiedä mihin kohtaan ja missä järjestyksessä ne laitan. Tähän mennessä olen yrittänyt kirjoittaa suoraviivaistesti, mutta hei.. ajatuskeni laukkaavat niin ihmeellisiis suuntiin, että kai minun on pakko kirjoittaa kaikki mieleeni tulevat asiat vain ylös ja sitten joskus katsoa sitä siten, että josko niistä saisi tarinaan oman kohtansa.
Tarinoiden kirjoittaminen auttaa minua myös saamaan pienen pakokeinon todellisuudesta. Sinä voit itse päättää mitä se hahmo siinä tarinassa tekee, mitä sille tapahtuu ja minkälainen se ylipäätänsä on.
Se on minun oma maailmani.
Olen huomannut joskus töissäkin alitajuntaisesti miettiväni, että mitähän seuraavaksi voisi tapahtua, mutta pitkään kestää, että saan mitään paperille.. minä nimittäin kuvittelen mielessäni kaikki tapahtumat, ennenkuin kiroitan ne ylös. Saatan miettiä ennen nukahtamista seuraavaa kappaletta tai vaikka tarinan loppusivua, että miten se voisi mennä.. siitä sitten pikkuhiljaa alan kiroittamaan palasia ylös...
Eniten minua kiinostaa rikos, fantasia ja toiminta kertomusket, joitain rakkaushöpinöitäkin joskus kirjoitin, mutta ne tuntui niin siirappisilta, että ne löysi tiensä ö-mappiin.
Voiko minusta koskaan tulla "kirjailija"? Sitä ei kukaan tiedä, mutta siitä voi olla jokainen varma, että joskus on sellaisia päiviä, että tarinan kirjoittaminen on ainoa pakokeino ahdistavasta tilanteesta... ja niistä sitten kuroutuu jotakin, mikä voi joskus olla jonkun kirjahyllyssä...

~Unelmilla on valta päättää tulevaisuudesta~

Pidän itseäni ystävällisenä ja iloisena ihmisenä, noin yleensä.
Kun menen töihin, pyrin erottamaan koti-elämän kokonaan senhetkisestä toiminnasta. En siis anna koti-asioiden häiritä työntekoä ja pyrin, ettei työ häiritse myöskään vapaa-aikaani.
Silti minua ihmetyttää eräs asia. Olen ollut tuossa kaupassa kohta vuodenpäivät töissä ja esimerkiksi. olen ainoa tuossa osastolla, jolle on asiakkaat avautunut jopa ulkonäöstä. Eräskin kollega, joka on ollut tuolla töissä 20v, sanoi, ettei hänelle ole kukaan avautunut mistään erikoistesta asiasta. Jos normaaleja valituksia ei oteta huomioon.
Minulle puolestaan asiakkaat ovat valittaneet MINUN ulkonäöstä ja pukeutumisesta. Pukeutuminen hieman herätti kysymyksiä, koska onhan minulla firman kuteet päällä, eikä omani...joten mitä erityistä haututtavaa siinä on? Ulkonäöstäni olen myös saanut tosiaan kommentteja mm. siitä minulle on sanottu, että en näytä kuuluvan sinne.. yms. Ihmettelen suuresti miten ihmiset kehtaavatkaan avautua myyjille mitä ihmeellisimmistäkin asioista.
Mutta menneet ovat menneitä ja aina tulee uusi päivä, mikä voi mennä hyvinkin, ehkä.

ruska on saapunut.

Tuo lehtien ihana väriloisto on saanut minut ostamaan uusia lankoja kaupasta, tosin alennuksesta. En ole vielä ihan varma, mitä noista langoista teen, mutta jotankin hyödyllistä kuitenkin.
Sormet syyhyää myös kokeilemaan ihanaa kaktus-ohjetta.. kyseinen kaktus tehdään virkkaamalla ja olen nyt metsästänyt lankoja siihen. Onhan minulla yhtä vihreää lankaa kotonakin, mutta se on liian ohutta.

Tämä vuosi taitaa tosiaan olla muutoksen vuosi, muten horoskooppikin jo ennusti vuoden alussa.. en sitten tiedä johtuuko tämä kaikki siitä, että on vaan kyllästynyt ja tahtoo eteenpäin, vai siitä että on ylipäätänsä lukenut sen horoskoopin. No ei sillä väliä, ainoastaan merkitystä on, että tämä vuosi on tuonut niin paljon uutta eteen, että enään maailma ei ole entisensä.
Ensiviikolla käyn miehen kanssa yhdessä paikassa, missä pistetään koko elämä remonttiin. Tämä tyttö ei jaksa jäädä lepäämään laakereille, vaan nyt on oikeaa toimintaa.

Isoäidinneliön virkkaamiseen en tarvi enään ohjetta, se sujuu itsekseen ja tuo torkkupeitto onkin jo puolessavälissä. Tarvin vielä kerran ostaa tuohon lankaa, mutta en tiedä ostanko eka tuota lankaa vai teenkö siinä välissä sen pienen kaktuksen. Kaikki ajallaan ja nykyään menen jokaisessa aisassa ihan fiiliksen mukaan.

Niin ja turha pankkireissu on myös takanapäin, pikkasen masentuneinan mutta nyt on ainakin kunnon tiedot miten asioissa pitää jatkossa toimia. Näillä mennään...

Minä menen nauttimaan syksystä.

Ensimmäinen syksyinen lehti.

Ah, tätä autuutta. Kuumat ilmat, mikä se oli? Tappohelteet tuntuvat olevan vain paha muisto, ja olen valmitunut ottamaan syksyn vastaan. Kynttilöitä olen jo haalinut kaupoista ja putsannut tuikkujen pidikkeet. Mikä siinäkin voi olla, että jos steariinii kaatuu johonkin kynttilän pidikkeeseen, niin sitä ei heti jaksa siitä poista, vaikka se olisi tuona hetkeä huomattavasti helpompaa.
Tehtiin miehen kanssa myös suursiivous turhien vaatteiden osalta ja kappas vaan, sieltä tuli 3 isoa jätesäkillistä sellaista vaatetta, mitä ei oltu käytetty sitten 2006. Noh, ainakin kierrätyskeskus on meidän osalta saanut paljon hyviä vaatteita, mitkä voi antaa kodittomille tai vaikka sitten niille afrikan lapsille. Hyvä työni on nyt tehty.

