Heräsin tänään kummalliseen todellisuuteen. Kävelin aamulla töihin 6.05 ja yhtäkkiä minulle iski se todellisuus, että vuosi vaihtuu todellakin huomenna. Siitä innostuneena ajattelin, että jos otan harppauksen tässä blogeilussa +google plus palvelussa mutta kohtasin yllättävän ongelman heti kärkeen. En saa yhdistettyä tätä blogia ja google plussaa, kun näissä on eri säköpostiosoitteet.. AAAA.
Ei väkisin.
Jos joku siellä ruudun toisella puolella tietää vastauksen tähän minua polttavaan kysymykseen, saa kertoa allekirjoittaneelle.
En jaksa tätä migreenii enään tämän enempää.. painun pehkuihin ja yritän raahautuu huomenna töihin taas kuudeksi...
30. joulukuuta 2013
6. marraskuuta 2013
19. lokakuuta 2013
vapaus
Kolmen päivän vapaa..siis kolmen..ei kahden vaan kolmen päivän vapaa..hahahaha! Upeaaaaa! Mä en käsitä tätä! Kolome!!!
18. lokakuuta 2013
Ajatusten havinaa.
Masennus.
Kun perheessä on henkilö, joka on lääketieteellisesti todistettu olevan masentunut, se saa mietteliääksi. Itse en usko lääkkeiden voimaan, mikä parantaa kaikesta pahasta. "Yksi nappi naamaan ja olet onnesi kukkuloilla." Tiedän kyllä, että horonitoiminta vaikuttaa mielialaamme, ja lääkkeittä ottamalla tietyt hormonit vilkastuvat ja saa sinut tuntemaan "normaaliksi". Mutta liian usein näkee sitä, että ihminen saa reseptin ja popsii lääkkeitä ihan vain siksi, koska on masentunut ja nyt niitä pitää syödä, kun ei ole muutakaan vaihtoehtoa.
Vaihtoehtoja on aina.
Olen yrittänyt ehdottaa tällaiselle henkilölle, että pitää mennä juttelemaan ammattiauttajan kanssa, joka auttaa kääntämään negatiiviset asiat positiivisiksi ja helpottaa sitäkautta oloa. Pitää kohdata omat tuntemuksensa ja käsitellä niitä. Mutta minua katsotaan tällaisen ehdotuksen jälkeen, kuin ulkoavaruudesta tullutta vihreää miestä, joka heiluttelee helikopteria nenäsi edessä.
Minulle sanotaan tällaisessa tilanteessa, että en tiedä mistä puhun, koska en ole masentunut, enkä tiedä mitä se on.
Painotan sitä, että enhän minä tiedäkään miltä se tuntuu, mutta voin vakuuttaa, ettei varmasti lääkärikään ole tarkoittanut, että niitä ilopillerietä syödään koko lopun ikää...eikä käsitellä oikeasti tunteita, mitkä on johtanut tällaiseen pillerikierteeseen. Lääkäreittenkin mukaan masennuslääkkeitä pitäisi käyttää yhtäjaksoisesti ainoastaan 12kk. Mutta tarvittaessa, äärimmäisissä tapauksissa lääkettä jatketaan vielä vuoden jälkeenkin.
Liian moni jättää masennuksen pillerien harteille, syödään vaan, koska se on helpompi ratkaisu.
Kun perheessä on henkilö, joka on lääketieteellisesti todistettu olevan masentunut, se saa mietteliääksi. Itse en usko lääkkeiden voimaan, mikä parantaa kaikesta pahasta. "Yksi nappi naamaan ja olet onnesi kukkuloilla." Tiedän kyllä, että horonitoiminta vaikuttaa mielialaamme, ja lääkkeittä ottamalla tietyt hormonit vilkastuvat ja saa sinut tuntemaan "normaaliksi". Mutta liian usein näkee sitä, että ihminen saa reseptin ja popsii lääkkeitä ihan vain siksi, koska on masentunut ja nyt niitä pitää syödä, kun ei ole muutakaan vaihtoehtoa.
Vaihtoehtoja on aina.
Olen yrittänyt ehdottaa tällaiselle henkilölle, että pitää mennä juttelemaan ammattiauttajan kanssa, joka auttaa kääntämään negatiiviset asiat positiivisiksi ja helpottaa sitäkautta oloa. Pitää kohdata omat tuntemuksensa ja käsitellä niitä. Mutta minua katsotaan tällaisen ehdotuksen jälkeen, kuin ulkoavaruudesta tullutta vihreää miestä, joka heiluttelee helikopteria nenäsi edessä.
Minulle sanotaan tällaisessa tilanteessa, että en tiedä mistä puhun, koska en ole masentunut, enkä tiedä mitä se on.
Painotan sitä, että enhän minä tiedäkään miltä se tuntuu, mutta voin vakuuttaa, ettei varmasti lääkärikään ole tarkoittanut, että niitä ilopillerietä syödään koko lopun ikää...eikä käsitellä oikeasti tunteita, mitkä on johtanut tällaiseen pillerikierteeseen. Lääkäreittenkin mukaan masennuslääkkeitä pitäisi käyttää yhtäjaksoisesti ainoastaan 12kk. Mutta tarvittaessa, äärimmäisissä tapauksissa lääkettä jatketaan vielä vuoden jälkeenkin.
Liian moni jättää masennuksen pillerien harteille, syödään vaan, koska se on helpompi ratkaisu.
12. lokakuuta 2013
The Sound of Silence
On ollut hetkiä, kun tunnen tarvitsevan voimaa.
Silloin yksi niistä biiseistä, minkä kuuntelen on: Simon&Garfunkel:in The Sound of Silence. Ääni on niin kovalla, että tukehdutan itseni sen sisään, enkä keskity mihinkään muuhun, kuin tuohon lauluun, mikä puskee nappikuulokkeista korviin sellaisella voimalla, että se sattuu.. Jotenkin tämän biisin kuuntelu saa minulle paremman mielen. En tiedä miksi. Jokin tässä on eräällä tavalla lohduttavaa ja tuttua. Voisin kuunella tätä uudestaan ja uudestaan väsymättä.
Hello darkness, my old friend
I've come to talk with you again
Because a vision softly creeping
Left its seeds while I was sleeping
And the vision that was planted in my brain
Still remains
Within the sound of silence
Joskus sitä vaan tahtoisi huutaa. Mutta ei tiedä kuuleeko kukaan.
Silloin yksi niistä biiseistä, minkä kuuntelen on: Simon&Garfunkel:in The Sound of Silence. Ääni on niin kovalla, että tukehdutan itseni sen sisään, enkä keskity mihinkään muuhun, kuin tuohon lauluun, mikä puskee nappikuulokkeista korviin sellaisella voimalla, että se sattuu.. Jotenkin tämän biisin kuuntelu saa minulle paremman mielen. En tiedä miksi. Jokin tässä on eräällä tavalla lohduttavaa ja tuttua. Voisin kuunella tätä uudestaan ja uudestaan väsymättä.
Hello darkness, my old friend
I've come to talk with you again
Because a vision softly creeping
Left its seeds while I was sleeping
And the vision that was planted in my brain
Still remains
Within the sound of silence
Joskus sitä vaan tahtoisi huutaa. Mutta ei tiedä kuuleeko kukaan.
8. lokakuuta 2013
Jokainen on vähän homo
Tiedättekö sen tunteen, kun aluksi naureskelet jollekin biisille, teet siitä vitsiä ja lopulta kuuntelet biisin ihan oikeasti...ja tajuat, kuinka surullinen olo sinulle tulee siitä.
Minulle kävi näin 2010 Jukka Takalon biisin: Jokainen on vähän homo-kanssa.
En voinut ensimmäisellä kuuntelukerrallani uskoa korviani. Ulvoin naurusta ja kyyneleet senkun pomppi poskiltani. Toistelin ihmeissäni "voi vi*tu mitä pas*aa" ja hihittelin, liekö Jukka ollut oikeasti tosissaan tämän biisin kanssa.Viihdytin tulevina päivinä itseäni kuuntelemalla tuota biisiä ja naureskelin tuolle biisille ainankin vuoden verran. Eräänä päivänä kuuntelin erilaisia musiikkeja pitkin päivää. Muistan hetken, kun luin Iltalehden artikkelia, missä nuori oli raiskattu tämän seksuaalisen suuntautumisen takia. Juuri kun olin lukemassa tuota artikkelia, alkoi kaijuttimista kuulumaan tämä Jokainen on vähän homo-biisi. Täytyy myöntää, että itkin. Siinä vaiheessa sanat iski syvälle ja tajusin, että biisillä on oikeasti syvempikin tarkoitus.
Biisi kertoo siitä, että vaikka ollaan erilaisia, olemme oikeasti ihan samanlaisia ja ei kukaan halua olla yksin. Jokainen voi löytää onnen ja jokainen on oikeutettu onneen. Jokainen voi olla itsestään ylpeä, olemme vain ihmisiä..se on tämän biisin tarkoitus. Annetaan olla ja nautitaan toistemme seurasta niin kauan, kuin pystymme. Elämä on liian lyhyt vihaamaan toista ihan vain siksi, että se ei sovi siihen, mihin on "totuttu". Ja jos totta puhutaan, homous on yhtä uusi juttu, kuin ihminenkin. On löydetty todisteita homosuhteista jo ennen ajanlaskumme alkua. Siis siinä teille, ketkä sanotte homouden olevan "hetkellinen huuma". Huomion arvoinen seikka myös niille, jotka väittävät että homous on sairaus ja se on parannettavissa. Mietippä itse, kuinka monta psykiatrista sessiota tarvitsisit, että sinusta tulisi homo? Nimenomaan, mietippä sitä. Homous ei ole sairaus, se on vain leimattu sellaiseksi. Siinä ei ole mitää väärää, jopa eläinmaailmassa löytyy "homopareja".
Annetaan siis kaikkien kukkien kukkia.
Minulle kävi näin 2010 Jukka Takalon biisin: Jokainen on vähän homo-kanssa.
