Nyt se on täällä.
En ole niinkään ollut loman tarpeessa, mutta elämäni ensimmäinen loma alkaa nyt.
Olen siis ollut vasta n.8kk töissä eräässä yrityksessä ja en ollut edes varma saanko täksi kesäksi minkäänlaista lomaa..noh.. 8 päivää minulle pätkähti ja pomo oli vielä senverran kiltti että laittoi pari extra päivää kehiin..
Tiedossa on siis risteilyn tynkää ruotsin kamaralle ja ihan kotona oloilua.
Kovasti aijon nollata akkuja (tosin hirmusesti ei ole nollattavaa, mutta kuitenkin) ja tarkoitus olisi alkaa häiriköimään ystäviä, että jaksaako kukaan nähdä.
Olen ollut nyt viimeaikoina niin työntäytteinen etten ole ketään oikein jaksanut nähdä. Olen ollut vain töissä ja kotona. Haluaisin enemmänkin nähdä ystäviä, mutta jokin on estänyt minua tarttumasta puhelimeen... joskus minulle myös tulee olo, että häiritsen kavereita jos viestittelen.. tiedän.. ihan turha ajatus, mutta ajatus kuitenkin.
Mutta josko tästä nyt sitten uuteen nousuun ja loman veittoon..
29. heinäkuuta 2011
23. heinäkuuta 2011
Sadetanssin valmistelua
Tänä ollaan rummutettu pitkään. Ukkosta ja sadetta.
Olen itsekin kuulunut siihen ihmisryhmään, joka odottaa ja toivoo kokoajan sadetta.
Okei, eihän se pelkästään sade auta yhtään mitään, mutta jos salamoisi niin se olisi sitten toinen juttu.
Niimpä äsken katsoin ukkostutkan salamoita. Ja toivottavasti se nyt pitää paikkansa, sillä koko eteläsuomi näyttää olevan täynnä salamoita ja sadetta.
Aijai! Tätä on odotettu.
Muuten, ei ole mitenkää erikoinen lauantai, hiljasta..illalla lettuja ja ehkä muutama lonkero. Olen ollut niin iloinen siitä, että sain tämän tietokoneen ostettua. Monet voivat ajatella että tämä on turhaa, pelkkää rahan menoa, mutta hei. Minä olen ansainnut tämän. Olen niin kauan toivonut kannettavaa tietokonetta..ja nyt vihdoin oli tullut se tilanne, että pystyy tämän ostamaan.. ja vielä todella edullisesti.
Niin ja äsken tein tonnikala,jauheliha, katkarapu pizzaa... nams.. omalle puolelle tuosta pizzasta kyllä laitoin vielä oliiveja ja homejuustoa+ normaalia juustoa.. mutta kuiteskin.. aijai oli hyvää vaikka itse kehunkin.. :)
Kukka uutisia: Laventeli on kasvanut paljon, se on vielä hengissä. Amppeli alkaa nuukahtaa, syy on tuo aurinko joka on armottomasti porottanut siihen viimeiset 2 viikkoa. Ja Basilika senkus vaan jatkaa kasvuaan...kohta pitää jo varmaan kavereilta kysyä, kuka tahtoo basilikan lehtiä kun itse ei tuota kaikkea ehdi kuluttaa.
Over and out.. jatkan ihanaa lauantaita.. tosin ikävä kavereita...
Olen itsekin kuulunut siihen ihmisryhmään, joka odottaa ja toivoo kokoajan sadetta.
Okei, eihän se pelkästään sade auta yhtään mitään, mutta jos salamoisi niin se olisi sitten toinen juttu.
Niimpä äsken katsoin ukkostutkan salamoita. Ja toivottavasti se nyt pitää paikkansa, sillä koko eteläsuomi näyttää olevan täynnä salamoita ja sadetta.
Aijai! Tätä on odotettu.