Olen tainut aikaisemminkin puhua muutosten vuodesta, mutta nyt se saa taas ihan uusia asioita. Olemme nimittäin vihdoinkin kohta pyykinpesukoneen onnellisia omistajia. Eräästä kaupasta, bongasimme sattumalta niin edullisen 5kg koneen, ettei sitä tarjousta vain voinut ohittaa. Tuo pesukone, kun myös sattuu olemaan AA luokkaa, ettei ihan mikään turha vekotin. Tottakai netin suurena kuluttajana, oli pakko myös googlata koko kone, jotta saa selville onkohan se nyt sitä mitä on luvattu ja ainakin kaikkien kirjoitusten ja keskustelupalstojen mukaan tuo kone on juuri sitä mitä tähdet kertovat **** ja *****.  Ensiviikolla tuo uusi tulokas pitäisi sitten rantautua ja rtk:n avustuksella tarkistettiin että kaikki piuhat ja nippelit on jo tässä talossa valmiina pesukonetta varten.

Töissä on menny hieman kiireisemmin, minulla oli parille viikolle paljon suunnitelmia ja piti nähdä ystäviä, mutta 4 sairaustapauksen saattelemana, minulle iskettiin pidemmät työvuorot kuin olin kuvitellut ja melkein olen asunut töissä viimeiset pari viikkoa. Ei se sillai haittaa, rahaa sieltä tulee ja olen kiitollinen ylimääräisistä vuoroista, mutta se että perhe ja ystävät ovat jääneet taka-alalle on ollut se surullinen puoli tässä kaikessa. Ja olen myös töitten jälkeen ollut niin väsynyt, etten ole keksinyt mitä voisi ihmisten kanssa edes jutella. Meillä kun töissä on kampanjat menossa, niin kiirettä on pitänyt ja juoksemiselta ei ole vältytty. Mutta en lähde siihen perinteiseen "sori sori sori, en ole soittanut" linjaan mitä luvattoman usein viljelen kaikille. Nyt en vaan ole jaksanut. Tiedän kuitenkin, että ne ihmiset jotka minut tuntevat parhaiten, tietävät ettei pieni hiljaiselo tarkoita mitään negatiivista, vaan se on vaan akkujen latausta.

Olen saavuttanut uuden opin, mitä en ollut ennen osannut. Isoäidinneliön virkkaamisen. Nyt pystyn tehdä niitä ihania tilkkuja ilman ohjettakin, mutta minulla kyllä ne ohjeet on aina varuiksi vieressä. Aijon tehdä tooooosi ison torkkupeiton, sinisen eri  väreissä. Nyt on vasta kahdeksas pala alkamassa ja tilkkuun menee vähintään 48 palaa, joten aika hyvä tahti tässä on menossa. Yritän saada tehtyä ainakin yhden tilkun päivässä, mutta tavote olisi tehdä 2-3 tillkua, niin olisi mahdollista saada peitto käyttöön mahdollisimman nopeasti.
Olen alkanut etimään lankoja jo netin kautta, kun täällä olevat kaupat eivät ole tarpeeksi hyvin varusteltuja. Meinasin lähteä jo Novitan tehtaanmyymälään käymään, mutta olen tälläinen arkajalka enkä ole yksin saanut itseäni sinne lähtemään. Noh. ehkä jokupäivä.

Lomalomaloma

Nyt se on täällä.
En ole niinkään ollut loman tarpeessa, mutta elämäni ensimmäinen loma alkaa nyt.
Olen siis ollut vasta n.8kk töissä eräässä yrityksessä ja en ollut edes varma saanko täksi kesäksi minkäänlaista lomaa..noh.. 8 päivää minulle pätkähti ja pomo oli vielä senverran kiltti että laittoi pari extra päivää kehiin..
Tiedossa on siis risteilyn tynkää ruotsin kamaralle ja ihan kotona oloilua.
Kovasti aijon nollata akkuja (tosin hirmusesti ei ole nollattavaa, mutta kuitenkin) ja tarkoitus olisi alkaa häiriköimään ystäviä, että jaksaako kukaan nähdä.
Olen ollut nyt viimeaikoina niin työntäytteinen etten ole ketään oikein jaksanut nähdä. Olen ollut vain töissä ja kotona. Haluaisin enemmänkin nähdä ystäviä, mutta jokin on estänyt minua tarttumasta puhelimeen... joskus minulle myös tulee olo, että häiritsen kavereita jos viestittelen.. tiedän.. ihan turha ajatus, mutta ajatus kuitenkin.
Mutta josko tästä nyt sitten uuteen nousuun ja loman veittoon..

Sadetanssin valmistelua

Tänä ollaan rummutettu pitkään. Ukkosta ja sadetta.
Olen itsekin kuulunut siihen ihmisryhmään, joka odottaa ja toivoo kokoajan sadetta.
Okei, eihän se pelkästään sade auta yhtään mitään, mutta jos salamoisi niin se olisi sitten toinen juttu.
Niimpä äsken katsoin ukkostutkan salamoita. Ja toivottavasti se nyt pitää paikkansa, sillä koko eteläsuomi näyttää olevan täynnä salamoita ja sadetta.
Aijai! Tätä on odotettu.

Muuten, ei ole mitenkää erikoinen lauantai, hiljasta..illalla lettuja ja ehkä muutama lonkero. Olen ollut niin iloinen siitä, että sain tämän tietokoneen ostettua. Monet voivat ajatella että tämä on turhaa, pelkkää rahan menoa, mutta hei. Minä olen ansainnut tämän. Olen niin kauan toivonut kannettavaa tietokonetta..ja nyt vihdoin oli tullut se tilanne, että pystyy tämän ostamaan.. ja vielä todella edullisesti.