En voinut ensimmäisellä kuuntelukerrallani uskoa korviani. Ulvoin naurusta ja kyyneleet senkun pomppi poskiltani. Toistelin ihmeissäni "voi vi*tu mitä pas*aa" ja hihittelin, liekö Jukka ollut oikeasti tosissaan tämän biisin kanssa.Viihdytin tulevina päivinä itseäni kuuntelemalla tuota biisiä ja naureskelin tuolle biisille ainankin vuoden verran. Eräänä päivänä kuuntelin erilaisia musiikkeja pitkin päivää. Muistan hetken, kun luin Iltalehden artikkelia, missä nuori oli raiskattu tämän seksuaalisen suuntautumisen takia. Juuri kun olin lukemassa tuota artikkelia, alkoi kaijuttimista kuulumaan tämä Jokainen on vähän homo-biisi. Täytyy myöntää, että itkin. Siinä vaiheessa sanat iski syvälle ja tajusin, että biisillä on oikeasti syvempikin tarkoitus.
Biisi kertoo siitä, että vaikka ollaan erilaisia, olemme oikeasti ihan samanlaisia ja ei kukaan halua olla yksin. Jokainen voi löytää onnen ja jokainen on oikeutettu onneen. Jokainen voi olla itsestään ylpeä, olemme vain ihmisiä..se on tämän biisin tarkoitus. Annetaan olla ja nautitaan toistemme seurasta niin kauan, kuin pystymme. Elämä on liian lyhyt vihaamaan toista ihan vain siksi, että se ei sovi siihen, mihin on "totuttu". Ja jos totta puhutaan, homous on yhtä uusi juttu, kuin ihminenkin. On löydetty todisteita homosuhteista jo ennen ajanlaskumme alkua. Siis siinä teille, ketkä sanotte homouden olevan "hetkellinen huuma". Huomion arvoinen seikka myös niille, jotka väittävät että homous on sairaus ja se on parannettavissa. Mietippä itse, kuinka monta psykiatrista sessiota tarvitsisit, että sinusta tulisi homo? Nimenomaan, mietippä sitä. Homous ei ole sairaus, se on vain leimattu sellaiseksi. Siinä ei ole mitää väärää, jopa eläinmaailmassa löytyy "homopareja".
Annetaan siis kaikkien kukkien kukkia.
5. lokakuuta 2013
We're all mad here...
There is one book that I can read over and over again. Alice's Adventures in Wonderland (commonly shortened to Alice in Wonderland). Everytime I read that book, it makes me think...How could Charles Lutwidge Dodgson (or as known as Lewis Carroll) wrote something so touching. And how could he wrote one book for chidren and for adults? It doesn't matter how old you are, you find new things to love in that book when you read that book again, lets say 5 to 10 years later. I usually read Alice in Wonderland once a year, I just need to read that book and in english of course. And this funny thing happens everytime I've read the book. I want to learn to write and speak enligh more fluently. I know I might have few misspelling in my writing right now, but at least I'm trying. I even try to think most of the day in english and it's very teaching thing to do. I feel like I'll learn more and more, I just need to keep writing and speaking etc. in english.
That's all for now... bye! And sorry my bad english :D
That's all for now... bye! And sorry my bad english :D
21. syyskuuta 2013
Musiiikkia sielulle
Olen hurahtanut musiikkiin.
En ole aikoihin kuunnellut mitään musiikkia (omatoimisesti) kotona ollessani. Nyt olen kuitenkin kolunut spotifyn aarteita kaksipäivää, enkä vieläkään saa tarpeekseni. Olen kuunellut niin rankempaa rokkia, kuin fiftari tyylistä musiikkia, musikaaleista erilaisten elokuvien ja sarjojen musiikkeihin. Nälkäni vain kasvaa kuunellessa. Googlen ja Youtuben ihmeellinen maailma avaa pienelläkin sanalla uusia musiikkituttavuuksia, mistä en ole ennen kuullutkaan. Olen nauttinut siitä, että suljen maailman ulos ja on vain minä ja musiikki. En ole edes vilkaissut kirjoihin, jotka lojuvat kirjahyllyllä lukemattomina, enkä lankoihin joista on pitänyt tehdä erilaisia lämmikkeitä. En halua tehdä muuta, kuin olla vain minä, yksin. Vapaapäivän ihanuuksia on se, että voit olla niinkuin haluat. Kukaan ei sano sinulle, mitä pitäisi tehdä. Olen itseasiassa nyt eräänlaisessa sopimuksessa mieheni kanssa, hän pelaa peliä, jota on odottanut monta vuotta..hän pelaa sitä jo neljättä tuntia, mutta minua se ei haittaa. Minä olen viimeisen neljätuntia kuunellut musiikkia. Aamulla sovimme, että käymme kaupassa, syömme yhdessä, sit molemmilla on omaa aikaa ja illalla olemme taas yhdessä ja vietämme aikaa esim. sarjoja katsellen. Minusta tämä on ihan hyvä työnjako. Ei parisuhde tarkoita sitä, että pitäisi olla kokoajan toisen helmoissa..ei todellakaan. Annetaan toisen olla ja jutellaan, kun sen aika on.
Kiitos ja hei, nyt takasin musiikin pariin.. :)
En ole aikoihin kuunnellut mitään musiikkia (omatoimisesti) kotona ollessani. Nyt olen kuitenkin kolunut spotifyn aarteita kaksipäivää, enkä vieläkään saa tarpeekseni. Olen kuunellut niin rankempaa rokkia, kuin fiftari tyylistä musiikkia, musikaaleista erilaisten elokuvien ja sarjojen musiikkeihin. Nälkäni vain kasvaa kuunellessa. Googlen ja Youtuben ihmeellinen maailma avaa pienelläkin sanalla uusia musiikkituttavuuksia, mistä en ole ennen kuullutkaan. Olen nauttinut siitä, että suljen maailman ulos ja on vain minä ja musiikki. En ole edes vilkaissut kirjoihin, jotka lojuvat kirjahyllyllä lukemattomina, enkä lankoihin joista on pitänyt tehdä erilaisia lämmikkeitä. En halua tehdä muuta, kuin olla vain minä, yksin. Vapaapäivän ihanuuksia on se, että voit olla niinkuin haluat. Kukaan ei sano sinulle, mitä pitäisi tehdä. Olen itseasiassa nyt eräänlaisessa sopimuksessa mieheni kanssa, hän pelaa peliä, jota on odottanut monta vuotta..hän pelaa sitä jo neljättä tuntia, mutta minua se ei haittaa. Minä olen viimeisen neljätuntia kuunellut musiikkia. Aamulla sovimme, että käymme kaupassa, syömme yhdessä, sit molemmilla on omaa aikaa ja illalla olemme taas yhdessä ja vietämme aikaa esim. sarjoja katsellen. Minusta tämä on ihan hyvä työnjako. Ei parisuhde tarkoita sitä, että pitäisi olla kokoajan toisen helmoissa..ei todellakaan. Annetaan toisen olla ja jutellaan, kun sen aika on.
Kiitos ja hei, nyt takasin musiikin pariin.. :)
16. syyskuuta 2013
..ihan oikeasti?
Syyskuu on taas täällä, en voi käsittää sitä. Vastahan oli syyskuu ja samat ikuiset mantrat pääsi suustani. Ystäväni tietävät, että olen kova panikoimaan, aina minulla on jokin asia "huonosti". Olen vasta lähiaikoina tajunut tämän itsekin... miksi?
Eihän minulla edes mene huonosti, jos tarkkoja ollaan. Asun keskustassa, minulla on vakituinen työpaikka, olen suhteellisen terve (jos ei oteta huomioon särkynyttä selkääni minkä kanssa joudun elämään lopun ikää), minulla on asunto pääni päällä, auto pihassa, kaksi kissaa, avomies ja läheisiä ystäviä, jotka ovat kuuluneet elämääni pidemmän aikaa. Siis miksi minä valitan, että menee huonosti.. ihan oikeasti?
Valaistuin tässä taannoin, kun tajusin syyn. Olen perinnyt äitini "maailmakaatuupäällenijakaikkikuolee" asenteen ja sekös minua on alkanut vituttaa. EN halua olla kuten äitini, sillä ärsyynnyn äitini voitotteluista. Olen siis petrannut, enkä ole stressannut esimerkiksi. rahasta kahteen viikkoon! HORAY! Joku voisi sanoa, että "so?!" mutta ehei.. minulle tämä on iso askel, vaikka se olisi pieni asken muille. Olen nimittäin jokaikinen kerta, kun minulle tulee ahdistus rahasta, miettinyt heti. "PAULA! SEIS! Kerrataanpa mitä sinulla on, jooko?" Kuulostaa hassulta miettiä päänsä sisällä itseään kolmannessa persoonassa tällaisessa tilanteessa, mutta hei, se toimii! Käyn siis mielessäni läpi mantran, missä kertaan mitä kaikkea minulla on. En mieti asioita, mitä haluaisin minulla olevan, tai toivoisin minulla olevan.. en en en.. mietin vain mitkä kaikki asiat ovat minulla hyvin. Olen nimittäin kyllästynyt negatiiviseen ajatteluuni ja käännän nyt kaikki ajatukset positiiviseksi. Tottakai jokaisella on huonoja päiviä, mutta minusta on tuntunut, että viimeiset 10 vuotta minulla on ollut "huono päivä".
Nyt mennään eteenpäin uusilla tuulilla ja minä alan oikeasti keskittymään asioihin, mitkä on tärkeitä.
Oman itsensä etsimiseen.
Luit oikein. Olen myyjä, päivät ovat rutiinia, joskus tapahtuu jotain jännää töissä..joskus ei. Mutta minä en aijo jättää tätä tähän. Aijon etsiä opiskelupaikkaa tms. toista työpaikkaa, mitä tahansa, mikä auttaisi minua saavuttamaan unelmani. Haluan kokea, nähdä ja tehdä. Haluan ottaa riskejä ja vaan "hypätä" tuntemattomaan. Haluan jouduta sanomaan vanhana, että olen ainakin seurannut unelmiani.
Päätän myös, etten lannistu, jos unelmani eivät toteudu lähivuosina.. siksi ne ovat unelmia, joskus niiden vuoksi pitää taistella ja kokea ensin pohjamudat, ennenkuin saavuttaa sen, mitä etsii.
Toinen kysymys.
Mitä ihmettä minä etsin?
Minä en vielä tiedä, aika näyttää..mutta nyt, vihdoin...
Maailma on minulle avoin.
