En voi sille mitään, muuta aina kun näen mainoksen elokuvasta Trible X. eli tuttavallisemmin xXx. Niin minua alkaa naurattaa.
En naura itse leffalle, vaikka siinä onkin hyviä kohtauksia. Mutta nauran niille ihanille muistoille mitkä aina tulevat mieleeni, kerta toisensa jälkeen.
Ensinnäkin... mahtava seura, saa olla kuka on, voi laskea pelon ja jännityksen verkot ympäriltään. Ystävä♥
Toiseksi...PizzaRax... ei voi sanoin kuvailla... mutta mitä nyt neljään tuntia voi kiteyttää. Mahtavaa..
Illan kohokohta.... Elokuva, xXx.. ylitäynnä, väsymys alkaa puskea päälle, ylipirteä kahvin juomisesta, upeat penkit joihin tunsi uppoavansa.. vai oliko se se kaikki pizza mikä paino kohti maata...
ja se mikä aloitti kaiken hysteerisen nauramisen koko loppuillan ajaksi, niin että bussimatkalla kotiin oli vielä hauskaa... mainos, jossa mies skippaa töistä, menee pelaa golffia ja saa hole-in-one lyönnin. Ja se "wohoo".. en osaa edes kuvailla sitä, äsken etsin sitä puolituntia netistä mutta en löytäny =/ harmittaa.. ja siitä se sitten alkoi.. nauraminen ja höpöttäminen ja elokuvan äänekäs kommentointi koko elokuvan ajan... vuorosanoja muistelen mielessäin... mm. "first Praha... " "...God bless America.." yms.
Teatterissa ei tosin ollut kuin melkein meidän koulun luokkalaisia, mutta kyllä niitä näytti häiritsevän, muttei meitä se oikein kiinostanut.. meillä oli ihan liian hauskaa. Eikä ne kylläkään sanoneet meille mitään.. olisivat sanoneet jos niitä ois häirinny. =D
Mutta myö oltiin tuon hetken kuningattaria.. niin sen tavallaan koki.. ei kiinittänyt mutinoihin huomitota, sitä vai oli "villi ja vapaa" ... jos siten voi edes kuvailla.. joku kapinahenki sitä varmaan itseensä iski..
Oi niitä aikoja... ♥
31. maaliskuuta 2011
30. maaliskuuta 2011
Kohti uusia tuulia
Tunikan neulominen ei sitten ihan niin helposti onnistunutkaan.
Neuloin urhoollisesti valkoisella ja sinisellä langalla ja olinkin juuri aloittamassa etu-/takakappaletta, kun päätin että "hei minäpä kokeilen tätä ensin". Noh.. tunika kokeilu osoittautuikin niin isoksi, että olisi mennyt vaikka miehelle päälle. Olin todella väärin laskelmoinu langan venymisen ja puikoilla tuo tuotos näytti ohuelta, siksi olinkin niin kauan sitä jaksanut neuloa.
Harmistuksissani purkasin koko jutun ja odottelin uutta innostusta.
Sitä ei tullut.
Odotin ja odotin, mutta jotenkin minun neulomisinto tuntui olevan tipotiessään. Yritin miettiä oikein yksinkertaisia neuloksia, joiden neulomiseen en enään tarvitse ohjeitakaan, jotta voisin alottaa uudella innolla jotain helppoa.. ei ei kiinostanut.
Tänään sitten päätin lopulta, että vaikka en nyt osaakaan heti tehdä tunikaa, niin voin tehdä jotain uutta mutta samalla helppoa, mikä ei tarvitse kovinkaan paljon ajatusta. Halusin myös tehdä jotain mistä on oikeasti hyötyöä. Joten, hyvät naiset ja herrat.. minä päätin tehdä torkkupeiton! *taputuksia otetaan vastaan*
Tiedän että tämä ei ole sen suurempi uutinen kenellekään, mutta minulle tuo torkkupeiton tekeminen oli se ponnahdus jota juuri tarvitsinkin. :)
Asiasta kukkaruukkuun, luin Charlaine Harrisin kirjoittaman:Veren voima-kirjan, jonka perusteella on tehty tämä kuuluisa True Blood sarja. Kirja oli ihan hyvä, pidin siitä kyllä.. mutta täytyy myöntää että se oli pienoinen pettymys.. varsinkin näiden Twilight-sagan jälkeen, mitkä olen lukenut. Olen siis todellakin vampyyriaiheisten kirjojen suurkuluttaja ja edellämainitun kirja-/elokuvasarjan fani. Olen nykyään myös hurahtanut totaalisesti tuohon True Blood-sarjaan ja siksi halusinkin myös lukea nuo kyseiset kirjat. Toinen kirja minulla on vielä kesken, mutta tuon esimmäinen osa ei todellakaan ollut ihan sitä mitä odotin. Sanoisin että se oli ihan hyvä, tv-sarja on parempi... minun mielestäni.