Niin ja äsken tein tonnikala,jauheliha, katkarapu pizzaa... nams.. omalle puolelle tuosta pizzasta kyllä laitoin vielä oliiveja ja homejuustoa+ normaalia juustoa.. mutta kuiteskin.. aijai oli hyvää vaikka itse kehunkin.. :)

Kukka uutisia: Laventeli on kasvanut paljon, se on vielä hengissä. Amppeli alkaa nuukahtaa, syy on tuo aurinko joka on armottomasti porottanut siihen viimeiset 2 viikkoa. Ja Basilika senkus vaan jatkaa kasvuaan...kohta pitää jo varmaan kavereilta kysyä, kuka tahtoo basilikan lehtiä kun itse ei tuota kaikkea ehdi kuluttaa.

Over and out.. jatkan ihanaa lauantaita.. tosin ikävä kavereita...  

Miltä maailma näyttää nyt.

En usko horoskooppeihin, enkä juurikaan selvännäkijöihin.
Noh kuitenkin minun on pakko myöntää, että selvännäkijä jolla anoppi oli viimevuonna käynnyt, taitaa olla oikeassa. Ainakin nyt todella toivon niin.
Asia on nimittäin sillälailla, että about 5v räpisteltyäni kelan tuilla ja pienillä "hemmotteluilla", olen vihdoin pystynyt ostamaan sen, mistä olen ikuisuuden haaveillut.
Kannettavan tietokoneen.
Jos tässä ei vielä ollut uutista tarpeeksi, niin tämä kone sattuu olemaan luokkaansa himppasen parempi ja sain sen edullisemmin, kuin olisi pitänyt. Tuntuu, että onnetar hymyilee vihdoin. Enkä nyt siis tarkoita sitä, että kun saa uutta materiaa ja "hienoa" tavaraa niin silloin vain olisi onnellinen... ehei. Mutta tämä vuosi tuntuu oikeasti olevan käännöskohta minun elämässäni, minä tunnen sen.

Palataampa ajassa taaksepäin ja horoskooppeihin.
Jos kiinalaiseen kalenteriin on uskominen, uudenvuoden vaihteessa päättyi vesimiehen (härkä/puhveli kiinalaisilla) aikakausi, kuulemma onnetonta, kitsasta ja ahdistavaa aikaa kaikille, eritoten vesimiehille. Ja kun tarkemmin selvitin, kuinka kauan tämä aikakausi on "oikeasti" kestänyt.. niin yllätys yllätys 5 vuotta. Tämä ei vielä hirveasti hetkauttanut, ajattelin että puhdasta sattumaa. Mutta kun näin jälkikäteen katsoin horoskooppimerkintöjä ja nyt on todellakin jäniksen vuosi menossa. Tämä aika kuulemma nostaa muutamien merkkien onnenkantavuutta. Nimenomaan vesimiehen.
Ja jos palaan selvännäkijöihin, niin vuosisitten anopille selvännäkijä kertoi, että minun ja mieheni elämänlaatu on nousujohdanteinen, ja asiat kuulemma vain loksahtavat paikoilleen.

Tuolloin en hirveesti uskonut koko juttuun.. mutta nyt jälkeenpäin olen alkanut miettiä asioita.

- Sain työpaikan, minun ei pitänyt saada vakituista sopimusta, mutta kaskummaa.. nyt minulla on sellainen.
- Olemme haaveilleet kissasta jo pitkään, hupskeikkaa miehen työkaveri antaa kaksi kilttiä kissanpentua ilmaiseksi.
- Miehen laina pitää maksaa pois.. oho, se sai palkankorotuksen.. kas kas nyt pystyykin pitää rahaa sivuun.
- Puhelin alkaa hajoamaan, paska... oho.. erikois alennus mustassapörssissä.
- Olen unelmoinut kannettavasta tietokoneesta tuhansia vuosia, jotta pääsen vihdoin kirjoittamaan "kirjaa".. tiedän että tuo kuulostaa heppoiselta selitykseltä, mutta vuosien paperille tuhertamisen jälkeen olen huomannut että osa teksteistä on kummallisesti kadonnut muuttojen yhtyedessä, ja sekös harmittaa... vaikka olen kuinka niitä vaalinut ja pitänyt  turvassa. Mutta tosiaan.. kas.. töistä saan huollossa käynneen koneen, mikä on korjattu ihan täysin.. sitä ei voi myydä oikeastaan kuin pilkkahintaan, niin minähän sen ostan siitä kuljeksimasta.

Elämä hymyilee, tätä on odotettu.

Kukkia kukkia ja vielä kerran kukkia

Vihdoin minä uskalsin.
Basilika on hyvissä voimissaan, laventeli on jo alkanut versota lehtiä lisää (ilman mitään liilaa väriä) ja anopin antama Pelargonia on hengissä, jeeeeeeee! Puhumattakaan lumihiutale-amppelista, joka vieläkin näyttää terveeltä ja kukkii kukkimistaan.
Tein siis sen vihdoinkin. Ostin pari kukkalaatikkoa työpaikalta, laittelin mullat kehiin ja hellävaroen istutin uudet pelargoniat ruukkuihin. Niitä on yhteensä kuusi ja ainakin toistaiseksi näyttää olevan hengissä.. jesh.. tämä on niiden kolmas päivä eikä ne näytä nuukahtamisen merkkeja.
Upeaa vai mitä?
Monet aattelevat varmaan tällähetkellä, että eihän tuossa mitään erikoista ole. Näillä ihmisillä voi olla talo, kuin pieni sademetsä jukkapalmuineen, kaktuksineen ja muratteineen, mutten minä välitä ihmeellisistä kommenteista. Minä olen vihdoinkin onnistunut.
Olen haaveillut tästä jo pitkään, että pystyn ja kykenen kasvattamaan jotain muutakin, kuin villakoiria sängyn alapuolella. Minä olen vihdoinkin onnistunut ja voin hyvällä omallatunnolla sanoa, että minä osaan pitää huolta kukista, osaan kasvattaa, nyppiä, hoivata ja kastella. Osaan jopa vaihtaa mullat.

Yksin virstanpylväs on saavutettu.
Olen nyt tyytyväinen.

Sadetta odotellessa.