Eihän minulla edes mene huonosti, jos tarkkoja ollaan. Asun keskustassa, minulla on vakituinen työpaikka, olen suhteellisen terve (jos ei oteta huomioon särkynyttä selkääni minkä kanssa joudun elämään lopun ikää), minulla on asunto pääni päällä, auto pihassa, kaksi kissaa, avomies ja läheisiä ystäviä, jotka ovat kuuluneet elämääni pidemmän aikaa. Siis miksi minä valitan, että menee huonosti.. ihan oikeasti?
Valaistuin tässä taannoin, kun tajusin syyn. Olen perinnyt äitini "maailmakaatuupäällenijakaikkikuolee" asenteen ja sekös minua on alkanut vituttaa. EN halua olla kuten äitini, sillä ärsyynnyn äitini voitotteluista. Olen siis petrannut, enkä ole stressannut esimerkiksi. rahasta kahteen viikkoon! HORAY! Joku voisi sanoa, että "so?!" mutta ehei.. minulle tämä on iso askel, vaikka se olisi pieni asken muille. Olen nimittäin jokaikinen kerta, kun minulle tulee ahdistus rahasta, miettinyt heti. "PAULA! SEIS! Kerrataanpa mitä sinulla on, jooko?" Kuulostaa hassulta miettiä päänsä sisällä itseään kolmannessa persoonassa tällaisessa tilanteessa, mutta hei, se toimii! Käyn siis mielessäni läpi mantran, missä kertaan mitä kaikkea minulla on. En mieti asioita, mitä haluaisin minulla olevan, tai toivoisin minulla olevan.. en en en.. mietin vain mitkä kaikki asiat ovat minulla hyvin. Olen nimittäin kyllästynyt negatiiviseen ajatteluuni ja käännän nyt kaikki ajatukset positiiviseksi. Tottakai jokaisella on huonoja päiviä, mutta minusta on tuntunut, että viimeiset 10 vuotta minulla on ollut "huono päivä".
Nyt mennään eteenpäin uusilla tuulilla ja minä alan oikeasti keskittymään asioihin, mitkä on tärkeitä.
Oman itsensä etsimiseen.
Luit oikein. Olen myyjä, päivät ovat rutiinia, joskus tapahtuu jotain jännää töissä..joskus ei. Mutta minä en aijo jättää tätä tähän. Aijon etsiä opiskelupaikkaa tms. toista työpaikkaa, mitä tahansa, mikä auttaisi minua saavuttamaan unelmani. Haluan kokea, nähdä ja tehdä. Haluan ottaa riskejä ja vaan "hypätä" tuntemattomaan. Haluan jouduta sanomaan vanhana, että olen ainakin seurannut unelmiani.
Päätän myös, etten lannistu, jos unelmani eivät toteudu lähivuosina.. siksi ne ovat unelmia, joskus niiden vuoksi pitää taistella ja kokea ensin pohjamudat, ennenkuin saavuttaa sen, mitä etsii.
Toinen kysymys.
Mitä ihmettä minä etsin?
Minä en vielä tiedä, aika näyttää..mutta nyt, vihdoin...
Maailma on minulle avoin.
18. elokuuta 2013
Kesälomakoomailua
Olen nyt kolme viikkoa ollut kesä lomalla ja vielä olisi yksi jäljellä.
Ensimmäinen loma viikko meni siinä, että näin siskoani useana päivänä ja olin ihan sekaisin päivistä päänsäryn takia. Toinen loma viikko alkoi mukavasti ystävälläni Rääkkylässä ja siellä vietin kolme ihanaa maalaismaiseman täyttämää päivää. Lehmiä tuli moikattua useasti, sillä ystäväni on nykyään maatalon_ihka_oikea_emäntä ja nostan hattua hänen työlleen, sillä kaiken lisäksi hän on suorittamassa yliopiston loppu tutkintoa. Mutta takaisin minuun, sillä minustahan työ haluatte tietenkin lukea. Takaisin tulin keskiviikkona ja pari päivää meni viikolla ihan vain nukkuessa. Olin ollut väsyneempi, kuin luulinkaan koko kevään ja tällä toisella viikolla väsymys iski ihan totaalisesti. Linnoittauduin kotiin ja tein tasan vain juuri sitä, mitä milläkin hetkellä teki mieli. En suunnitellut yhtään mitään tekemistä lopulle viikolle.
Tämän viikon alku alkoi kanssa mukavasti. Kävin miehen kanssa Ruotsissa perinteisellä risteilyllä...maanantaina lähtö, keskiviikkona kotiin. Matka oli kaiken kaikkiaan rentouttava. Ei juotu edes alkoholia, kuin muutama hassu lasillinen ja ensimmäisenä yönä käytiin 23:00 nukkumaan. Ruotsissa sää oli pilvinen, mutta sadetta ei onneksi tullut, kuin vasta lähtiessä ja sehän ei enää laivan sisätiloissa haitannut. Itselleni en löytänyt ruotsista mitään ostettavaa, mutta mieheni löysi pari todella upeaa paitaa ja euroiksi käännettynä ne oli 20€! EI todellakaan paha raha.. ei ollenkaan. Ruotsista palasimme mukanaan muutama suklaa pussi ja mynthonia, mutta alkoholia emme tuoneet tipan tippaa. Jotenkin toi alkoholi ei enää miellytä samalla tavalla, kuin ennen. Olen jopa miettinyt sitä, että miehen synttärijuhlat ovat tulossa ja voisin ostaa sinne itselleni vain pari tölkkiä juomista, sillä muuta en meinaa jaksaa illan aikana.
Mutta takaisin aiheeseen.
Ruotsista palattuamme viikko meni tähän sunnuntaihin todella nopeasti. Tämä voi joistain kuulostaa omituiselta, mutta olemme miehen kanssa viettäneet aikaa ihan vain kaksistaan, kun pitemmän aikaa tuntui, että emme oikein ehdi nähdä toisiamme päivän aikana juurikaan + kun näkee ei ole jakamista edes puhua töiden jälkeen. Nyt olemme siis olleet ihan kaksistaan ja muutamaksi päiväksi jätimme ulkomaailman ihan oman onnensa nojaan.
Vielä on yksi viikko lomaa jäljellä. Olen suunitellut jo muutamalle päivälle tekemistä, mutta en ole halunnut jokaista päivää täyttää tekemisellä juuri sen takia, että viimeiselläkin viikolla olisi aikaa vain olla ja voisi valmistautua henkisesti alkavaan työ viikkoon, missä minulle oli laitettu 33h ja kaikki iltaan.. mutta niin sitä taas arkinen aherrus jatkuu ja kesä saa jäädä.. mutta onneksi vasta viikon päästä :)
Ensimmäinen loma viikko meni siinä, että näin siskoani useana päivänä ja olin ihan sekaisin päivistä päänsäryn takia. Toinen loma viikko alkoi mukavasti ystävälläni Rääkkylässä ja siellä vietin kolme ihanaa maalaismaiseman täyttämää päivää. Lehmiä tuli moikattua useasti, sillä ystäväni on nykyään maatalon_ihka_oikea_emäntä ja nostan hattua hänen työlleen, sillä kaiken lisäksi hän on suorittamassa yliopiston loppu tutkintoa. Mutta takaisin minuun, sillä minustahan työ haluatte tietenkin lukea. Takaisin tulin keskiviikkona ja pari päivää meni viikolla ihan vain nukkuessa. Olin ollut väsyneempi, kuin luulinkaan koko kevään ja tällä toisella viikolla väsymys iski ihan totaalisesti. Linnoittauduin kotiin ja tein tasan vain juuri sitä, mitä milläkin hetkellä teki mieli. En suunnitellut yhtään mitään tekemistä lopulle viikolle.
Tämän viikon alku alkoi kanssa mukavasti. Kävin miehen kanssa Ruotsissa perinteisellä risteilyllä...maanantaina lähtö, keskiviikkona kotiin. Matka oli kaiken kaikkiaan rentouttava. Ei juotu edes alkoholia, kuin muutama hassu lasillinen ja ensimmäisenä yönä käytiin 23:00 nukkumaan. Ruotsissa sää oli pilvinen, mutta sadetta ei onneksi tullut, kuin vasta lähtiessä ja sehän ei enää laivan sisätiloissa haitannut. Itselleni en löytänyt ruotsista mitään ostettavaa, mutta mieheni löysi pari todella upeaa paitaa ja euroiksi käännettynä ne oli 20€! EI todellakaan paha raha.. ei ollenkaan. Ruotsista palasimme mukanaan muutama suklaa pussi ja mynthonia, mutta alkoholia emme tuoneet tipan tippaa. Jotenkin toi alkoholi ei enää miellytä samalla tavalla, kuin ennen. Olen jopa miettinyt sitä, että miehen synttärijuhlat ovat tulossa ja voisin ostaa sinne itselleni vain pari tölkkiä juomista, sillä muuta en meinaa jaksaa illan aikana.
Mutta takaisin aiheeseen.
Ruotsista palattuamme viikko meni tähän sunnuntaihin todella nopeasti. Tämä voi joistain kuulostaa omituiselta, mutta olemme miehen kanssa viettäneet aikaa ihan vain kaksistaan, kun pitemmän aikaa tuntui, että emme oikein ehdi nähdä toisiamme päivän aikana juurikaan + kun näkee ei ole jakamista edes puhua töiden jälkeen. Nyt olemme siis olleet ihan kaksistaan ja muutamaksi päiväksi jätimme ulkomaailman ihan oman onnensa nojaan.
Vielä on yksi viikko lomaa jäljellä. Olen suunitellut jo muutamalle päivälle tekemistä, mutta en ole halunnut jokaista päivää täyttää tekemisellä juuri sen takia, että viimeiselläkin viikolla olisi aikaa vain olla ja voisi valmistautua henkisesti alkavaan työ viikkoon, missä minulle oli laitettu 33h ja kaikki iltaan.. mutta niin sitä taas arkinen aherrus jatkuu ja kesä saa jäädä.. mutta onneksi vasta viikon päästä :)
9. kesäkuuta 2013
Kukkien tuoksuinen sunnuntai.
Käytiin miehen kanssa viikonloppuna Kuopiossa siskoani ja sen miestä moikkaamassa. Kuopiossa oli menossa komediafestivaali jolloin ympäri Kuopiota oli erilaisia stand up keikkoja uusilta, että vanhoilta alan harrastajilta. Me olimme ostaneet liput seuraavan keikkaan:
Klo 20
HENRY´S PUB LOPPUUNMYYTY!
