Postin ihanuus!

Sain vihdoin postissa kaipaamani kutsukortit!
Enään ei tarvitse, kuin liittää pieni tekstin tynkä kutsuihin mukaan ja sen jälkeen ne ovat valmiita lähetettäväksi. Okei, kutsuthan lähtevät matkaan vasta joulun jälkeen, ettei kutsu häviä joulukorttien sekaan ja vallan unohduksiin. Mutta silti, yksi etappi taas suoritettu niin sehän on hyvä asia :)

Toinen ihanuus mikä minua odottaa, on hierontapöytä. Vihdoin raaskin tilata sellaisen ja nyt kädet syyhyten odotan postinjakajaa silmät leimuten. (okei tuote tulee matkakeskukseen, mutta silti) Olen innostunut tuosta hieromisesta ja mitöä pidemmälle pääsen koulussani ja tietoa tulee lisää, sitä innokkaammin olen käymässä ihmisiin kiinni ja tunnustelemaan "ai tuossa onkin rhomboideus miron.. ai tuossa onkin musclulus infraspinatus..." mutta tämä on nyt vain tällaista höpinätä ;)

Yksi stressin aihe on myös hääjuhlien istumajärjestys. Voi helkutinkelkutti sentään, kuinka vaikea on miettiä kuka istuu missäkin, että ihmisillä on mahdollisimman hyvä olla ja mukavata. Tosin mahdollisuushan olisi myös tehdä niin, että ei olisi mitään istumajärjestystä ja ihmiset senkun kävisivät istumaan kuka mihinkin.. mutta eih.. siinä voisi käydä hyvin äkkiä niin, että ihmiset palloilevat ja miettivät mihin kukakin käy istumaan ja minä jaksa sellasta steppailua katsella :D Yksi vaihtoehto on myös, josko laitan pöydät sekasin tuonne tilaan, jolloin ihmiset voisivat puikkelehtia pöytien välistä ja näin ollen melkein keskustella muiden pöytäkuntien kanssa "olan yli" huudellen. Noh, onneksi tässä on aikaa miettiä vielä.

Yksi mikä pitäisi saada järjestettyä on meidän+ kaason+bestmanin tapaaminen. Saisi selvitettyä kuka tekee mitäkin, kuka on missäkin ja miten "vastuut" jaetaan. Toki olen ilmoittanut olevani harvinaisen helppo morsian (tisk) joten yritän tehdä mahdollisimman paljon itse kaikki. Mutta silti, asioista pitää keskustella ja miettiä, että ne lutviutuu kunnolla.

Onhan tässä vielä aikaa.. onhan?

Rakastaa, eikö rakasta?

Tapaat ihmisen, avaat sydämesi ja samassa hetkessä tajuat, sen olleen virhe.
Kuinka ihmiset oikein luottavat toisiinsa, vai luottaako kukaan tosissaan johonkin toiseen, johonkin muuhun kuin itseensä?
Minulla on hyvin vaikeaa uskoa muihin ihmisiin, olen hirveän pitkään epäilevä ja mietin miten minun pitää käyttäytyä. On hieman säälittävää, että aikuinen ihminen joutuu varomaan tekemistään, mutta hei, sellainen minä olen. Pelkään saavani siipeeni yhä uudelleen ja yhä kovemmin, kuin ennen. Toisiin ihmisiin pitäisi pystyä luottamaan, kunnes toisin todistetaan. Itse luotan ihmiseen, vasta toisen osoittauduttua sellaiseksi, kuka vaikuttaa tarpeeksi luotettavalta. Hirveän usein seuraan tilannetta sivusta, tai en oikeastaan sivussa..olen yleensä suuna päänä jokaisessa paikassa juttelemassa ihmisille, mutta monet eivät sitä tiedä, mutta seuraan muiden tekemisiä tässä samalla. Ei tarvitse olla, kuin kesken lauseeni huomaan jonkun ryhmästä katsovan toista ihmistä hieman kummastuneen oloisena, niin heti mietin "oliko toi minusta? näytänkö oudolta? eikö minua uskota? miksi hän teki noin? ovatko he kaksinaamaisia? kiusataanko minua tästä? mitä he tietävät minusta, että mahdollisesti voivat käyttää jotain asiaa minua vastaan?
Tiedän, olen ihan sekaisin. Mutta tarkkailen ihmisiä ja heidän tekemisiään jatkuvasti. Yritän kovasti päästä eroon tästä asiasta ja ottaa asiat, kuten ne ovat ja tulevat kohdalle. Mutta minulla on syyni, muutaman kerran olen saanut niin kunnolla siipeeni, että en halua sen tunteen ikinä toistuvan. Siksi olen jatkuvasti varpaillani, vaikka se ei ehkä ulospäin näytä siltä. Siksi haluan ottaa ihmiset mukaan keskusteluun, jos nään jonkun jäävän ulkouolelle.

Ketään ei saa jättää myöskään yksin.

Koskaan ei tiedä, mitä tunteita kenelläkin on sisimmissään. Onko masennusta, ahdistusta, vihaa... haluan auttaa jokaista, jos minä huomaan että toisella on paha olla. En kuitenkaan tuppaa toisen seuraan, vaan haluan vain tehdä tietoon sen, että "hei, minä olen täällä ja minä oikeasti haluan auttaa."

Miksi?
Olisin halunut, että joku olisi minua auttanut aikanaan, kun huusin..eikä kukaan kuunellut.