Muuten, ei ole mitenkää erikoinen lauantai, hiljasta..illalla lettuja ja ehkä muutama lonkero. Olen ollut niin iloinen siitä, että sain tämän tietokoneen ostettua. Monet voivat ajatella että tämä on turhaa, pelkkää rahan menoa, mutta hei. Minä olen ansainnut tämän. Olen niin kauan toivonut kannettavaa tietokonetta..ja nyt vihdoin oli tullut se tilanne, että pystyy tämän ostamaan.. ja vielä todella edullisesti.
Niin ja äsken tein tonnikala,jauheliha, katkarapu pizzaa... nams.. omalle puolelle tuosta pizzasta kyllä laitoin vielä oliiveja ja homejuustoa+ normaalia juustoa.. mutta kuiteskin.. aijai oli hyvää vaikka itse kehunkin.. :)
Kukka uutisia: Laventeli on kasvanut paljon, se on vielä hengissä. Amppeli alkaa nuukahtaa, syy on tuo aurinko joka on armottomasti porottanut siihen viimeiset 2 viikkoa. Ja Basilika senkus vaan jatkaa kasvuaan...kohta pitää jo varmaan kavereilta kysyä, kuka tahtoo basilikan lehtiä kun itse ei tuota kaikkea ehdi kuluttaa.
Over and out.. jatkan ihanaa lauantaita.. tosin ikävä kavereita...
19. heinäkuuta 2011
Miltä maailma näyttää nyt.
En usko horoskooppeihin, enkä juurikaan selvännäkijöihin.
Noh kuitenkin minun on pakko myöntää, että selvännäkijä jolla anoppi oli viimevuonna käynnyt, taitaa olla oikeassa. Ainakin nyt todella toivon niin.
Asia on nimittäin sillälailla, että about 5v räpisteltyäni kelan tuilla ja pienillä "hemmotteluilla", olen vihdoin pystynyt ostamaan sen, mistä olen ikuisuuden haaveillut.
Kannettavan tietokoneen.
Jos tässä ei vielä ollut uutista tarpeeksi, niin tämä kone sattuu olemaan luokkaansa himppasen parempi ja sain sen edullisemmin, kuin olisi pitänyt. Tuntuu, että onnetar hymyilee vihdoin. Enkä nyt siis tarkoita sitä, että kun saa uutta materiaa ja "hienoa" tavaraa niin silloin vain olisi onnellinen... ehei. Mutta tämä vuosi tuntuu oikeasti olevan käännöskohta minun elämässäni, minä tunnen sen.
Palataampa ajassa taaksepäin ja horoskooppeihin.
Jos kiinalaiseen kalenteriin on uskominen, uudenvuoden vaihteessa päättyi vesimiehen (härkä/puhveli kiinalaisilla) aikakausi, kuulemma onnetonta, kitsasta ja ahdistavaa aikaa kaikille, eritoten vesimiehille. Ja kun tarkemmin selvitin, kuinka kauan tämä aikakausi on "oikeasti" kestänyt.. niin yllätys yllätys 5 vuotta. Tämä ei vielä hirveasti hetkauttanut, ajattelin että puhdasta sattumaa. Mutta kun näin jälkikäteen katsoin horoskooppimerkintöjä ja nyt on todellakin jäniksen vuosi menossa. Tämä aika kuulemma nostaa muutamien merkkien onnenkantavuutta. Nimenomaan vesimiehen.
Ja jos palaan selvännäkijöihin, niin vuosisitten anopille selvännäkijä kertoi, että minun ja mieheni elämänlaatu on nousujohdanteinen, ja asiat kuulemma vain loksahtavat paikoilleen.
Tuolloin en hirveesti uskonut koko juttuun.. mutta nyt jälkeenpäin olen alkanut miettiä asioita.
- Sain työpaikan, minun ei pitänyt saada vakituista sopimusta, mutta kaskummaa.. nyt minulla on sellainen.
- Olemme haaveilleet kissasta jo pitkään, hupskeikkaa miehen työkaveri antaa kaksi kilttiä kissanpentua ilmaiseksi.