Kesäiset ilmat.. lämpömittari näyttää 30 astetta ja tuntuu vain nousevan.
Kävimme kaupungilla miehen kanssa shoppailemassa, paita hänelle.. ja uusi löylykauha+kiulu piti ostaa.
Ihanat tummat teräksiset vermeet...ihanaa päästä edes vähän ostelemaan uusia tavaroita.

TÄssä kesän kuumuudessa olen myös miettinyt jotain uutta tekemistä. Onhan minulla siis "harrastuksena" neulominen, mutta sitä ei näin kuumalla oikein jaksa tehdä. On myös tietenkin zumbailu ja kovasti yritän muutenkin lisätä tuota kuntosalilla käyntiä. Pitäisi kokeilla vaikka spinninkiä uudestaan tai jotain muuta lajia...jotenkin en vaan saa aikaseksi. Kai se on siinä etten minä osaa oikein yksin lähtä mihinkään harrastuksiin.

Kyllähän minä silloin sitä Taidoa harrastin, mutta alko polvet, nilkat ja ranteet paukkumaan turhan usein..päätin siis tuonkin harrastuksen aikoinaan lopettaa. Myös se porukka oli siellä niin paljon muuttunut ettei se tuntunut enään omalta.. oli jotenkin ulkopuolinen olo. Ja muutenkin...se oli oma aikansa sitä lajia, nyt on aika katsoa jotain muuta.
Haluaisin niin kovasti alottaa jonkun uuden harrastuksen, mutten tiedä minkä. Kai minä jonkun vielä keksin, kunhan rauhassa mietin.. on vain jotenkin turhautunut olo, kun ei ole mitään erityisempää harrastusta elämässä..

Pitää alkaa kehittelemään jotain.

Koti kuntoon

Tulevaa perheenlisäystä varten.. ♥

Kaikista tavaroista en viitsinyt kuvaa ottaa.. kun onhan tuota harjaa, ja kuvissa hieman näkyvä raapimispuu, ja sellanen tikun päässä oleva höyhen/perhonen... :)

Unelmia, kukkia ja kissoja

Kuluva viikko on ollut todella utopistinen.
Sain uuden työsopimuksen, vakituisen sellaisen (kiitos kiitos) ja vieläpä pienen pienen palkankorotuksen.
Olen myös saanut tietooni, että tulevat perheenlisäykset tulevat jo muutaman viikon päästä, joten raapimispuu on jo hommattu olohuoneeseen nököttämään. Vielä puuttuu vessat yms. mutta ne kyllä kerkee hommata myöhemminkin.
Parvekkeen kukitus ei ole edistynyt jatatuksesta tekemiseen. Syynä on se, että etsin niitä perinteisiä parveke-ruukkuja, jotka laitetaan roikkumaan tuohon parvekkeen tankoa tms. muuta kohtaa vasten. Niitä ei sitten ole löytynyt mistään, ei edes kyseisestä kaupasta, josta luusisi niitä saavan. Alan olemaan kohta epätoivoinen asian suhteen.En tiedä pitäisikö minun sitten mennä kyseisiä ruukkuja etsimään puutarhamyymälöistä, mutta olen yrittänyt näin ensiksi koluta kaikki perinteiset kaupat läpi, josko niissä olisi.. .mut eih.
Noh.. josko ne löytyisi ensiviikolla?.. ehkä.. ehkä ei...

Odotan tulevia kissoja niin innolla, etten osaa mitään muuta ajatellakaan. Haluan kisut tänne ja heti jotta pääsen hellimään ja rakastamaan niitä koko sydämestäni. Olen odottanut lemmikin hommaamista niin kauan, että tämä tuntuu jopa hieman pelottavalta, kun viimeinkin unelmat toteutuvat.
Pikkuhiljaa on palaset loksahtanut paikoilleen ja minulla on työ, kohta lemmikit ja ihana mies tukena ja turvana. Minulta ei tunnu puuttuvan mitään tällähetkellä.
Ystäväni tietää minun olevan hieman masistelevaa tyyppiä, tai ei välttämättä sanan virallisessa merkityksessä, mutta sellaisessa että tuppaan stressaamaan asioista hyvin pitkään, hyvin kauan ja hyvin useasti. Olen yrittänyt opetella stressittömämpää elämäntapaa ja oikeastaan yritän ottaa miehestäni mallia.. hän on rentouden perikuva.

Mutta kaikki aikanaan ja pienillä elämän muutoksilla eteenpäin.
Tällähetkellä minulla ei kyllä ole yhtään stressin aihetta.. tai noh.. ei mitään suurta ja mullistavaa..
ihanaa olla rennosti...

Heippa kissa

Noni, innostuin eilen taas neulomaan pehmolelua, mietin pitkään mitä yrittäisin tälläkertaa.. onhan minulla tuollainen kirja missä on ohjeita erilaisille pehmoleluille.
Yhtä pehmolelun ohjetta en ole löytänyt, vaikka olen kuinka yrittänyt etsiä...nimittäin Hello Kitty:n ohjetta.
Noh, en jaksanut jäädä murehtimaan ettei ohjeita ole tarjolla, joten aloitin vaan neulomaan ja katsoin mihin tulokseen päädytään..

tässä siis, ilman minkäänlaista ohjetta.. Hello kitty :)

Tiistai, mikä ihana tekosyy.

Minulla on ollut ihan ihmeellinen viikko.
Viimeviikolla minulla oli 6 päivää 7:stä töitä, mikä oli ihan jees, koko viikko meni ihan hujauksessa.
Kun olin töistä päässyt kotiin, pyrin siivoamaan, pesemään pyykit, tiskaamaan, yms yms. Kulutin itseäni yllättävän paljon tuon viikon aikana. En edes tajua kuinka olinkaan niin väsynyt moisista perus askareista.
Taitaa olla vaan jotain väsymystä ilmassa, en muutakaan syytä keksi..tai sitten olen vain laiska ja pienimmätkin askareet tuntuu suurtakin suuremmalta.
Osittain tuo MM lätkän jännitys saattoi viedä energiaa, niin siksi saatoin myös olla hieman poissaoleva.
Ainakin myö voitettiin, jokaiselle ja jokapaikassa olen asiaa hehkuttanut ja piti tietenkin ystäville viestiäkin laittaa voitin kunniaksi (kiitos ja anteeks).