Tommi Mujunen, Johanna Tohni, Jukka Lindström, Sami Hedberg
Ja täytyy sanoa, että oli aivan mahtava show! Aion ehdottomasti päästä uudestaan katsomaan stand uppia, niin paljon tuli naurettua että naama oli kipeä keikan jälkeen.
Tulimme kotiin sunnuntaina vähän ennen kahtatoista. Sain siskoltani adobtoitua rönsyliljan juuria, joita aion vaalia hengelläni. Tästä innostuneena otimme yhden tienoilla suunnan K-Rautaan, josta tarttuikin mukaan orkideoita, orvokkeja, kumipuu, ravinnetikkuja, 30L multaa ja erilaisia ruukkuja. Tavaroiden haku ei ollutkaan niin yksinkertaista, kuin olisi luullut. Ensin ostokset autoon, kohti Anttilaa, josta etsimme parvekeruukun pidikkeitä, tuloksetta. Eikun kotiin missä huomattiin, että unohdimme juuri ne mitä lähettiin hakemaan. Takaisin K-Rautaan ja mukaan ruukku rönsyliljalle ja parvekeruukun pidikkeet. Suorinta tietä kotiin ja sormet multaan.
Kukkien laittaminen on uskomattoman rentouttavaa, minua ei haitannut yhtään istua pihalla kädet mullassa kukkien keskellä. Aika ihan pysähtyy, kun niitten kanssa väkertää, eikä ole huolta huomisesta.
Ainoa huoli mikä minulla on tällä hetkellä on se, että saanko minä pidettyä anopilta saamani kaktuksen hengissä, siskoltani saamani rönsyliljan hengissä ja tuon kumipuun hengissä. Käännyin siis kaveriini www.viidakkokirjeet.fi ylläpitäjän puoleen, joka tietää kasveista kuin kasveista kaiken. Hänen ohjeita noudatan nyt orjallisesti ja pidän myös tuon kumipuun hengissä, vaikka se olisi viimeinen tekoni.
Viimeinen_tekoni!
Klo 20
HENRY´S PUB LOPPUUNMYYTY!
Tommi Mujunen, Johanna Tohni, Jukka Lindström, Sami Hedberg
Ja täytyy sanoa, että oli aivan mahtava show! Aion ehdottomasti päästä uudestaan katsomaan stand uppia, niin paljon tuli naurettua että naama oli kipeä keikan jälkeen.
Tulimme kotiin sunnuntaina vähän ennen kahtatoista. Sain siskoltani adobtoitua rönsyliljan juuria, joita aion vaalia hengelläni. Tästä innostuneena otimme yhden tienoilla suunnan K-Rautaan, josta tarttuikin mukaan orkideoita, orvokkeja, kumipuu, ravinnetikkuja, 30L multaa ja erilaisia ruukkuja. Tavaroiden haku ei ollutkaan niin yksinkertaista, kuin olisi luullut. Ensin ostokset autoon, kohti Anttilaa, josta etsimme parvekeruukun pidikkeitä, tuloksetta. Eikun kotiin missä huomattiin, että unohdimme juuri ne mitä lähettiin hakemaan. Takaisin K-Rautaan ja mukaan ruukku rönsyliljalle ja parvekeruukun pidikkeet. Suorinta tietä kotiin ja sormet multaan.
Kukkien laittaminen on uskomattoman rentouttavaa, minua ei haitannut yhtään istua pihalla kädet mullassa kukkien keskellä. Aika ihan pysähtyy, kun niitten kanssa väkertää, eikä ole huolta huomisesta.
Ainoa huoli mikä minulla on tällä hetkellä on se, että saanko minä pidettyä anopilta saamani kaktuksen hengissä, siskoltani saamani rönsyliljan hengissä ja tuon kumipuun hengissä. Käännyin siis kaveriini www.viidakkokirjeet.fi ylläpitäjän puoleen, joka tietää kasveista kuin kasveista kaiken. Hänen ohjeita noudatan nyt orjallisesti ja pidän myös tuon kumipuun hengissä, vaikka se olisi viimeinen tekoni.
Viimeinen_tekoni!
25. toukokuuta 2013
Täyden kympin nainen
Aamulla jännitti ihan hirveästi.
Eihän tulossa ollut, kuin lenkille meno, mutta en ole koskaan elämässäni osallistunut mihinkään tapahtumaan ja siksi nyt tämä Kympin nainen hieman jännitti.
Menin paikalle klo: 12:00. Soitin kaverilleni, mutta hän ja hänen ystävänsä oli vielä kaupassa etsimässä juoma pulloa. Palloilin siis aluksi jäähallin pihamaalla ja katselin ympärillä pörrääviä ihmisiä. Osalla oli mitä erilaisimpia asusteita, toiset olivat selvästi panostaneet lähemmäs satasia pelkästään asuun, millä lähtee lenkille. Kuntoilijoiden joukosta löytyi niin pellejä, turhapuroja, kissoja, sotilaita, nalleja, punkkareita, enkeleitä, neitsyitä ja muita erilaisuuksia. Itse olin somistautunut vain lenkkikengillä, mustilla urheilupöksyillä ja paita-huppari kombinaatiolla.
Odottelin kaveriani puolisen tuntia, sillä aikaa kerkesin ahdistumaan tuosta ihmispaljoudesta ja yritinkin liikkua mahdollisimman paljon ympäri aluetta, etten vaan ole suurien ihmismassojen keskellä. Kello oli 12:30 kun alkoi alkuverryttely, jos sitä verryttelyksi voisi sanoa. Pari kertaa lantion heilutusta ja käsien läpsytystä yhteen, voin sanoa, että olin todella pettynyt. Kaverini ja hänen ystävänsä sapuivat juuri alkuverryttelyn aikana paikalle ja ahdistava tunne helpotti. Oli joku jonka tunsin.
Klo: 12:45. Ovet avautuivat, kuin itsestään. Ihmiset vain lähti liikkeelle, emmekä oikein ymmärtäneet nykö se touhu alkoi. Ilma oli todella viileä ja tuulinen ja sillähetkellä olin tyytyväinen, että otin hupparini mukaan. Kännykän käsivarsi kotelosta laitoin Sports Trackerin päälle ja matka alkoi. Hirveän kova suma oli ensiksi. Tuntui että kävely oli ihan lonnimista, eikä lenkkeilyä. Okei olihan siellä niin paljon ihmisiäkin, ettei sellasta massaa hetkessä liikuteta. Matka taittui aika nopeasti pururadalle ja sieltä kohti pidempää reittiä. Juttu luisti, vaikken kaverin ystävää ollut aikaisemmin nähnytkään, mutta kummasti tuollainen yhdessä hikoilu murtaa jään. Ja minäkun tykkään jutella ihan kaikille, ei se minua haittaa. Kerran katsoin kännykästä väliaikoja. Silloin oltiin matkattu jo 6km ja olimme ihmeissämme, kuinka äkkiä aika oli mennyt. Muistaakseni tuolloin oli aikaa kulunut 1h ja 14min, mutta en ole aivan varma muistanko oikein, enkä nyt juuri jaksa lähtä hakemaan kännykkääni tämän päivityksen tähden, joten kestäkää tätä epätietoisuutta..niih!
Matkan varrella oli muutama ensiapupiste, juomapullojen jakelijoita ja jopa bändi :D Hauskan näköiset poijjaat soittivat rempeistä biisejä, mutta en juuri nyt kuollaksenikaan muista, mikä biisi soi juuri meidän kohdallamme. Poijjaat olivat laittaneet jopa kitarakotelon maahan auki kolikoiden toivosta, mutta meidän kävellessämme ohi ei kotelossa ollut mitään. Ei taineet pojat oikein ymmärtää, että ihmiset jättivät lompakkonsa narikkaan/autoon tai kotiin. Mutta hauskaa heillä silti näytti olevan.
Kun pääsimme takaisin, kävimme ensin hakemassa kaverin ystävän autosta heidän urheilujuomansa ja menimme jonottamaan piknikkiä. Saimme salaattirasian missä oli tomaattia, kaalia, ananasta. Real-leipää, mintun makuisen urheilupatukan, teho-juomaa (omenan makuinen) Angry Birds maitojuomaa ja Nutrilet smoothien. Etsimme puistosta sopivan paikan ja kävimme syömään. Olo oli mitä mahtavin. Aurinko paistoi, hiki virtasi selkää pitkin, mutta hymy oli herkässä. Juttelimme ihan innoissamme kaikesta asiasta ja söimme ateriamme. Omat eväät toin osittain kotiin, koska olin niin hikinen ja väsynyt, että halusin vain kotiin suihkuun. Pahoittelinkin lenkkikavereitani siitä, että lähdin niin äkkiä, mutta alkoi olemaan kestävyyden rajoissa olotilani.
Kotiin päästyäni katsoimme formuloiden aika-ajot, kävin sen aikana suihkussa jos kiinostaa ja tämän jälkeen laitoin kesämekon päälle + mintunvärisen topin ja kävelimme kauppaan ostamaan saunatyynyn ja uusimman Bond leffan. Jäätelön kautta tultiin kotiin ja kesän kunniaksi söin minttu-suklaa jäätelön. Se on minun lemppari kaikista jäätelöistä, jos sattuu kiinostamaan.
Iltapäivä meni aurinkoa ottaessa parvekkeella + kahvin /leivän syömisen parvekkeella ja nyt on aurinkoa otettu koko päivän edestä.
Päivä alkaa tiattumaan iltaa, aurinko ei näytä väsymisen merkkejä, mutta minä näytän. Silmiä painaa ja pitäisi vielä elokuvaa katsoa :D Noh, onhan se päivä huomennakin jos minä tähän sohvalle nyt sammun.
Mutta tällästä täällä, mitenkä teillä?
Jatkan vapaapäivän viettoa :)
Eihän tulossa ollut, kuin lenkille meno, mutta en ole koskaan elämässäni osallistunut mihinkään tapahtumaan ja siksi nyt tämä Kympin nainen hieman jännitti.