Mutta jatkan tästä torkkupeiton tekemistä, tämä oli vain tälläinen hetkellinen päivitys tännekin ettei tämä nyt jäisi kesken :D
Neuloin urhoollisesti valkoisella ja sinisellä langalla ja olinkin juuri aloittamassa etu-/takakappaletta, kun päätin että "hei minäpä kokeilen tätä ensin". Noh.. tunika kokeilu osoittautuikin niin isoksi, että olisi mennyt vaikka miehelle päälle. Olin todella väärin laskelmoinu langan venymisen ja puikoilla tuo tuotos näytti ohuelta, siksi olinkin niin kauan sitä jaksanut neuloa.
Harmistuksissani purkasin koko jutun ja odottelin uutta innostusta.
Sitä ei tullut.
Odotin ja odotin, mutta jotenkin minun neulomisinto tuntui olevan tipotiessään. Yritin miettiä oikein yksinkertaisia neuloksia, joiden neulomiseen en enään tarvitse ohjeitakaan, jotta voisin alottaa uudella innolla jotain helppoa.. ei ei kiinostanut.
Tänään sitten päätin lopulta, että vaikka en nyt osaakaan heti tehdä tunikaa, niin voin tehdä jotain uutta mutta samalla helppoa, mikä ei tarvitse kovinkaan paljon ajatusta. Halusin myös tehdä jotain mistä on oikeasti hyötyöä. Joten, hyvät naiset ja herrat.. minä päätin tehdä torkkupeiton! *taputuksia otetaan vastaan*
Tiedän että tämä ei ole sen suurempi uutinen kenellekään, mutta minulle tuo torkkupeiton tekeminen oli se ponnahdus jota juuri tarvitsinkin. :)
Asiasta kukkaruukkuun, luin Charlaine Harrisin kirjoittaman:Veren voima-kirjan, jonka perusteella on tehty tämä kuuluisa True Blood sarja. Kirja oli ihan hyvä, pidin siitä kyllä.. mutta täytyy myöntää että se oli pienoinen pettymys.. varsinkin näiden Twilight-sagan jälkeen, mitkä olen lukenut. Olen siis todellakin vampyyriaiheisten kirjojen suurkuluttaja ja edellämainitun kirja-/elokuvasarjan fani. Olen nykyään myös hurahtanut totaalisesti tuohon True Blood-sarjaan ja siksi halusinkin myös lukea nuo kyseiset kirjat. Toinen kirja minulla on vielä kesken, mutta tuon esimmäinen osa ei todellakaan ollut ihan sitä mitä odotin. Sanoisin että se oli ihan hyvä, tv-sarja on parempi... minun mielestäni.
Mutta jatkan tästä torkkupeiton tekemistä, tämä oli vain tälläinen hetkellinen päivitys tännekin ettei tämä nyt jäisi kesken :D
23. maaliskuuta 2011
Japani
Jokaisella kanavalla samat aiheet.
Tiedän, että tuo Japanin järistys ja tsunami ja ydinvoimalaonnettomuus on todella kamalaa katsottavaa ja sitä ei olisi koskaan tuolle maalle toivonut. Siitä puhutaan televisiossa, lehdissä ja radioissa. Kokoajan päivitetään tietoja, jotta kaikki olisi mahdollisimman perillä tuon maan asioista.
Mitä Japani siihen sanoo? "Älkää hössöttäkö".
About noilla sanoilla, kommentoi joku Japanilainen tärkeä henkilö. Ja mitä myö tehdään? Hössötetään vielä enemmän, kuin aikaisemmin.
