3. marraskuuta 2011

-.-

Asiat ei aina ole niin yksinkertaisia.
Sitä puhuu ja purkaa sydäntään, mutta olo ei helpota. Ja minullakun menee kaikki täl hetkel hyvin, on työ, ystävät mies, kisut, perhe..on silti asioita mitkä nakertavat sisimpää, mitä ei saa vaiennettua, vaikka kuinka yrittäisi. Päiväkirjaan purkaminenkaan ei auta, ei enään... joskus sitä tuntee olevansa "rikki".
Olen uupunut pakoilemaan ja karttamaan tiettyjä tilanteita, olen uupunut pelkäämään kohtaamista erään ihmisen kanssa mikä voisi tulla tänään tai ei koskaan, olen uupunut ainaiseen valppauteen kaupungilla/kaupassa, että tietyn henkilön kohdatessa ehdin piiloon. Olen uupunut riitelemään siskoni kanssa, joka vähättelee tunnetta, mikä sisälläni on.

En jaksa olla vahva.