Menin paikalle klo: 12:00. Soitin kaverilleni, mutta hän ja hänen ystävänsä oli vielä kaupassa etsimässä juoma pulloa. Palloilin siis aluksi jäähallin pihamaalla ja katselin ympärillä pörrääviä ihmisiä. Osalla oli mitä erilaisimpia asusteita, toiset olivat selvästi panostaneet lähemmäs satasia pelkästään asuun, millä lähtee lenkille. Kuntoilijoiden joukosta löytyi niin pellejä, turhapuroja, kissoja, sotilaita, nalleja, punkkareita, enkeleitä, neitsyitä ja muita erilaisuuksia. Itse olin somistautunut vain lenkkikengillä, mustilla urheilupöksyillä ja paita-huppari kombinaatiolla.
Odottelin kaveriani puolisen tuntia, sillä aikaa kerkesin ahdistumaan tuosta ihmispaljoudesta ja yritinkin liikkua mahdollisimman paljon ympäri aluetta, etten vaan ole suurien ihmismassojen keskellä. Kello oli 12:30 kun alkoi alkuverryttely, jos sitä verryttelyksi voisi sanoa. Pari kertaa lantion heilutusta ja käsien läpsytystä yhteen, voin sanoa, että olin todella pettynyt. Kaverini ja hänen ystävänsä sapuivat juuri alkuverryttelyn aikana paikalle ja ahdistava tunne helpotti. Oli joku jonka tunsin.
Klo: 12:45. Ovet avautuivat, kuin itsestään. Ihmiset vain lähti liikkeelle, emmekä oikein ymmärtäneet nykö se touhu alkoi. Ilma oli todella viileä ja tuulinen ja sillähetkellä olin tyytyväinen, että otin hupparini mukaan. Kännykän käsivarsi kotelosta laitoin Sports Trackerin päälle ja matka alkoi. Hirveän kova suma oli ensiksi. Tuntui että kävely oli ihan lonnimista, eikä lenkkeilyä. Okei olihan siellä niin paljon ihmisiäkin, ettei sellasta massaa hetkessä liikuteta. Matka taittui aika nopeasti pururadalle ja sieltä kohti pidempää reittiä. Juttu luisti, vaikken kaverin ystävää ollut aikaisemmin nähnytkään, mutta kummasti tuollainen yhdessä hikoilu murtaa jään. Ja minäkun tykkään jutella ihan kaikille, ei se minua haittaa. Kerran katsoin kännykästä väliaikoja. Silloin oltiin matkattu jo 6km ja olimme ihmeissämme, kuinka äkkiä aika oli mennyt. Muistaakseni tuolloin oli aikaa kulunut 1h ja 14min, mutta en ole aivan varma muistanko oikein, enkä nyt juuri jaksa lähtä hakemaan kännykkääni tämän päivityksen tähden, joten kestäkää tätä epätietoisuutta..niih!
Matkan varrella oli muutama ensiapupiste, juomapullojen jakelijoita ja jopa bändi :D Hauskan näköiset poijjaat soittivat rempeistä biisejä, mutta en juuri nyt kuollaksenikaan muista, mikä biisi soi juuri meidän kohdallamme. Poijjaat olivat laittaneet jopa kitarakotelon maahan auki kolikoiden toivosta, mutta meidän kävellessämme ohi ei kotelossa ollut mitään. Ei taineet pojat oikein ymmärtää, että ihmiset jättivät lompakkonsa narikkaan/autoon tai kotiin. Mutta hauskaa heillä silti näytti olevan.
Kun pääsimme takaisin, kävimme ensin hakemassa kaverin ystävän autosta heidän urheilujuomansa ja menimme jonottamaan piknikkiä. Saimme salaattirasian missä oli tomaattia, kaalia, ananasta. Real-leipää, mintun makuisen urheilupatukan, teho-juomaa (omenan makuinen) Angry Birds maitojuomaa ja Nutrilet smoothien. Etsimme puistosta sopivan paikan ja kävimme syömään. Olo oli mitä mahtavin. Aurinko paistoi, hiki virtasi selkää pitkin, mutta hymy oli herkässä. Juttelimme ihan innoissamme kaikesta asiasta ja söimme ateriamme. Omat eväät toin osittain kotiin, koska olin niin hikinen ja väsynyt, että halusin vain kotiin suihkuun. Pahoittelinkin lenkkikavereitani siitä, että lähdin niin äkkiä, mutta alkoi olemaan kestävyyden rajoissa olotilani.
Kotiin päästyäni katsoimme formuloiden aika-ajot, kävin sen aikana suihkussa jos kiinostaa ja tämän jälkeen laitoin kesämekon päälle + mintunvärisen topin ja kävelimme kauppaan ostamaan saunatyynyn ja uusimman Bond leffan. Jäätelön kautta tultiin kotiin ja kesän kunniaksi söin minttu-suklaa jäätelön. Se on minun lemppari kaikista jäätelöistä, jos sattuu kiinostamaan.
Iltapäivä meni aurinkoa ottaessa parvekkeella + kahvin /leivän syömisen parvekkeella ja nyt on aurinkoa otettu koko päivän edestä.
Päivä alkaa tiattumaan iltaa, aurinko ei näytä väsymisen merkkejä, mutta minä näytän. Silmiä painaa ja pitäisi vielä elokuvaa katsoa :D Noh, onhan se päivä huomennakin jos minä tähän sohvalle nyt sammun.
Mutta tällästä täällä, mitenkä teillä?
Jatkan vapaapäivän viettoa :)
18. toukokuuta 2013
Kaikkea
Noniin.
Nyt on taas uus frisyyri, niin olen kehtanut ulkonakin liikkua päivänvalossa.
Toukokuu on jo puolessavälissä, muttei siitä ole suuremmin mitään sanottavaa. En ole ostanut uusia kenkiä, vaatteita tms. vaikka olisi ehkä tarvinut. Olen ainoastaan käynyt töissä ja kuntoillut. Siihen on oikeastaan minun koko aikani mennyt.
Ensiviikolle sain sovittua ystävän kanssa tapaamisen, että vähän sosiaalistakin elämää olisi tiedossa vihdoinkin.
Kuntoilusta senverran, että minun suuri päätepysäkki on ensiviikonloppuna starttaava kympinnainen liikunta-tapahtuma. Olen kahden ystävän kanssa sinne menossa ja aijomme yrittää hölkätä sen 10km. Okei, faktahan on se, etten minä tuota koko matkaa pysty hölkkäämään, mutta yritys on kova :) Olen muutenkin hurahtanut täysin tähän liikunnan maailmaan. Kuten tossa aikaisemmin kerroin, en ole ostanut vaatteita aikoihin, koska minua ei ole kiinostanut tällähetkellä normaalit vaatteet. Olen ainoastaan hypistellyt uusia jumppa toppeja, housuja, juoksukenkiä, kävelysauvoja yms. En kyllä noitakaan ole ostellut, mutta niistä olen huomattavasti enemmän kiinostunut, kuin mistään muusta. Olen jopa katsellut rullaluistumia, joihin minulla on pelonsekaisia muistikuvia menneisyydestä. Mutta haluaisin jokupäivä viilettää tuolla pitkin kyliä ainoastaan rullat allani.. ah sitä autuutta. Mutta tämä haavekuva kuuluu siis tulevaisuuteen.
Koska olen nykyään tällainen liikuntaan hurahtanut ihminen, niin kerron sit senkin, että yhdessä selkälaitteessa sain vedettyä jo 40kg, jalkalaitteessa pumpattua 60kg ja taljassa sain vedettyä 20kg...jee jee.. lihakset alkanut käsissä ja mahassa jo pikkasen näkymään.. mutta hyvin vähän. Mutta ne näkyy silti! Ja hauiksetkin ovat aika pinkeinä nykyään.. aijai.. olen niin iloinen tästä pienestä muodonmuutoksesta...
Fitness vartalo, täältä tullaan :)
Nyt on taas uus frisyyri, niin olen kehtanut ulkonakin liikkua päivänvalossa.
Toukokuu on jo puolessavälissä, muttei siitä ole suuremmin mitään sanottavaa. En ole ostanut uusia kenkiä, vaatteita tms. vaikka olisi ehkä tarvinut. Olen ainoastaan käynyt töissä ja kuntoillut. Siihen on oikeastaan minun koko aikani mennyt.
Ensiviikolle sain sovittua ystävän kanssa tapaamisen, että vähän sosiaalistakin elämää olisi tiedossa vihdoinkin.
Kuntoilusta senverran, että minun suuri päätepysäkki on ensiviikonloppuna starttaava kympinnainen liikunta-tapahtuma. Olen kahden ystävän kanssa sinne menossa ja aijomme yrittää hölkätä sen 10km. Okei, faktahan on se, etten minä tuota koko matkaa pysty hölkkäämään, mutta yritys on kova :) Olen muutenkin hurahtanut täysin tähän liikunnan maailmaan. Kuten tossa aikaisemmin kerroin, en ole ostanut vaatteita aikoihin, koska minua ei ole kiinostanut tällähetkellä normaalit vaatteet. Olen ainoastaan hypistellyt uusia jumppa toppeja, housuja, juoksukenkiä, kävelysauvoja yms. En kyllä noitakaan ole ostellut, mutta niistä olen huomattavasti enemmän kiinostunut, kuin mistään muusta. Olen jopa katsellut rullaluistumia, joihin minulla on pelonsekaisia muistikuvia menneisyydestä. Mutta haluaisin jokupäivä viilettää tuolla pitkin kyliä ainoastaan rullat allani.. ah sitä autuutta. Mutta tämä haavekuva kuuluu siis tulevaisuuteen.
Koska olen nykyään tällainen liikuntaan hurahtanut ihminen, niin kerron sit senkin, että yhdessä selkälaitteessa sain vedettyä jo 40kg, jalkalaitteessa pumpattua 60kg ja taljassa sain vedettyä 20kg...jee jee.. lihakset alkanut käsissä ja mahassa jo pikkasen näkymään.. mutta hyvin vähän. Mutta ne näkyy silti! Ja hauiksetkin ovat aika pinkeinä nykyään.. aijai.. olen niin iloinen tästä pienestä muodonmuutoksesta...