Nyt on kuitenkin uusi viikko ja uudet asiat.
Eilenä tuli nukuttua 10h putkeen, nähtävästi oli univelkaa kerääntyny, mut enivei sainpahan unta. Basilika ei ole juurikaan kasvanut ja alan pikkuhiljaa pelkäämään, että olen kuitenkin tehnyt jotain väärin sen suhteen. Se ei vaan tunnu kasvavan vaikka kuinka hellin ja hoivaan. En ole edes liikaa kastellut, olen tarkkaillut että se saa aurinkoa ja raitista ilmaa.. noh. Toivottavasti tuo on vain hetkellinen kasvun hidastuminen ja se siitä sitten lähtisi taas porskuttamaan. :)

NYt jatkan pyykkien pesemistä, tai noh konehan sen työn tekee.. minä vaan heitän ne kuivumaan.. kuten normaalistikin.

Ihme ja kumma mua silti väsyttää

Pahaa maailmaa pakoon.

On taas aikaa mennyt, edellisestä kirjoituksesta. Toivon todella, ettei tämäkin kirjoittelu jää unholaan... pakko skarpata nyt vähäsen.

Tosiaan viikonloppuna oli siskon muksun ristiäiset. Todella kauniin nimen tyttö saikin, en rupea sitä tässä kertomaan, mutta ystäville on tullut asia kerrottua viimeistään silloin, kun heidät näkee.

Juhlat oli ihan ok. Eräs sukulainen, johon en vapaaehtoisesti ole pitänyt yhteyttä oli sielä kanssa ja näki selvästi, että se jatkuvasti seurasi minua ja yritti tulla kuuntelemaan mitä minä puhun kenenkin kanssa. Niin ja se jatkuva virnistys kokoajan.. hyi hitto.

Tänään maanantaina oli sellainen päivä töissä, että olisin voinut jättää väliin.

Ensimmäiseksi töissä sain tietää, että mysteeri shopperi oli antanut minulle ihan paskat arvosanat, kun oli tuolla töissä käynyt 18.2. Harmitti ihan hirveesti, koska nyt minun takiani työpisteeni arvosana laski, kuin lehmänhäntä.

En oikeastaan tuosta tiedotuksesta päässyt yli kokopäivänä. Sekoilin rahapisteessä, jouduin tekemään palautuksia jatkvasti, jonot kavoivat, en tienyt oikein mistä puhutaan, en ehtinyt laittaa lappuja paikoilleen, varastossa taisi mennä vituiksi monikin juttu ja toivon etten saa suurempai huutoja siitä. Olin sielä kyllä ekaa kertaa, mutta yhdessä vaiheessa tuli jo sellainen olo etten todellakaan tajunut mitä minulle puhuttiin.

Kuulin kyllä mitä sanottiin, mutten ymmärtänyt. Siinä sitten tyhmänä seison ja kysyn heti uudestaan "ai mitä.." kyllä se varaston pomokin jo alkoi näyttämään kyllästyneeltä, mutta kohteliaasti yritti näyttää normaalista.

Niin ja viemärit on kotona tukkeessa, siis keittiöstä. En tiedä miten ne yhtäkkiä nyt ovat tukkeeseen mennyt, muttei parin päivän karhupunpun näyttökään auttanut. Ostin sit ainehia kaupasta, josko se sillä sitte aukeaisi..jookosta.

Niin ja sit esim tulevista työvuoroista, jokainen joka on kysynyt olen tänään antanut ihan ihmeellisiä vastauksia ja vasta kotiin tultuani tajusin puhuneeni ihan omituisia. Jos työntekijät eivät luule minun olleeni aineessa, niin ihmettelen suuresti..itsekin jo kotona mietin että mikä vittu siinä voi olla, että kaikki menee pieleen

Mutta ainakin Basilika alkaa kasvamaan, pelkäsin jo että tämäkään ei onnistu, mutta pienet versot on jo tulleet esiin :)

Basilika

Pääsiäinen

Noniin.
Aika on todellaki vierähtäyt nopeasti.
Tämä kirjoittelu, ei ole sujunut niin johdonmukaisesti, kuin olin aluperin suunnitellut, mutta nyt sentään jotain kirjoittelen.

Olen juossut kaupat läpi etsimässä tuparilahjaa ystävälleni. Löysinkin yhden uuden kynsilakan, irtokynnet, nimiäislahjan ja kotiin tullessani huomasin posteljoonin jättäneen viestin, että paketti ei mahtunut luukusta.
Noh, reippaana siinä kävelin postille ja iloisesti ojensin lapun tuolle virkailijalle, joka tuojotti minua hetken hölmistyneenä. Naurua peitellen, virkailija totesti että paketin voi kyllä tänään hakea, mutta vasta klo: 17.30, kuten lapussakin luki.
Ei muutakuin lappu takasin kouraan ja marssin kotiin. Pitää yrittää kohtapuoleen uusintakierros tuonne postiin, josko se paketti olisi tullut takaisin.

Nyt nämä irtokynnet on käsissä ja pelkään kokoajan niiden irtoamista.
Varon kaikkea tekemistäni, mutta samalla yritän totuttaa sormeni näihin, koska onhan minulla lauantaina työvuoro, niin siellä ei juurikaan ole aikaa varoa kynsiään.
Toivotaan parasta ja pelätään pahinta.

Niin! Ja ostin kaksi pientä istutusruukkua. Basilikan ja Laventelin. Minulla ei ole hajuakaan, onnituuko noiden kasvatus ollenkaan, mutta yritän kuitenkin. Minulla on niin kova tarve saada edes jotain kasvamaan, että teen kaikkeni noiden kahden tähden, jotta ne ees pikkasen vihreetä kasvustoa puskisi.. eli näillä mennään..