- Miehen laina pitää maksaa pois.. oho, se sai palkankorotuksen.. kas kas nyt pystyykin pitää rahaa sivuun.
- Puhelin alkaa hajoamaan, paska... oho.. erikois alennus mustassapörssissä.
- Olen unelmoinut kannettavasta tietokoneesta tuhansia vuosia, jotta pääsen vihdoin kirjoittamaan "kirjaa".. tiedän että tuo kuulostaa heppoiselta selitykseltä, mutta vuosien paperille tuhertamisen jälkeen olen huomannut että osa teksteistä on kummallisesti kadonnut muuttojen yhtyedessä, ja sekös harmittaa... vaikka olen kuinka niitä vaalinut ja pitänyt turvassa. Mutta tosiaan.. kas.. töistä saan huollossa käynneen koneen, mikä on korjattu ihan täysin.. sitä ei voi myydä oikeastaan kuin pilkkahintaan, niin minähän sen ostan siitä kuljeksimasta.
Elämä hymyilee, tätä on odotettu.
Noh kuitenkin minun on pakko myöntää, että selvännäkijä jolla anoppi oli viimevuonna käynnyt, taitaa olla oikeassa. Ainakin nyt todella toivon niin.
Asia on nimittäin sillälailla, että about 5v räpisteltyäni kelan tuilla ja pienillä "hemmotteluilla", olen vihdoin pystynyt ostamaan sen, mistä olen ikuisuuden haaveillut.
Kannettavan tietokoneen.
Jos tässä ei vielä ollut uutista tarpeeksi, niin tämä kone sattuu olemaan luokkaansa himppasen parempi ja sain sen edullisemmin, kuin olisi pitänyt. Tuntuu, että onnetar hymyilee vihdoin. Enkä nyt siis tarkoita sitä, että kun saa uutta materiaa ja "hienoa" tavaraa niin silloin vain olisi onnellinen... ehei. Mutta tämä vuosi tuntuu oikeasti olevan käännöskohta minun elämässäni, minä tunnen sen.
Palataampa ajassa taaksepäin ja horoskooppeihin.
Jos kiinalaiseen kalenteriin on uskominen, uudenvuoden vaihteessa päättyi vesimiehen (härkä/puhveli kiinalaisilla) aikakausi, kuulemma onnetonta, kitsasta ja ahdistavaa aikaa kaikille, eritoten vesimiehille. Ja kun tarkemmin selvitin, kuinka kauan tämä aikakausi on "oikeasti" kestänyt.. niin yllätys yllätys 5 vuotta. Tämä ei vielä hirveasti hetkauttanut, ajattelin että puhdasta sattumaa. Mutta kun näin jälkikäteen katsoin horoskooppimerkintöjä ja nyt on todellakin jäniksen vuosi menossa. Tämä aika kuulemma nostaa muutamien merkkien onnenkantavuutta. Nimenomaan vesimiehen.
Ja jos palaan selvännäkijöihin, niin vuosisitten anopille selvännäkijä kertoi, että minun ja mieheni elämänlaatu on nousujohdanteinen, ja asiat kuulemma vain loksahtavat paikoilleen.
Tuolloin en hirveesti uskonut koko juttuun.. mutta nyt jälkeenpäin olen alkanut miettiä asioita.
- Sain työpaikan, minun ei pitänyt saada vakituista sopimusta, mutta kaskummaa.. nyt minulla on sellainen.
- Olemme haaveilleet kissasta jo pitkään, hupskeikkaa miehen työkaveri antaa kaksi kilttiä kissanpentua ilmaiseksi.
- Miehen laina pitää maksaa pois.. oho, se sai palkankorotuksen.. kas kas nyt pystyykin pitää rahaa sivuun.
- Puhelin alkaa hajoamaan, paska... oho.. erikois alennus mustassapörssissä.