Fitness vartalo, täältä tullaan :)
20. huhtikuuta 2013
Kaikkea kivaa
Olen innostunut taas jatkamaan noita keskeneräisiksi jääneitä neulomuksia. Toiset on pienet töppöset ystävän tulevalle pirpanalle. Toinen on sykysllä alottamani villatunika itselleni. Nuo töppöset tulevat kyllä nopeasti valmiiksi, niissä ei kyllä kauaa mene mutta idea on ollut se, etten ole oikein jaksanut tehdä yhtään mitään. Tuo tunika on sitten vähän suurempi juttu. Se on minun elämäni ensimmäinen iso työ ja odotan innolla mitä siitä tulee. Olen muutaman kerran sitä sovittanut, nyt on tällähetkellä etukappale menossa (rintamus) eikä mene kauaa tällä tahdilla, että sekin on valmis. Ainoa murheeni on se, että haluan tehdä tuon tunikan kauluksen leveäksi. Ettei sellaista perinteistä tiukkaa kaulusta, vaan sellainen leveä ja oikein roikkuva yläosa. Alaosa on puolestaan tehty joustineuleena, joten se mukavasti menee perseen ja lantion muotoja pitkin. Hihoista en ole vielä saanut itselleni selvyyttä, teenkö ihan pienet hihat, vai en hihoja ollenkaan. Riippuu kyllä siitä, miltä tuo näyttää päällä, kun heittää hakaneuloilla kiinni ja sovittaa. Tässähän on jo toukokuu tulossa, ettei tuota tunikaa kyllä pääse oikein käyttämään (ellei ole kylmä ja sateinen kesä) mutta tuleehan talvi aina uudestaan :)
Liikunnallisesta postauksesta senverran, että yhtenä päivänä tässä viikko takaperin jaksoin hölkätä 6km! Se oli suuri saavutukseni ja olin aivan täpinöissäni, kun huomasin jaksavani koko matkan. Vihdoinkin alkaa näyttämään siltä, että tämä vuoden kuntoilu tuottaa oikeasti tulosta. Toinen mikä sai minut iloiseksi, oli se että ostaessani uusia urheilupöksyjä (vanhat repesi perseestä :D ) otin ensin sovituskoppiin automaattisesti vanhat koot. 40 ja 42.. molemmat housut olivat aivan liian isot ja minun pitikin pyytää siippaa hakemaan koko 38!! Aijai! Enhän minä varmaan esim. farkuissa vielä mahdu noin pieniin housuihin, mutta edes se, että yhdet pöksyt on jo kokoa 38, niin minä en pystynyt olemaan hymyilemättä koko loppupäivään.
Pieniä elämän iloja.
Osallistuin myös juoskutapahtumaan 10 naisiin (ei naisten kymppiin, se on vain isoissa kaupungeissa) mutta koska meidän kaupunki pitää myös olla menossa mukana, niin meillä on 10 nainen-tapahtuma. Odotan sitä innolla, en ole ikinä osallistunut tuollaisiin juttuihin ja yritettiinkin töistä saada ihmisiä osallistumaan, mutta meiltä lähteekin vain 5 tyyppiä. Toki on toi parempi, kuin ei mitään, mutta 10 ihmisestä olisi saanut alennusta. Tosin hyväntekeväisyytteenhän tuo kaikki menee, niin ei se alennus ole niin tärkeää saada. 25 päivä toukokuuta on juoksutapahtuma, toivottavasti ois nätti keli, ettei tarvi nyt ihan tuulipuvussa mennä juoksemaan. Haluisin pystyy pitää salipöksyi + sitä 10 nainen paitaa, minkä saan tuolta tapahtumaa edeltävänä päivänä.
Mutta näihin kuviin ja tunnelmiin. Aika rientää sorvin ääreen. Hyvää viikonloppua kaikille!
Liikunnallisesta postauksesta senverran, että yhtenä päivänä tässä viikko takaperin jaksoin hölkätä 6km! Se oli suuri saavutukseni ja olin aivan täpinöissäni, kun huomasin jaksavani koko matkan. Vihdoinkin alkaa näyttämään siltä, että tämä vuoden kuntoilu tuottaa oikeasti tulosta. Toinen mikä sai minut iloiseksi, oli se että ostaessani uusia urheilupöksyjä (vanhat repesi perseestä :D ) otin ensin sovituskoppiin automaattisesti vanhat koot. 40 ja 42.. molemmat housut olivat aivan liian isot ja minun pitikin pyytää siippaa hakemaan koko 38!! Aijai! Enhän minä varmaan esim. farkuissa vielä mahdu noin pieniin housuihin, mutta edes se, että yhdet pöksyt on jo kokoa 38, niin minä en pystynyt olemaan hymyilemättä koko loppupäivään.
Pieniä elämän iloja.
Osallistuin myös juoskutapahtumaan 10 naisiin (ei naisten kymppiin, se on vain isoissa kaupungeissa) mutta koska meidän kaupunki pitää myös olla menossa mukana, niin meillä on 10 nainen-tapahtuma. Odotan sitä innolla, en ole ikinä osallistunut tuollaisiin juttuihin ja yritettiinkin töistä saada ihmisiä osallistumaan, mutta meiltä lähteekin vain 5 tyyppiä. Toki on toi parempi, kuin ei mitään, mutta 10 ihmisestä olisi saanut alennusta. Tosin hyväntekeväisyytteenhän tuo kaikki menee, niin ei se alennus ole niin tärkeää saada. 25 päivä toukokuuta on juoksutapahtuma, toivottavasti ois nätti keli, ettei tarvi nyt ihan tuulipuvussa mennä juoksemaan. Haluisin pystyy pitää salipöksyi + sitä 10 nainen paitaa, minkä saan tuolta tapahtumaa edeltävänä päivänä.
Mutta näihin kuviin ja tunnelmiin. Aika rientää sorvin ääreen. Hyvää viikonloppua kaikille!
1. huhtikuuta 2013
nollaus
Pääsiäisen jälkeen on luvassa lisää töitä. Johan sitä ollaan jo oltu kolme päivää lomalla. Lauantaina olin töissä ja ihan hyvin se meni :) Muuten loma meni perheen luona, mutta sopivasti sai myös ihan omaa aikaa...voisin sanoa että kaikinpuolin onnistunut loma :)
25. maaliskuuta 2013
Negatiivisuuskirppu
Tiedättekö tuon? Tuo olotila, kun aina jauhat kaikkea negatiivista. Et huomaa iloisia asioita ympärilläsi vaan vain ne huonot.
Haluan tästä olotilasta eroon.
Negatiivisuus kirppuiluun kuuluu muös se, että toisen kysyessä kuulumisia vastaus on aina negatiivinen. Joko on selkä kipeä, mahaa koskee, tukka huonosti, päätä särkee, vituttaa yksi tai toinen asia ja sitä sit jauhamalla jauhaa toiselle. Pahinta on se, että näet kuuntelijan naamsta ettei hän tarkoittanut viattomalla kysymyksellään omaa elämänkertaasi, mutta suusi ei kuuntele päätäsi ja vain jauhat taukoomatta omaa paskaa elämääsi.
Oudointa on vielä se, ettet tajua että elämäsi ei ole paskaa, ei edes ahdistavaa, vaikeaa tai tukalaa, teet vain siitä tukalan omalla möllötykselläsi. Et näe, että sinulla on talo, auto, joku joka rakastaa, rahaa tulossa koska sinulla on työpaikka yms. Joten miksi et antaisi itsellesi mahdollisuutta pysähtyä ja olla iloinen!
Negatiivisuuskirppu on olotila ei elämänasenne, niinkuin jotkut sen kokevat. Yleensä negatiivisuus kirppu ilmenee naisilla aamuisin tai PMS oireiden yhteydessä. Miehillä puolestaan NK-ilmenee töiden jälkee, ruokakaupassa, iltaisin nukkumaan käydessä. Mutta nämä ovat ohimeneviä kohtauksia..puhun nyt näistä elämänasenne-ihmisistä. Myönnän että itse olen huomattavan negatiivinen aina välillä, mutta yritän etten aina jauha samaa asiaa tunnista toiseen (ystävät voivat kyllä olla erimieltä, mutta heille tiedotksi: minä yritän muutua!) ja päivästä päivään. Joten en lue itseäni tuohon Negatiivisuus elämänasenteeseen..en en en. Mutta tunnen tällaisia ihmisiä. Heidän seurassaan aurinkoisesta päivästä otetaan irti vain se kylmyys, tuuli ja kuinka se häikäsee, kesästä otetaan irti vain hyttyset, palovammat ja liian kylmä rantavesi. MIKSI nämä ihmiset eivät vain anna olla nauti hetken elämästään...miksi? Koska kukaan ei ole niille sanonut, että nyt riittää tuo masistelu. Toinen vaihtoehto on, että heille on kyllä sanottu, muttei ne sitä ota kuuleviin korviin...tämä on menetettytapausnegatiivisuuskirppu. Juuri näin.
Jokaisen pitäisi luvata itselleen jokainen päivä jotakin. Esimerkiksi. MINÄ LUPAAN JA VANNON tässä ja nyt kaikkien teidän blogilukijoiden läsnäollessa, en stressaa rahasta viikkoon. HAH! Viikkoon. Nautin elämästä, iloitsen luonnosta, halaan kissojani. En kanna murhetta asiasta mihin en voi tämän enempää tällähetkellä vaikuttaa.
NIIN.. pistäppäs paremmaksi!
Haastan teidät kaikki lupaamaan jotakin täällä blogissa. Jokin mistä kannatte huolta ja murhetta, jokin mikä raastaa teidän sisimpäänne... päästäkää siitä irti edes päiväksi tai viikoksi. Jos huomaatte ajattelevanne tuota asiaa, muistuttakaa itseänne "haluanko olla negatiivisuuskirppu?" Ja miettikää jotakin piristävää, iloista ja sellaista mikä saa teidät nauramaan! Huomaatte, että nukutte paremmin, olette iloisempia ja elämä ei oikeasti olekaan niin paksaa, kuin kuvittelit.
Haluan tästä olotilasta eroon.
Negatiivisuus kirppuiluun kuuluu muös se, että toisen kysyessä kuulumisia vastaus on aina negatiivinen. Joko on selkä kipeä, mahaa koskee, tukka huonosti, päätä särkee, vituttaa yksi tai toinen asia ja sitä sit jauhamalla jauhaa toiselle. Pahinta on se, että näet kuuntelijan naamsta ettei hän tarkoittanut viattomalla kysymyksellään omaa elämänkertaasi, mutta suusi ei kuuntele päätäsi ja vain jauhat taukoomatta omaa paskaa elämääsi.