Lämpöä lämpöä

Olen yrittänyt etsiä koko viikon mekkoa ristiäisiin+ nimiäisiin. 
Johan on kumma, kun mitään ei tunnu löytyvän..ei edes kunnollisia kenkiä.
Kävin tuossa keskustan kaupoissa kiertelemässä, muttei siellä mitään mielenkiintoista ollut.
Kaikki on joko liian hinnakkaita, tai sitten ne on muutenvaan rumia. En minä mitään tylli-unelmaa tahdo ostaa, enkä puolestaan mitään pikkumustaa... olisi jotain siitä väliltä, ni olisi aika hyvä.

Onko normaalia vaatetta enään olemassakaan.

Farkussa on jo valmiiksi reijät, tai sitten niissä komeilee jotain tekstiä.
Paidat ovat tosi avonaisia ja suorastaan antavan näköisiä, tai sitten ne on ihan perun t-paitoja jotka ei saa edes munkin viisiaria värähtämään.
Kohta luovutan tämän vaatteiden etsimisen ja tyydyn noihin mitä minulla on. Liian hankalaksi käy tämä ostaminen.

Mutta päivä oli sentään aurinkoinen ja on siis vieläkin. Tosi ihanan lämmin ilma ja linnutkin ilosesti visertää. 

Ah, kevät.

Muistojen tie

En voi sille mitään, muuta aina kun näen mainoksen elokuvasta Trible X. eli tuttavallisemmin xXx. Niin minua alkaa naurattaa.
En naura itse leffalle, vaikka siinä onkin hyviä kohtauksia. Mutta nauran niille ihanille muistoille mitkä aina tulevat mieleeni, kerta toisensa jälkeen.
Ensinnäkin... mahtava seura, saa olla kuka on, voi laskea pelon ja jännityksen verkot ympäriltään. Ystävä♥
Toiseksi...PizzaRax... ei voi sanoin kuvailla... mutta mitä nyt neljään tuntia voi kiteyttää. Mahtavaa..
Illan kohokohta.... Elokuva, xXx.. ylitäynnä, väsymys alkaa puskea päälle, ylipirteä kahvin juomisesta, upeat penkit joihin tunsi uppoavansa.. vai oliko se se kaikki pizza mikä paino kohti maata...
ja se mikä aloitti kaiken hysteerisen nauramisen koko loppuillan ajaksi, niin että bussimatkalla kotiin oli vielä hauskaa... mainos, jossa mies skippaa töistä, menee pelaa golffia ja saa hole-in-one lyönnin. Ja se "wohoo".. en osaa edes kuvailla sitä, äsken etsin sitä puolituntia netistä mutta en löytäny =/ harmittaa.. ja siitä se sitten alkoi.. nauraminen ja höpöttäminen ja elokuvan äänekäs kommentointi koko elokuvan ajan... vuorosanoja muistelen mielessäin... mm. "first Praha... " "...God bless America.." yms.
Teatterissa ei tosin ollut kuin melkein meidän koulun luokkalaisia, mutta kyllä niitä näytti häiritsevän, muttei meitä se oikein kiinostanut.. meillä oli ihan liian hauskaa. Eikä ne kylläkään sanoneet meille mitään.. olisivat sanoneet jos niitä ois häirinny. =D
Mutta myö oltiin tuon hetken kuningattaria.. niin sen tavallaan koki.. ei kiinittänyt mutinoihin huomitota, sitä vai oli "villi ja vapaa" ... jos siten voi edes kuvailla.. joku kapinahenki sitä varmaan itseensä iski..

Oi niitä aikoja... ♥

Kohti uusia tuulia

Tunikan neulominen ei sitten ihan niin helposti onnistunutkaan.
Neuloin urhoollisesti valkoisella ja sinisellä langalla ja olinkin juuri aloittamassa etu-/takakappaletta, kun päätin että "hei minäpä kokeilen tätä ensin". Noh.. tunika kokeilu osoittautuikin niin isoksi, että olisi mennyt vaikka miehelle päälle. Olin todella väärin laskelmoinu langan venymisen ja puikoilla tuo tuotos näytti ohuelta, siksi olinkin niin kauan sitä jaksanut neuloa.
Harmistuksissani purkasin koko jutun ja odottelin uutta innostusta.

Sitä ei tullut.

Odotin ja odotin, mutta jotenkin minun neulomisinto tuntui olevan tipotiessään. Yritin miettiä oikein yksinkertaisia neuloksia, joiden neulomiseen en enään tarvitse ohjeitakaan, jotta voisin alottaa uudella innolla jotain helppoa.. ei ei kiinostanut.

Tänään sitten päätin lopulta, että vaikka en nyt osaakaan heti tehdä tunikaa, niin voin tehdä jotain uutta mutta samalla helppoa, mikä ei tarvitse kovinkaan paljon ajatusta. Halusin myös tehdä jotain mistä on oikeasti hyötyöä. Joten, hyvät naiset ja herrat.. minä päätin tehdä torkkupeiton! *taputuksia otetaan vastaan* 
Tiedän että tämä ei ole sen suurempi uutinen kenellekään, mutta minulle tuo torkkupeiton tekeminen oli se ponnahdus jota juuri tarvitsinkin. :) 

Asiasta kukkaruukkuun, luin Charlaine Harrisin kirjoittaman:Veren voima-kirjan, jonka perusteella on tehty tämä kuuluisa True Blood sarja. Kirja oli ihan hyvä, pidin siitä kyllä.. mutta täytyy myöntää että se oli pienoinen pettymys.. varsinkin näiden Twilight-sagan jälkeen, mitkä olen lukenut. Olen siis todellakin vampyyriaiheisten kirjojen suurkuluttaja ja edellämainitun kirja-/elokuvasarjan fani. Olen nykyään myös hurahtanut totaalisesti tuohon True Blood-sarjaan ja siksi halusinkin myös lukea nuo kyseiset kirjat. Toinen kirja minulla on vielä kesken, mutta tuon esimmäinen osa ei todellakaan ollut ihan sitä mitä odotin. Sanoisin että se oli ihan hyvä, tv-sarja on parempi... minun mielestäni. 