Älkää käsittäkö väärin, minusta on tosi hyvä, että heitä autetaan ja tosiaan ollaan huolissaan tuon maailman tapahtumista. Mutta tässä alkaa tulla sellainen tunne, ettei mistään muusta enään puhutakaan ni suoraansanottuna tulee ahdistava olo noista uutisista. Tulee tunne, ettei enään jaksa kuunella niitä.
Kuitenkin selailen lehtiä ja luen uusimpia juttuja aiheesta...en voi sille mitään. Olen jopa alkanut näkemään painajaisia tsunameista, vaikkei täällä Suomessa tsunamin vaaraa edes ole. Olen nähnyt painajaisia maanjäristyksistä melkein jokayö, viimeisen viikon aikana.
Taidan suosiolla jättää lehtien ja uutisten seuraamisen väliin...
En halua vaikuttaa kyyniseltä, mutta voisiko välillä jutella jostain muusta, kuin Japanista, Libyasta tai vaaleista... eikö meillä Suomessa ole oikeasti mitään muuta puhuttavaa?
Minä vaan kysyn.
Tiedän, että tuo Japanin järistys ja tsunami ja ydinvoimalaonnettomuus on todella kamalaa katsottavaa ja sitä ei olisi koskaan tuolle maalle toivonut. Siitä puhutaan televisiossa, lehdissä ja radioissa. Kokoajan päivitetään tietoja, jotta kaikki olisi mahdollisimman perillä tuon maan asioista.
Mitä Japani siihen sanoo? "Älkää hössöttäkö".
About noilla sanoilla, kommentoi joku Japanilainen tärkeä henkilö. Ja mitä myö tehdään? Hössötetään vielä enemmän, kuin aikaisemmin.
Älkää käsittäkö väärin, minusta on tosi hyvä, että heitä autetaan ja tosiaan ollaan huolissaan tuon maailman tapahtumista. Mutta tässä alkaa tulla sellainen tunne, ettei mistään muusta enään puhutakaan ni suoraansanottuna tulee ahdistava olo noista uutisista. Tulee tunne, ettei enään jaksa kuunella niitä.
Kuitenkin selailen lehtiä ja luen uusimpia juttuja aiheesta...en voi sille mitään. Olen jopa alkanut näkemään painajaisia tsunameista, vaikkei täällä Suomessa tsunamin vaaraa edes ole. Olen nähnyt painajaisia maanjäristyksistä melkein jokayö, viimeisen viikon aikana.
Taidan suosiolla jättää lehtien ja uutisten seuraamisen väliin...
En halua vaikuttaa kyyniseltä, mutta voisiko välillä jutella jostain muusta, kuin Japanista, Libyasta tai vaaleista... eikö meillä Suomessa ole oikeasti mitään muuta puhuttavaa?
Minä vaan kysyn.
17. maaliskuuta 2011
Pehmoja
Olen todellakin innostunut tuosta pehmolelujen tekemisestä.Minun piti alunperin tehdä noita ihan vaan vaikka lahjaksi tms. mutta tässä näyttää olevan pien pulma.
Mitä pidemmälle mie neulon vaikka pupua, sitä enemmän mie kiinnyn siihen. Viimeinen niitti oli, kun mies keksi pupupehmolelulle nimen. Enhän minä sitä enään voi antaa pois, sehän olisi melkein hetteellejättöä.. heh.
Tiedän, että otan hieman liian raskaasti nuo, mutta varsinkin näistä ensimmäisistä pehmoleluista, mitä olen tehnyt on mahdoton luopua...varmasti siinävaiheessa, kun olen tehnyt noita enemmänkin, niin niiden lahjoittaminen eteenpäin ei tunnu niin pahalta.
Ehkä.
12. maaliskuuta 2011
Kesä kesä kesä
Odotan kovasti.
Sitä ihanaa tunnetta, että voit lähteä kotoonta sandaalit, laukku, ja keposet vaatteet ylläsi kaupungille. Ei tarvitse laittaa takkia, pipoa, säärystimiä yms.
Älkää käsittäkö väärin, minä tosiaan rakastan talvea.. jumaloin talvea... mutta nyt voi riittää.
Varsinkin, kun kaupat alkaa olla pulloillaan kevääseen ja kesään tarkoitettuja vaatteita. Voi sitä ihanaa värien loistoa mitä noissa kaupoissa näkee. En minä toki niitä kaikkia värejä halua päälläni pitää, mutta niitä värejä on ihana katsella.