Oudointa on vielä se, ettet tajua että elämäsi ei ole paskaa, ei edes ahdistavaa, vaikeaa tai tukalaa, teet vain siitä tukalan omalla möllötykselläsi. Et näe, että sinulla on talo, auto, joku joka rakastaa, rahaa tulossa koska sinulla on työpaikka yms. Joten miksi et antaisi itsellesi mahdollisuutta pysähtyä ja olla iloinen!
Negatiivisuuskirppu on olotila ei elämänasenne, niinkuin jotkut sen kokevat. Yleensä negatiivisuus kirppu ilmenee naisilla aamuisin tai PMS oireiden yhteydessä. Miehillä puolestaan NK-ilmenee töiden jälkee, ruokakaupassa, iltaisin nukkumaan käydessä. Mutta nämä ovat ohimeneviä kohtauksia..puhun nyt näistä elämänasenne-ihmisistä. Myönnän että itse olen huomattavan negatiivinen aina välillä, mutta yritän etten aina jauha samaa asiaa tunnista toiseen (ystävät voivat kyllä olla erimieltä, mutta heille tiedotksi: minä yritän muutua!) ja päivästä päivään. Joten en lue itseäni tuohon Negatiivisuus elämänasenteeseen..en en en. Mutta tunnen tällaisia ihmisiä. Heidän seurassaan aurinkoisesta päivästä otetaan irti vain se kylmyys, tuuli ja kuinka se häikäsee, kesästä otetaan irti vain hyttyset, palovammat ja liian kylmä rantavesi. MIKSI nämä ihmiset eivät vain anna olla nauti hetken elämästään...miksi? Koska kukaan ei ole niille sanonut, että nyt riittää tuo masistelu. Toinen vaihtoehto on, että heille on kyllä sanottu, muttei ne sitä ota kuuleviin korviin...tämä on menetettytapausnegatiivisuuskirppu. Juuri näin.
Jokaisen pitäisi luvata itselleen jokainen päivä jotakin. Esimerkiksi. MINÄ LUPAAN JA VANNON tässä ja nyt kaikkien teidän blogilukijoiden läsnäollessa, en stressaa rahasta viikkoon. HAH! Viikkoon. Nautin elämästä, iloitsen luonnosta, halaan kissojani. En kanna murhetta asiasta mihin en voi tämän enempää tällähetkellä vaikuttaa.
NIIN.. pistäppäs paremmaksi!
Haastan teidät kaikki lupaamaan jotakin täällä blogissa. Jokin mistä kannatte huolta ja murhetta, jokin mikä raastaa teidän sisimpäänne... päästäkää siitä irti edes päiväksi tai viikoksi. Jos huomaatte ajattelevanne tuota asiaa, muistuttakaa itseänne "haluanko olla negatiivisuuskirppu?" Ja miettikää jotakin piristävää, iloista ja sellaista mikä saa teidät nauramaan! Huomaatte, että nukutte paremmin, olette iloisempia ja elämä ei oikeasti olekaan niin paksaa, kuin kuvittelit.
11. maaliskuuta 2013
viimeinen lomapäivä
Noniin. . tätä sitä on odotettu surullisin mielin, viimeinen lomapäivä. Ja tämä on ollut aika touhua täynnä ollut. Aamulla pääsin hieroja-ystävälle, joka ihanasti helpotti tuota selän kipua. Käytiin hakemassa uusi ruokaryhmä...jee. Mutta nyt on sit taas selkä jumissa ja huomenna pitäisi mennä siinä töihin... Noh pakkohan se on mennä. . ei siel ole niin paljon ihmisiä jotka tekis mun tuursuksen.. lääkkeitä vaan kehiin ja tienataan.
7. maaliskuuta 2013
Aurinkoa ja lumikuuroja
Jösses.
Mitähän tästäkin päivästä oikein sanoisi. Aamulla oli niin nätin aurinkoista, kävin postissa, apteekissa, kaupassa ja tulin takaisin kotiin. Yhtäkkiä taivas repes ja tuli lunta niin että naapurin auto peittyi ihan täysin kaiken sen lumikerroksen alle. Aukasin ikkunaverhon, että näen ulos ja säästän sähköä elämällä luonnonvalossa. Ja mitä sit tapahtuukaan, nyt istun sohvalla ja aurinko porottaa ikkunasta sisään, olen sokea, mutta yritän kirjoittaa tätä tekstiä ja samalla olen niin laiska etten jaksa nousta ja siirtää tuota liilaa verhoa valon peitteeksi..en jaksa en. Mutta tosiaan, päivällä naureskelemani auto on nyt aivan sulanut, eikä voisi mitenkään tietää että tänään on tullut lunta, ellen olisi itse sitä todistanut.
Mikä tätä suomen kevättä oikein vaivaa? Onko muualla tällaisia vaihteluita ollenkaan? Okei ei oteta huomioon tornadoja yms yms. luonnonkatastrofeja, mutta tarkoitan tällaista että sataa ja paistaa ja monesti vielä 10 min sisään. Yritä siinä sitten keksiä, että mitä oikein laitat kaupungille päälle kun et tiedä pukeudutko säkkiin vaiko hameeseen.
Niin ja on se sanonta, että pitää ottaa härkää sarvista. Noh...mitä jos härkä on karkuteillä, eikä sitä näy mailla eikä halmeilla mutta olisi kova halu puristaa niistä sarvista? Hyi sinä, joka heti ajattelit jotain likaista ajatusta, itse puhun nimittäin ihan niinkin perinteisestä asiasta kuin kouluttautumisesta. Laitoin nimittäin hakemuksen päällikkökoulutukseen. Tuosta sanasta kyllä tulee enemmänkin mieleen, joku vanhanaikainen intiaani päällikkö, mutta ei voi mitään. Se on siltä konsernilta missä olen töissäkin, joten toivon ainakin että koulutus onnistuisi. Harjoittelujaksonkin voisi toivottavasti tehdä omassa työpaikassa, ettei tarvitsisi matkustaa minnekään pitkälle ihan vain perus työpaikkaan töihin. Ainoa ongelma on se, että jos koulutukseen pääsee, voi olla että nykyinen asemani työpaikassa on uhattuna. Enhän minä "voi" jäädä normaaliksi myyjäksi, jos olen esimieskoulutettu...vai voinko? Ainakin siitä hakemksesta sai sen käsityksen, että koulutuksen jälkeen olisi suotavaa jos pystyisi siirtymään esimiestehtäviin johtoportaan osoittamaan kaupunkiin. Mitä jos minun elämä on tällähetkellä täällä? Kyllä minua kiinostaa muutkin kaupungit, mutta miehen työpaikka on täällä, perhe ja ystävät. Ei sitä oikein koe että voisi noinvain lähteä esim. Kuopioon asumaan.
Tosin tässä on nyt se juttu, että tuo koulutus kestää VUODEN, mitä kaikkea vuodessa ehtii tapahtua? PALJON! Eihän sitä tiedä, jos en menisi tuohon koulutukseen, että olisinko ylipäätänsä vuoden päästä samassa työpaikassa, kuin nyt.. ei mitään voi tietää ennalta, vaikka kuinka tahtoisi.
Mutta jäämme odottamaan vastausta tuolta, leivotaanko minusta esimies vaiko eikö.
Uusi pää ja uudet kujeet.
Kävin pitkästä aikaa kampaajalla ja pulitin itseni kipeäksi koko toiminnasta, mutta olen tyytyväinen. Tummat kutrit saavat nyt hetkeksi jäädä unholaan ja alan pitämään vaaleampia hiuksia. Haluan olla maanläjeinen, normaali, raikas. En jaksa sitä tunkkaista tummaa punaista, mitä olen käyttänyt niin kauan. Haluan uutta, siksi uusi hiusmallikin. Toinen puoli on lyhyt, sen saisi vaikka iha pystyyn, jos tahtoisin ja toinen puoli on pitkä, mutta kynitty. Tämä on ihana kevyt ja helppo tyyli. Ainoa ongelma on se, että minun hiustenkasvu vauhdilla joudun käymään seuraavan parin kuukauden sisään taas kampaajalla, mutta pyrin jättämään värjäyskerrat vähiin. Iski nimittäin sokkina se, että olen 14 vuotta putkeen värjännyt hiuksia, ilman mitään taukoja. Nyt sen tauon paikka on (Yoda) haluan kasvattaa ja leikellä hiuksiani mielivaltaisesti, mutta ilman suurempia värimaailmoja. Nyt nämä ovat toffeen väriset, muttei niin kauakana mun omasta hipiästäni, etteikö värjäyskertojen väliin jättäminen olisi mahdollista. Olen innoissani, tunnen saaneeni uutta voimaa näistä hiuksista..ja tottakai piti FB:hen laittaa posetuskuva kyseisestä hipiästä, koska oli hetki että kaipasi kehuja... joten HYVÄ MINÄ!
Kiitos ja kumarrus, jos jaksoit lukea tähän asti niin hienoa...ojentaisin tarran jos olisit täällä ja minulla olisi tarra.
Uusiin kujeisiin!
Mitähän tästäkin päivästä oikein sanoisi. Aamulla oli niin nätin aurinkoista, kävin postissa, apteekissa, kaupassa ja tulin takaisin kotiin. Yhtäkkiä taivas repes ja tuli lunta niin että naapurin auto peittyi ihan täysin kaiken sen lumikerroksen alle. Aukasin ikkunaverhon, että näen ulos ja säästän sähköä elämällä luonnonvalossa. Ja mitä sit tapahtuukaan, nyt istun sohvalla ja aurinko porottaa ikkunasta sisään, olen sokea, mutta yritän kirjoittaa tätä tekstiä ja samalla olen niin laiska etten jaksa nousta ja siirtää tuota liilaa verhoa valon peitteeksi..en jaksa en. Mutta tosiaan, päivällä naureskelemani auto on nyt aivan sulanut, eikä voisi mitenkään tietää että tänään on tullut lunta, ellen olisi itse sitä todistanut.
Mikä tätä suomen kevättä oikein vaivaa? Onko muualla tällaisia vaihteluita ollenkaan? Okei ei oteta huomioon tornadoja yms yms. luonnonkatastrofeja, mutta tarkoitan tällaista että sataa ja paistaa ja monesti vielä 10 min sisään. Yritä siinä sitten keksiä, että mitä oikein laitat kaupungille päälle kun et tiedä pukeudutko säkkiin vaiko hameeseen.
