vapaus

Kolmen päivän vapaa..siis kolmen..ei kahden vaan kolmen päivän vapaa..hahahaha! Upeaaaaa! Mä en käsitä tätä! Kolome!!!

Ajatusten havinaa.

Masennus.

Kun perheessä on henkilö, joka on lääketieteellisesti todistettu olevan masentunut, se saa mietteliääksi. Itse en usko lääkkeiden voimaan, mikä parantaa kaikesta pahasta. "Yksi nappi naamaan ja olet onnesi kukkuloilla." Tiedän kyllä, että horonitoiminta vaikuttaa mielialaamme, ja lääkkeittä ottamalla tietyt hormonit vilkastuvat ja saa sinut tuntemaan "normaaliksi". Mutta liian usein näkee sitä, että ihminen saa reseptin ja popsii lääkkeitä ihan vain siksi, koska on masentunut ja nyt niitä pitää syödä, kun ei ole muutakaan vaihtoehtoa.
Vaihtoehtoja on aina.
Olen yrittänyt ehdottaa tällaiselle henkilölle, että pitää mennä juttelemaan ammattiauttajan kanssa, joka auttaa kääntämään negatiiviset asiat positiivisiksi ja helpottaa sitäkautta oloa. Pitää kohdata omat tuntemuksensa ja käsitellä niitä. Mutta minua katsotaan tällaisen ehdotuksen jälkeen, kuin ulkoavaruudesta tullutta vihreää miestä, joka heiluttelee helikopteria nenäsi edessä.
Minulle sanotaan tällaisessa tilanteessa, että en tiedä mistä puhun, koska en ole masentunut, enkä tiedä mitä se on.
Painotan sitä, että enhän minä tiedäkään miltä se tuntuu, mutta voin vakuuttaa, ettei varmasti lääkärikään ole tarkoittanut, että niitä ilopillerietä syödään koko lopun ikää...eikä käsitellä oikeasti tunteita, mitkä on johtanut tällaiseen pillerikierteeseen. Lääkäreittenkin mukaan masennuslääkkeitä pitäisi käyttää yhtäjaksoisesti ainoastaan 12kk. Mutta tarvittaessa, äärimmäisissä tapauksissa lääkettä jatketaan vielä vuoden jälkeenkin.
Liian moni jättää masennuksen pillerien harteille, syödään vaan, koska se on helpompi ratkaisu.

The Sound of Silence

On ollut hetkiä, kun tunnen tarvitsevan voimaa.
Silloin yksi niistä biiseistä, minkä kuuntelen on:  Simon&Garfunkel:in The Sound of Silence. Ääni on niin kovalla, että tukehdutan itseni sen sisään, enkä keskity mihinkään muuhun, kuin tuohon lauluun, mikä puskee nappikuulokkeista korviin sellaisella voimalla, että se sattuu.. Jotenkin tämän biisin kuuntelu saa minulle paremman mielen. En tiedä miksi. Jokin tässä on eräällä tavalla lohduttavaa ja tuttua. Voisin kuunella tätä uudestaan ja uudestaan väsymättä.

Hello darkness, my old friend
I've come to talk with you again
Because a vision softly creeping
Left its seeds while I was sleeping
And the vision that was planted in my brain
Still remains
Within the sound of silence 

 Joskus sitä vaan tahtoisi huutaa. Mutta ei tiedä kuuleeko kukaan.
 

Jokainen on vähän homo

Tiedättekö sen tunteen, kun aluksi naureskelet jollekin biisille, teet siitä vitsiä ja lopulta kuuntelet biisin ihan oikeasti...ja tajuat, kuinka surullinen olo sinulle tulee siitä.
Minulle kävi näin 2010 Jukka Takalon biisin: Jokainen on vähän homo-kanssa.
En voinut ensimmäisellä kuuntelukerrallani uskoa korviani. Ulvoin  naurusta ja kyyneleet senkun pomppi poskiltani. Toistelin ihmeissäni "voi vi*tu mitä pas*aa" ja hihittelin, liekö Jukka ollut oikeasti tosissaan tämän biisin kanssa.Viihdytin tulevina päivinä itseäni kuuntelemalla tuota biisiä ja naureskelin tuolle biisille ainankin vuoden verran. Eräänä päivänä kuuntelin erilaisia musiikkeja pitkin päivää. Muistan hetken, kun luin Iltalehden artikkelia, missä nuori oli raiskattu tämän seksuaalisen suuntautumisen takia. Juuri kun olin lukemassa tuota artikkelia, alkoi kaijuttimista kuulumaan tämä Jokainen on vähän homo-biisi. Täytyy myöntää, että itkin. Siinä vaiheessa sanat iski syvälle ja tajusin, että biisillä on oikeasti syvempikin tarkoitus.

Biisi kertoo siitä, että vaikka ollaan erilaisia, olemme oikeasti ihan samanlaisia ja ei kukaan halua olla yksin. Jokainen voi löytää onnen ja jokainen on oikeutettu onneen. Jokainen voi olla itsestään ylpeä, olemme vain ihmisiä..se on tämän biisin tarkoitus. Annetaan olla ja nautitaan toistemme seurasta niin kauan, kuin pystymme. Elämä on liian lyhyt vihaamaan toista ihan vain siksi, että se ei sovi siihen, mihin on "totuttu". Ja jos totta puhutaan, homous on yhtä uusi juttu, kuin ihminenkin. On löydetty todisteita homosuhteista jo ennen ajanlaskumme alkua. Siis siinä teille, ketkä sanotte homouden olevan "hetkellinen huuma". Huomion arvoinen seikka myös niille, jotka väittävät että homous on sairaus ja se on parannettavissa. Mietippä itse, kuinka monta psykiatrista sessiota tarvitsisit, että sinusta tulisi homo? Nimenomaan, mietippä sitä. Homous ei ole sairaus, se on vain leimattu sellaiseksi. Siinä ei ole mitää väärää, jopa eläinmaailmassa löytyy "homopareja".

Annetaan siis kaikkien kukkien kukkia.

We're all mad here...

There is one book that I can read over and over again. Alice's Adventures in Wonderland (commonly shortened to Alice in Wonderland). Everytime I read that book, it makes me think...How could Charles Lutwidge Dodgson (or as known as Lewis Carroll) wrote something so touching. And how could he wrote one book for chidren and for adults? It doesn't matter how old you are, you find new things to love in that book when you read that book again, lets say 5 to 10 years later. I usually read Alice in Wonderland once a year, I just need to read that book and in english of course. And this funny thing happens everytime I've read the book. I want to learn to write and speak enligh more fluently. I know I might have few misspelling in my writing right now, but at least I'm trying. I even try to think most of the day in english and it's very teaching thing to do. I feel like I'll learn more and more, I just need to keep writing and speaking etc. in english.

That's all for now... bye! And sorry my bad english :D