Voisipa sitä varastoida sateenkaaren taskuunsa, jotta silloin kun on mieli maassa..voisi ottaa sateenkaaren esiin ja ihastella niitä kaikkia puhtaita värejä.
Sitä ihanaa tunnetta, että voit lähteä kotoonta sandaalit, laukku, ja keposet vaatteet ylläsi kaupungille. Ei tarvitse laittaa takkia, pipoa, säärystimiä yms.
Älkää käsittäkö väärin, minä tosiaan rakastan talvea.. jumaloin talvea... mutta nyt voi riittää.
Varsinkin, kun kaupat alkaa olla pulloillaan kevääseen ja kesään tarkoitettuja vaatteita. Voi sitä ihanaa värien loistoa mitä noissa kaupoissa näkee. En minä toki niitä kaikkia värejä halua päälläni pitää, mutta niitä värejä on ihana katsella.
Voisipa sitä varastoida sateenkaaren taskuunsa, jotta silloin kun on mieli maassa..voisi ottaa sateenkaaren esiin ja ihastella niitä kaikkia puhtaita värejä.
5. maaliskuuta 2011
vanua, perkele!
Aloitin uuden harrastuksen.
Toi noh, ei se harrastus ole, eikä uusi.. mutta aloin opettelee neulomaan pehmoleluja.
Ostin askarteluvanua ja ohjekirjan, kuinka neuloa pehmoleluja.
Nyt on meneillään nallen neulominen... se ei ole perinteinen nalle, vaan nalle jolla on vähä niiku "Potkupuku".. sillai että keskivartalo on tietyllä värillä ja pää+ jalat tietyllä yms.
Ihan hauskaa tuo on.. pitäisi varmaan hommata oikeita lankoja tuohon hommaan, mutta toistaiseksi käytän noita mitä kaapissa on jäljellä. Käytän niitä ns. harjoittelulankoina. En viitsi mitään ohuita lankoja ostaa ihan huvikseen, kun en ole satavarma, onnistuuko nuo tekeleet ollenkaan.
Mutta hauskaa puuhaa tuo tosiaan on. Ihania kuvia noista pehmoleluista ja sitä sitten miettii, miten helvetissä kukaan tuon on osanut tehdä.
Ohjeet on aika hyvät, ei liian monimutkasia tai vaikeasti selitettyjä...
tästä voi jopa tulla jotain.
hihi :)
Toi noh, ei se harrastus ole, eikä uusi.. mutta aloin opettelee neulomaan pehmoleluja.
Ostin askarteluvanua ja ohjekirjan, kuinka neuloa pehmoleluja.
Nyt on meneillään nallen neulominen... se ei ole perinteinen nalle, vaan nalle jolla on vähä niiku "Potkupuku".. sillai että keskivartalo on tietyllä värillä ja pää+ jalat tietyllä yms.
Ihan hauskaa tuo on.. pitäisi varmaan hommata oikeita lankoja tuohon hommaan, mutta toistaiseksi käytän noita mitä kaapissa on jäljellä. Käytän niitä ns. harjoittelulankoina. En viitsi mitään ohuita lankoja ostaa ihan huvikseen, kun en ole satavarma, onnistuuko nuo tekeleet ollenkaan.
Mutta hauskaa puuhaa tuo tosiaan on. Ihania kuvia noista pehmoleluista ja sitä sitten miettii, miten helvetissä kukaan tuon on osanut tehdä.
Ohjeet on aika hyvät, ei liian monimutkasia tai vaikeasti selitettyjä...
tästä voi jopa tulla jotain.
hihi :)
2. maaliskuuta 2011
Miesten vessa epäkunnossa.
Työpaikkani kahviossa on seinällä lappu, jota voi käyttää tarvittaessa. Lapussa lukee: miesten vessa on epäkunnossa.
Mietin asiaa hetken ja huomasin, ettei kyseistä lappua ole naistenvessaa varten edes kirjoitettu. Miksi?
Käyttävätkö miehet vessaa jotenkin oudosti, että se menee aina tukkoon tai muuten ei toimi? Osaavatko naiset hakea itse karhupumpun alakerrasta ja avata tukossa olevanpöntön?