- Olen unelmoinut kannettavasta tietokoneesta tuhansia vuosia, jotta pääsen vihdoin kirjoittamaan "kirjaa".. tiedän että tuo kuulostaa heppoiselta selitykseltä, mutta vuosien paperille tuhertamisen jälkeen olen huomannut että osa teksteistä on kummallisesti kadonnut muuttojen yhtyedessä, ja sekös harmittaa... vaikka olen kuinka niitä vaalinut ja pitänyt turvassa. Mutta tosiaan.. kas.. töistä saan huollossa käynneen koneen, mikä on korjattu ihan täysin.. sitä ei voi myydä oikeastaan kuin pilkkahintaan, niin minähän sen ostan siitä kuljeksimasta.
Elämä hymyilee, tätä on odotettu.
7. heinäkuuta 2011
Kukkia kukkia ja vielä kerran kukkia
Vihdoin minä uskalsin.
Basilika on hyvissä voimissaan, laventeli on jo alkanut versota lehtiä lisää (ilman mitään liilaa väriä) ja anopin antama Pelargonia on hengissä, jeeeeeeee! Puhumattakaan lumihiutale-amppelista, joka vieläkin näyttää terveeltä ja kukkii kukkimistaan.
Tein siis sen vihdoinkin. Ostin pari kukkalaatikkoa työpaikalta, laittelin mullat kehiin ja hellävaroen istutin uudet pelargoniat ruukkuihin. Niitä on yhteensä kuusi ja ainakin toistaiseksi näyttää olevan hengissä.. jesh.. tämä on niiden kolmas päivä eikä ne näytä nuukahtamisen merkkeja.
Upeaa vai mitä?
Monet aattelevat varmaan tällähetkellä, että eihän tuossa mitään erikoista ole. Näillä ihmisillä voi olla talo, kuin pieni sademetsä jukkapalmuineen, kaktuksineen ja muratteineen, mutten minä välitä ihmeellisistä kommenteista. Minä olen vihdoinkin onnistunut.
Olen haaveillut tästä jo pitkään, että pystyn ja kykenen kasvattamaan jotain muutakin, kuin villakoiria sängyn alapuolella. Minä olen vihdoinkin onnistunut ja voin hyvällä omallatunnolla sanoa, että minä osaan pitää huolta kukista, osaan kasvattaa, nyppiä, hoivata ja kastella. Osaan jopa vaihtaa mullat.
Yksin virstanpylväs on saavutettu.
Olen nyt tyytyväinen.
Basilika on hyvissä voimissaan, laventeli on jo alkanut versota lehtiä lisää (ilman mitään liilaa väriä) ja anopin antama Pelargonia on hengissä, jeeeeeeee! Puhumattakaan lumihiutale-amppelista, joka vieläkin näyttää terveeltä ja kukkii kukkimistaan.
Tein siis sen vihdoinkin. Ostin pari kukkalaatikkoa työpaikalta, laittelin mullat kehiin ja hellävaroen istutin uudet pelargoniat ruukkuihin. Niitä on yhteensä kuusi ja ainakin toistaiseksi näyttää olevan hengissä.. jesh.. tämä on niiden kolmas päivä eikä ne näytä nuukahtamisen merkkeja.
Upeaa vai mitä?
Monet aattelevat varmaan tällähetkellä, että eihän tuossa mitään erikoista ole. Näillä ihmisillä voi olla talo, kuin pieni sademetsä jukkapalmuineen, kaktuksineen ja muratteineen, mutten minä välitä ihmeellisistä kommenteista. Minä olen vihdoinkin onnistunut.
Olen haaveillut tästä jo pitkään, että pystyn ja kykenen kasvattamaan jotain muutakin, kuin villakoiria sängyn alapuolella. Minä olen vihdoinkin onnistunut ja voin hyvällä omallatunnolla sanoa, että minä osaan pitää huolta kukista, osaan kasvattaa, nyppiä, hoivata ja kastella. Osaan jopa vaihtaa mullat.
Yksin virstanpylväs on saavutettu.
Olen nyt tyytyväinen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)