Musiiikkia sielulle

Olen hurahtanut musiikkiin.
En ole aikoihin kuunnellut mitään musiikkia (omatoimisesti) kotona ollessani. Nyt olen kuitenkin kolunut spotifyn aarteita kaksipäivää, enkä vieläkään saa tarpeekseni. Olen kuunellut niin rankempaa rokkia, kuin fiftari tyylistä musiikkia, musikaaleista erilaisten elokuvien ja sarjojen musiikkeihin. Nälkäni vain kasvaa kuunellessa. Googlen ja Youtuben ihmeellinen maailma avaa pienelläkin sanalla uusia musiikkituttavuuksia, mistä en ole ennen kuullutkaan. Olen nauttinut siitä, että suljen maailman ulos ja on vain minä ja musiikki. En ole edes vilkaissut kirjoihin, jotka lojuvat kirjahyllyllä lukemattomina, enkä lankoihin joista on pitänyt tehdä erilaisia lämmikkeitä. En halua tehdä muuta, kuin olla vain minä, yksin. Vapaapäivän ihanuuksia on se, että voit olla niinkuin haluat. Kukaan ei sano sinulle, mitä pitäisi tehdä. Olen itseasiassa nyt eräänlaisessa sopimuksessa mieheni kanssa, hän pelaa peliä, jota on odottanut monta vuotta..hän pelaa sitä jo neljättä tuntia, mutta minua se ei haittaa. Minä olen viimeisen neljätuntia kuunellut musiikkia. Aamulla sovimme, että käymme kaupassa, syömme yhdessä, sit molemmilla on omaa aikaa ja illalla olemme taas yhdessä ja vietämme aikaa esim. sarjoja katsellen. Minusta tämä on ihan hyvä työnjako. Ei parisuhde tarkoita sitä, että pitäisi olla kokoajan toisen helmoissa..ei todellakaan. Annetaan toisen olla ja jutellaan, kun sen aika on.
Kiitos ja hei, nyt takasin musiikin pariin.. :)

..ihan oikeasti?

Syyskuu on taas täällä, en voi käsittää sitä. Vastahan oli syyskuu ja samat ikuiset mantrat pääsi suustani. Ystäväni tietävät, että olen kova panikoimaan, aina minulla on jokin asia "huonosti". Olen vasta lähiaikoina tajunut tämän itsekin... miksi?
Eihän minulla edes mene huonosti, jos tarkkoja ollaan. Asun keskustassa, minulla on vakituinen työpaikka, olen suhteellisen terve (jos ei oteta huomioon särkynyttä selkääni minkä kanssa joudun elämään lopun ikää), minulla on asunto pääni päällä, auto pihassa, kaksi kissaa, avomies ja läheisiä ystäviä, jotka ovat kuuluneet elämääni pidemmän aikaa. Siis miksi minä valitan, että menee huonosti.. ihan oikeasti?
Valaistuin tässä taannoin, kun tajusin syyn. Olen perinnyt äitini "maailmakaatuupäällenijakaikkikuolee" asenteen ja sekös minua on alkanut vituttaa. EN halua olla kuten äitini, sillä ärsyynnyn äitini voitotteluista. Olen siis petrannut, enkä ole stressannut esimerkiksi. rahasta kahteen viikkoon! HORAY! Joku voisi sanoa, että "so?!" mutta ehei.. minulle tämä on iso askel, vaikka se olisi pieni asken muille. Olen nimittäin jokaikinen kerta, kun minulle tulee ahdistus rahasta, miettinyt heti. "PAULA! SEIS! Kerrataanpa mitä sinulla on, jooko?" Kuulostaa hassulta miettiä päänsä sisällä itseään kolmannessa persoonassa tällaisessa tilanteessa, mutta hei, se toimii! Käyn siis mielessäni läpi mantran, missä kertaan mitä kaikkea minulla on. En mieti asioita, mitä haluaisin minulla olevan, tai toivoisin minulla olevan.. en en en.. mietin vain mitkä kaikki asiat ovat minulla hyvin. Olen nimittäin kyllästynyt negatiiviseen ajatteluuni ja käännän nyt kaikki ajatukset positiiviseksi. Tottakai jokaisella on huonoja päiviä, mutta minusta on tuntunut, että viimeiset 10 vuotta minulla on ollut "huono päivä".
Nyt mennään eteenpäin uusilla tuulilla ja minä alan oikeasti keskittymään asioihin, mitkä on tärkeitä.

Oman itsensä etsimiseen.

Luit oikein. Olen myyjä, päivät ovat rutiinia, joskus tapahtuu jotain jännää töissä..joskus ei. Mutta minä en aijo jättää tätä tähän. Aijon etsiä opiskelupaikkaa tms. toista työpaikkaa, mitä tahansa, mikä auttaisi minua saavuttamaan unelmani. Haluan kokea, nähdä ja tehdä. Haluan ottaa riskejä ja vaan "hypätä" tuntemattomaan. Haluan jouduta sanomaan vanhana, että olen ainakin seurannut unelmiani.
Päätän myös, etten lannistu, jos unelmani eivät toteudu lähivuosina.. siksi ne ovat unelmia, joskus niiden vuoksi pitää taistella ja kokea ensin pohjamudat, ennenkuin saavuttaa sen, mitä etsii.

Toinen kysymys.
Mitä ihmettä minä etsin?
Minä en vielä tiedä, aika näyttää..mutta nyt, vihdoin...

Maailma on minulle avoin.