Mutta jatkan tästä torkkupeiton tekemistä, tämä oli vain tälläinen hetkellinen päivitys tännekin ettei tämä nyt jäisi kesken :D

Japani

Jokaisella kanavalla samat aiheet.
Tiedän, että tuo Japanin järistys ja tsunami ja ydinvoimalaonnettomuus on todella kamalaa katsottavaa ja sitä ei olisi koskaan tuolle maalle toivonut. Siitä puhutaan televisiossa, lehdissä ja radioissa. Kokoajan päivitetään tietoja, jotta kaikki olisi mahdollisimman perillä tuon maan asioista.
Mitä Japani siihen sanoo? "Älkää hössöttäkö".
About noilla sanoilla, kommentoi joku Japanilainen tärkeä henkilö. Ja mitä myö tehdään? Hössötetään vielä enemmän, kuin aikaisemmin.
Älkää käsittäkö väärin, minusta on tosi hyvä, että heitä autetaan ja tosiaan ollaan huolissaan tuon maailman tapahtumista. Mutta tässä alkaa tulla sellainen tunne, ettei mistään muusta enään puhutakaan ni suoraansanottuna tulee ahdistava olo noista uutisista. Tulee tunne, ettei enään jaksa kuunella niitä.
Kuitenkin selailen lehtiä ja luen uusimpia juttuja aiheesta...en voi sille mitään. Olen jopa alkanut näkemään painajaisia tsunameista, vaikkei täällä Suomessa tsunamin vaaraa edes ole. Olen nähnyt painajaisia maanjäristyksistä melkein jokayö, viimeisen viikon aikana.
Taidan suosiolla jättää lehtien ja uutisten seuraamisen väliin...

En halua vaikuttaa kyyniseltä, mutta voisiko välillä jutella jostain muusta, kuin Japanista, Libyasta tai vaaleista... eikö meillä Suomessa ole oikeasti mitään muuta puhuttavaa?

Minä vaan kysyn.

Pehmoja

Olen todellakin innostunut tuosta pehmolelujen tekemisestä.
Minun piti alunperin tehdä noita ihan vaan vaikka lahjaksi tms. mutta tässä näyttää olevan pien pulma.
Mitä pidemmälle mie neulon vaikka pupua, sitä enemmän mie kiinnyn siihen. Viimeinen niitti oli, kun mies keksi pupupehmolelulle nimen. Enhän minä sitä enään voi antaa pois, sehän olisi melkein hetteellejättöä.. heh.
Tiedän, että otan hieman liian raskaasti nuo, mutta varsinkin näistä ensimmäisistä pehmoleluista, mitä olen tehnyt on mahdoton luopua...varmasti siinävaiheessa, kun olen tehnyt noita enemmänkin, niin niiden lahjoittaminen eteenpäin ei tunnu niin pahalta.
Ehkä.

Kesä kesä kesä

Odotan kovasti.
Sitä ihanaa tunnetta, että voit lähteä kotoonta sandaalit, laukku, ja keposet vaatteet ylläsi kaupungille. Ei tarvitse laittaa takkia, pipoa, säärystimiä yms.
Älkää käsittäkö väärin, minä tosiaan rakastan talvea.. jumaloin talvea... mutta nyt voi riittää.
Varsinkin, kun kaupat alkaa olla pulloillaan kevääseen ja kesään tarkoitettuja vaatteita. Voi sitä ihanaa värien loistoa mitä noissa kaupoissa näkee. En minä toki niitä kaikkia värejä halua päälläni pitää, mutta niitä värejä on ihana katsella.

Voisipa sitä varastoida sateenkaaren taskuunsa, jotta silloin kun on mieli maassa..voisi ottaa sateenkaaren esiin ja ihastella niitä kaikkia puhtaita värejä.

vanua, perkele!

Aloitin uuden harrastuksen.
Toi noh, ei se harrastus ole, eikä uusi.. mutta aloin opettelee neulomaan pehmoleluja.
Ostin askarteluvanua ja ohjekirjan, kuinka neuloa pehmoleluja.
Nyt on meneillään nallen neulominen... se ei ole perinteinen nalle, vaan nalle jolla on vähä niiku "Potkupuku".. sillai että keskivartalo on tietyllä värillä ja pää+ jalat tietyllä yms.
Ihan hauskaa tuo on.. pitäisi varmaan hommata oikeita lankoja tuohon hommaan, mutta toistaiseksi käytän noita mitä kaapissa on jäljellä. Käytän niitä ns. harjoittelulankoina. En viitsi mitään ohuita lankoja ostaa ihan huvikseen, kun en ole satavarma, onnistuuko nuo tekeleet ollenkaan.

Mutta hauskaa puuhaa tuo tosiaan on. Ihania kuvia noista pehmoleluista ja sitä sitten miettii, miten helvetissä kukaan tuon on osanut tehdä.
Ohjeet on aika hyvät, ei liian monimutkasia tai vaikeasti selitettyjä...
tästä voi jopa tulla jotain.

hihi :)

Miesten vessa epäkunnossa.

Työpaikkani kahviossa on seinällä lappu, jota voi käyttää tarvittaessa. Lapussa lukee: miesten vessa on epäkunnossa.
Mietin asiaa hetken ja huomasin, ettei kyseistä lappua ole naistenvessaa varten edes kirjoitettu. Miksi?
Käyttävätkö miehet vessaa jotenkin oudosti, että se menee aina tukkoon tai muuten ei toimi? Osaavatko naiset hakea itse karhupumpun alakerrasta ja avata tukossa olevanpöntön?
Muutenkin monella tuntuu työpaikallani olevan asenne, että kyllä naiset pärjää yksin..eiväthän nuo miehet mitään osaa. Ihmeellinen sukupuolierottelu käy monen kahvipöytäkeskustelussa ilmi.

