Ajatus hukassa

Joulu lähestyy uhkaavaa tahtia.
Töiden keskellä sitä yrittää rentoutua, ehkä lukea ehkä neuloa ehkä kirjoittaa.. mutta nyt ei tule mistään yhtään mitään, vaikka ajatus laukkaa häiritsevän paljon.
Ahdistus ja stressi on jokapäiväinen ilmiö, eikä rauhallisuudesta ole tietoakaan. Jos töissä menee hyvin, niin sitten muualta tulee tieto, mikä saa sitten koko maailman taas kääntymään ympäri ja itseni epätoivoisesti etsimään ulospääsyä. Jos perheen kesken kaikki on mallillaan, niin töistä ilmoitetaan asioita, mitkä sitten saa itseni voimaan pahoin ja käpertymään peiton sisälle maailmaa pakoon. Mikä siinä on, ettei voi samaan aikaan mennä hyvin niin töissä, kuin perheen kesken?

Kovin joulukiire on käynnissä kaupoissa, sen huomaa työskennellessä tavaratalossa.
Päivät menevät, kuin nopeutetusti, mitään ei oikein muista päivästä sitä kulkee eräänlaisessa sumussa vaan.
Tällöin yksi tärkeimmistä hetkistä on muistaa mitä elämässä on tärkeintä. Sitä nimittäin helposti vaan tekee sen mitkä on "helpointa" eli töitä ja kotiin. Siksi olen nyt pyrkinyt ottamaan yhteyttä ystäviini.. Näyttäen että kyllä, tahdon vielä olla ystävä.
Olen ottanut yhden askeleen elämässäni, mutta sitä en kerro kyllä täällä, mutta sanon senverran että siitä on minulle apua suuresti. Olen ylpeä itsestäni, kun olen uskaltanut ottaa tuon kyseisen askeleen, koska olen miettinyt sitä niin kauan.
Tämä vuosi on ollut muutosta täynnä, hieman pelolla odottaa mitä tuleva vuosi pitää sisällään, toivottavasti yhtä ihania asioita, kuin tämäkin vuosi.