Muutenkin monella tuntuu työpaikallani olevan asenne, että kyllä naiset pärjää yksin..eiväthän nuo miehet mitään osaa. Ihmeellinen sukupuolierottelu käy monen kahvipöytäkeskustelussa ilmi.
Minulla on teoria.
Monet naiset tuolla talossa on ollut töissä samassa firmassa yli 15-25 vuotta. He ovat joutuneet raivaamaan tietä sille, että naiset voivat pärjätä yrityselämässä. He ovat murtaneen perus käsityksen siitä, että nainen on kotona ja hoitaa lapsia. Nainen voi olla osastopäällikkö.
Joten, jos he ovat sitten näinä menneinä vuosina kun ovat tottuneet näkemään naisia ympärillään.. hämmentyvät, kun yhtäkkiä tuleekin 3 miestä taloon töihin. Kukaan ei oikein teidä miten toimia.
Tästä on voinut kehkeytyä meidän yrityksen ajatus, ettei miehet oikein osaa mitää. Ovathan ne naiset joutuneet tähänkin päivään asti hoitamaan kaikki asiat itse. Eivät he halua ketään miestä auttamaan työssään, naiselta kyllä voi kysyä... mutta kuten kuulin sanottavan "kysy keneltä tahansa, mutta älä varastomiehiltä, eivät ne osaa kuitenkaan."
Mutta eikös meidän yritys nyt sitten ole sukupuolirasistinen, vaikka he eivät sitä myönnäkään. Senverran mitä olen miesten kanssa tuolla työpaikalla jutellut, he ovat tyytyväisiä työympäristöönsä. Heistä on tosi ihanaa tulla töihin ja olla yksin omissa oloissaan ja tehdä juuri ne työt mitä on käsketty.
Olin jo valmis puolustamaan miesten oikeuksia, mutta heidän myönteisyys vesitti koko homman. Miksi minä siis vauhkoan jos he ovat tyytyväisiä miten asiat ovat...
Mietin asiaa hetken ja huomasin, ettei kyseistä lappua ole naistenvessaa varten edes kirjoitettu. Miksi?
Käyttävätkö miehet vessaa jotenkin oudosti, että se menee aina tukkoon tai muuten ei toimi? Osaavatko naiset hakea itse karhupumpun alakerrasta ja avata tukossa olevanpöntön?
Muutenkin monella tuntuu työpaikallani olevan asenne, että kyllä naiset pärjää yksin..eiväthän nuo miehet mitään osaa. Ihmeellinen sukupuolierottelu käy monen kahvipöytäkeskustelussa ilmi.
Minulla on teoria.
Monet naiset tuolla talossa on ollut töissä samassa firmassa yli 15-25 vuotta. He ovat joutuneet raivaamaan tietä sille, että naiset voivat pärjätä yrityselämässä. He ovat murtaneen perus käsityksen siitä, että nainen on kotona ja hoitaa lapsia. Nainen voi olla osastopäällikkö.
Joten, jos he ovat sitten näinä menneinä vuosina kun ovat tottuneet näkemään naisia ympärillään.. hämmentyvät, kun yhtäkkiä tuleekin 3 miestä taloon töihin. Kukaan ei oikein teidä miten toimia.
Tästä on voinut kehkeytyä meidän yrityksen ajatus, ettei miehet oikein osaa mitää. Ovathan ne naiset joutuneet tähänkin päivään asti hoitamaan kaikki asiat itse. Eivät he halua ketään miestä auttamaan työssään, naiselta kyllä voi kysyä... mutta kuten kuulin sanottavan "kysy keneltä tahansa, mutta älä varastomiehiltä, eivät ne osaa kuitenkaan."
Mutta eikös meidän yritys nyt sitten ole sukupuolirasistinen, vaikka he eivät sitä myönnäkään. Senverran mitä olen miesten kanssa tuolla työpaikalla jutellut, he ovat tyytyväisiä työympäristöönsä. Heistä on tosi ihanaa tulla töihin ja olla yksin omissa oloissaan ja tehdä juuri ne työt mitä on käsketty.
Olin jo valmis puolustamaan miesten oikeuksia, mutta heidän myönteisyys vesitti koko homman. Miksi minä siis vauhkoan jos he ovat tyytyväisiä miten asiat ovat...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)