Minulla on teoria.
Monet naiset tuolla talossa on ollut töissä samassa firmassa yli 15-25 vuotta. He ovat joutuneet raivaamaan tietä sille, että naiset voivat pärjätä yrityselämässä. He ovat murtaneen perus käsityksen siitä, että nainen on kotona ja hoitaa lapsia. Nainen voi olla osastopäällikkö.
Joten, jos he ovat sitten näinä menneinä vuosina kun ovat tottuneet näkemään naisia ympärillään.. hämmentyvät, kun yhtäkkiä tuleekin 3 miestä taloon töihin. Kukaan ei oikein teidä miten toimia.
Tästä on voinut kehkeytyä meidän yrityksen ajatus, ettei miehet oikein osaa mitää. Ovathan ne naiset joutuneet tähänkin päivään asti hoitamaan kaikki asiat itse. Eivät he halua ketään miestä auttamaan työssään, naiselta kyllä voi kysyä... mutta kuten kuulin sanottavan "kysy keneltä tahansa, mutta älä varastomiehiltä, eivät ne osaa kuitenkaan."

Mutta eikös meidän yritys nyt sitten ole sukupuolirasistinen, vaikka he eivät sitä myönnäkään. Senverran mitä olen miesten kanssa tuolla työpaikalla jutellut, he ovat  tyytyväisiä työympäristöönsä. Heistä on tosi ihanaa tulla töihin ja olla yksin omissa oloissaan ja tehdä juuri ne työt mitä on käsketty.
Olin jo valmis puolustamaan miesten oikeuksia, mutta heidän myönteisyys vesitti koko homman. Miksi minä siis vauhkoan jos he ovat tyytyväisiä miten asiat ovat...

no onnea sit vaan

Sain tietää et veli on menny naimisiin.
Ei siinä mitää, olisi ollut kiva tietää siitä muutenkin, kuin facebookin välityksellä...ja siten että se on sinne vain ilmoittanut että juhlat on siellä ja siellä ja nyt ollaa naimisis. En minä niiltä nyt mitää suuria häitä odottanutkaan, mutta eniten veikkaan että tässä on joku vähä ei niin rehellinen juttu menossa, että siksi on pitänyt mennä naimisiin. En tiedä.. tosin ei kyllä kiinostakaan.. kerta ei ole mitään ilmoittanu noin muuten edes siskoilleen.

noh, muuten oli kiva päivä, ystävän kans käytiin kaupungilla ja pikkasen ostoksia tarttui mukaan, oli kyllä kaunis päivä.. pitääkin kaivaa aurinkolasit jostain nurkasta, eihän tuolla muuten enään näe mitään.

Mikä vitun VHS?

Tuohon kommenttiin havahduin tänään töissä. Luulin aluksi, että kyseessä oli vitsi ja minua rupesi hieman naurattamaan kyseinen kommentti. Hymyni kuitenkin hyytyi siinä vaiheessa, kun kaksi muuta (about 6lk tai 7lk) poikaa huusi kuorossa samaa asiaa. Kovasti päivittelivät, että mikä kyseinen kapistus on, mitä sillä voi kuvata, miksi se on niin massiivinen ja mihin sitä käytetään.

Tässä kohtaa minä järkytyin.

Legenda

Mieleeni tuli muistot ajoilta, jolloin katselin Disneyn piirettyjä kyseisellä kasetilla, nauhoitin elokuvia ja tv-sarjoja, sain Keanu Reevesin leffan vhs:nä joululahjaksi. Upeita muistoja. Kävin noi kaikki mielessäni läpi ja en kyllä osaa sanoa miltä kasvoni tuona hetkenä näytti. Veikkaan että puhdas järkytys ja epäusko, tunsin itseni vanhaksi ja samalla minun teki mieli mennä ojentamaan kyseisiä tulevaisuuden ihmeitä elämän realiteeteista.

Missä vaiheessa minä itse tipun teknologian kehityksen vauhdista. Olen jo ihmetellyt Ebook:eja, kannettavia elokuvateattereita (vähän niinkuin minikokoinen läppäri, muttei kuitenkaan ja pyörittää pelkästään elokuvia) ja muita yhtä ihmeellisiä laitteita. Kovasti yritän pysyä mukana kuvioissa ja olla kehityksessä mukana, mutta maailmaan tuodaan jatkuvasti uusia koneita ja erilaisia vempaimia, ettei niitä kaikkia pysty oppimaan.

Pitäkää varanne, maailma muuttuu...

Kauneus on katoavaista

Minua on jo pitkään ihmetyttänyt eräs asia.
Jos kaupunki keksii vihdoin jotain nättiä ja kaunista koristamaan katukuvaa, niin alle viikossa kaikki uudistukset on törhitty tavalla tai toisella.
Otetaan esimerkiksi kävelykatua koristavat suuret lumiveistokset. Ensimmäisenä päivänä ne oli todella nätit, vaikka eivät ne nyt loppupeleissä niin ihmeellisiä olleetkaan. Ajatus oli se tärkein, ihmisillä oli hauskaa tehdä lumiveistoksia, ja katukuva sai uuden ilmeen. Muutama päivä myöhemmin kävelin kävelykatua pitkin ja johan ensimmäisiin veistoksiin oli kaiverrettu omia mietelauseita, joitain oli suoranaisesti rikottu ja joihinkin oli omalla kusella kirjoitettu nimi..tai ainakin yritetty. Miksi niitä piti hajottaa ja rikkoa?
Onko ihmiset niin kateellisia, että hetikun ei itse ole päässyt mukaan, niin toisten luomukset pitää pilata.
Eniten minua ärsytti, kun noita asioita miettiessäni näin, että sellainen about +30v nainen kävelytti koiraansa keskustassa ja antoi tämän kusta jokaisen lumiveistoksen juurelle. Eikö se nainen häpeä? Eikä sitä koiraansa voi missään muualla ulkoiluttaa, kuin kaupungin keskustassa?..
Kauneus on todellakin katoavaista, kun minkään mikä on vähäänkään kaunista, ei anneta olla rauhassa.
Joku roti tähänkin toimintaan...

Tästä se lähtee

Olen jo pitkään miettinyt blogin kirjoittamista, mutta se on aina enemmän tai vähemmän jäänyt.
Nyt yritän ihan uudella innolla jatkaa tätä kirjoittamista, enimmäkseen ihan omaksi ilokseni.
En kirjoita nyt kovinkaan kummosia asioita, mutta ehkä tulevina päivinä kirjoitan vähän enemmän minulle läheisistä asioista.