Niin ja on se sanonta, että pitää ottaa härkää sarvista. Noh...mitä jos härkä on karkuteillä, eikä sitä näy mailla eikä halmeilla mutta olisi kova halu puristaa niistä sarvista? Hyi sinä, joka heti ajattelit jotain likaista ajatusta, itse puhun nimittäin ihan niinkin perinteisestä asiasta kuin kouluttautumisesta. Laitoin nimittäin hakemuksen päällikkökoulutukseen. Tuosta sanasta kyllä tulee enemmänkin mieleen, joku vanhanaikainen intiaani päällikkö, mutta ei voi mitään. Se on siltä konsernilta missä olen töissäkin, joten toivon ainakin että koulutus onnistuisi. Harjoittelujaksonkin voisi toivottavasti tehdä omassa työpaikassa, ettei tarvitsisi matkustaa minnekään pitkälle ihan vain perus työpaikkaan töihin. Ainoa ongelma on se, että jos koulutukseen pääsee, voi olla että nykyinen asemani työpaikassa on uhattuna. Enhän minä "voi" jäädä normaaliksi myyjäksi, jos olen esimieskoulutettu...vai voinko? Ainakin siitä hakemksesta sai sen käsityksen, että koulutuksen jälkeen olisi suotavaa jos pystyisi siirtymään esimiestehtäviin johtoportaan osoittamaan kaupunkiin. Mitä jos minun elämä on tällähetkellä täällä? Kyllä minua kiinostaa muutkin kaupungit, mutta miehen työpaikka on täällä, perhe ja ystävät. Ei sitä oikein koe että voisi noinvain lähteä esim. Kuopioon asumaan.
Tosin tässä on nyt se juttu, että tuo koulutus kestää VUODEN, mitä kaikkea vuodessa ehtii tapahtua? PALJON! Eihän sitä tiedä, jos en menisi tuohon koulutukseen, että olisinko ylipäätänsä vuoden päästä samassa työpaikassa, kuin nyt.. ei mitään voi tietää ennalta, vaikka kuinka tahtoisi.
Mutta jäämme odottamaan vastausta tuolta, leivotaanko minusta esimies vaiko eikö.
Uusi pää ja uudet kujeet.
Kävin pitkästä aikaa kampaajalla ja pulitin itseni kipeäksi koko toiminnasta, mutta olen tyytyväinen. Tummat kutrit saavat nyt hetkeksi jäädä unholaan ja alan pitämään vaaleampia hiuksia. Haluan olla maanläjeinen, normaali, raikas. En jaksa sitä tunkkaista tummaa punaista, mitä olen käyttänyt niin kauan. Haluan uutta, siksi uusi hiusmallikin. Toinen puoli on lyhyt, sen saisi vaikka iha pystyyn, jos tahtoisin ja toinen puoli on pitkä, mutta kynitty. Tämä on ihana kevyt ja helppo tyyli. Ainoa ongelma on se, että minun hiustenkasvu vauhdilla joudun käymään seuraavan parin kuukauden sisään taas kampaajalla, mutta pyrin jättämään värjäyskerrat vähiin. Iski nimittäin sokkina se, että olen 14 vuotta putkeen värjännyt hiuksia, ilman mitään taukoja. Nyt sen tauon paikka on (Yoda) haluan kasvattaa ja leikellä hiuksiani mielivaltaisesti, mutta ilman suurempia värimaailmoja. Nyt nämä ovat toffeen väriset, muttei niin kauakana mun omasta hipiästäni, etteikö värjäyskertojen väliin jättäminen olisi mahdollista. Olen innoissani, tunnen saaneeni uutta voimaa näistä hiuksista..ja tottakai piti FB:hen laittaa posetuskuva kyseisestä hipiästä, koska oli hetki että kaipasi kehuja... joten HYVÄ MINÄ!
Kiitos ja kumarrus, jos jaksoit lukea tähän asti niin hienoa...ojentaisin tarran jos olisit täällä ja minulla olisi tarra.
Uusiin kujeisiin!
6. maaliskuuta 2013
loma mikä se on?
tuolta minusta on tuntunut tänään. Okei olen minä saanut olla kotona ja käynyt kampaajalla yms. Mutta jotenkin en vain ole rentoutunut. Syy voi tietenkin olla myös se, että olen nähnyt unta missä olen töissä! Miksi juuri nyt tulee työ unet kun on lomalla. .. miks? No ei voi tietää. .. nyt jatkan lepäämistä...
4. maaliskuuta 2013
ihan tyhjää
Sattuneesta syystä en ole jaksanut viimeiseen kuukauteen oikein kirjoitella mitään tänne blogiin, mutta nyt yritän jatkaa tätäkin toimintaa.
Ensinnäkin olen nyt kinkkisessä vaiheessa neulepaidan teossa. Olen jumissa, sillä tahtoisin ison pääntien, sellaisen että toinen olkapää esim. näkyisi ja neule roikkuisi rennosti sivulla...mutta toteutuksessa on toinen pulma...en ole löytänyt kunnon ohjetta, miten tuollaisen pääntien saisi tehtyä. Tiedän, että silmukoita on nyt senverran, että niistä voi ihan rauhassa tiputtaa silmukoita, mutta kui paljon? Toinen vaihtoehto (mikä on huomattavasti stressittömämpi) on tehdä perinteine V kauluksinen neuletunika... muttakun en jaksaisi aina kaatua samoihin vanhoihin kaavoihin... tahtoo jotain uutta ja upeaa, mistä tulee, että "wau" ei se hyvännäköinen ole, mut ite tein-idealla :D
Mutta noita harjoituksia jatkan taas huomenna, sillä onhan minulla TALVILOMA!
Huomisen aiheeksi on myös mokkapalojen tekeminen, kampaajalla käyminen, salilla käyminen ja kaupassa käyminen. En tiedä jaksanko mahduttaa noi kaikki tuohon samaan, mutta ompahan ne sitten tehty kun kerran tekee ne kunnolla.
Salilla käyminen on minulle pakopaikka. Pakenen maailman pahuutta, pakenen ahdistavia ajatuksia päässäni, mitä en muista nostellessani painoja hikikarpalot otsalla. Pakenen itseäni, että voin kohdata itseni vihdoin juuri sellaisena, kuin itseni näen... ei tarvitse ymmärtää.. minä ymmärrän...
Kiitos ja anteeksi, nähdään taas kun jaksan raapustella.
Ensinnäkin olen nyt kinkkisessä vaiheessa neulepaidan teossa. Olen jumissa, sillä tahtoisin ison pääntien, sellaisen että toinen olkapää esim. näkyisi ja neule roikkuisi rennosti sivulla...mutta toteutuksessa on toinen pulma...en ole löytänyt kunnon ohjetta, miten tuollaisen pääntien saisi tehtyä. Tiedän, että silmukoita on nyt senverran, että niistä voi ihan rauhassa tiputtaa silmukoita, mutta kui paljon? Toinen vaihtoehto (mikä on huomattavasti stressittömämpi) on tehdä perinteine V kauluksinen neuletunika... muttakun en jaksaisi aina kaatua samoihin vanhoihin kaavoihin... tahtoo jotain uutta ja upeaa, mistä tulee, että "wau" ei se hyvännäköinen ole, mut ite tein-idealla :D
Mutta noita harjoituksia jatkan taas huomenna, sillä onhan minulla TALVILOMA!
Huomisen aiheeksi on myös mokkapalojen tekeminen, kampaajalla käyminen, salilla käyminen ja kaupassa käyminen. En tiedä jaksanko mahduttaa noi kaikki tuohon samaan, mutta ompahan ne sitten tehty kun kerran tekee ne kunnolla.
Salilla käyminen on minulle pakopaikka. Pakenen maailman pahuutta, pakenen ahdistavia ajatuksia päässäni, mitä en muista nostellessani painoja hikikarpalot otsalla. Pakenen itseäni, että voin kohdata itseni vihdoin juuri sellaisena, kuin itseni näen... ei tarvitse ymmärtää.. minä ymmärrän...
Kiitos ja anteeksi, nähdään taas kun jaksan raapustella.
5. helmikuuta 2013
Kirjoja mitkä jokaisen suomalaisen pitäisi lukea
Lista kirjoista jotka kaikkien suomalaisten tulisi lukea: (yliviivattuna jo luetut)
1.Mika Waltari – Sinuhe Egyptiläinen
2.J.R.R. Tolkien – Taru sormusten herrasta
3.Väinö Linna – Tuntematon sotilas
4.Aleksis Kivi – Seitsemän veljestä
5.Väinö Linna: Täällä pohjantähden alla 1-3
6.Agatha Christie – 10 pientä neekeripoikaa
7.Fjodor Dostojevski – Rikos ja rangaistus
8.Anne Frank – Nuoren tytön päiväkirja
9.Douglas Adams – Linnunradan käsikirja liftareille
10.Astrid Lindgren – Veljeni Leijonanmieli
11.Antoine de Saint-Exupéry – Pikku Prinssi
12.J.K. Rowling – Harry Potter -sarja
13.Gabriel García Márquez – Sadan vuoden yksinäisyys
14.George Orwell – Vuonna 1984
15.Veikko Huovinen – Havukka-ahon ajattelija
16.Elias Lönnrot – Kalevala
17.Jane Austen – Ylpeys ja ennakkoluulo
18.Sofi Oksanen – Puhdistus
19.Astrid Lindgren – Peppi Pitkätossu
20.Mihail Bulgakov – Saatana saapuu Moskovaan
21.Richard Bach – Lokki Joonatan
22.Umberto Eco – Ruusun nimi
23.Tove Jansson – Muumipeikko ja pyrstötähti
24.J. & W. Grimm – Grimmin sadut I-III
25.Dan Brown – Da Vinci -koodi
26.Enid Blyton – Viisikko-sarja
27.Anna-Leena Härkönen – Häräntappoase
28.Ernest Hemingway – Vanhus ja meri
29.Goscinny – Uderzo – Asterix-sarja
30.John Irving – Garpin maailma
31.Louisa May Alcott – Pikku naisia
32.Victor Hugo – Kurjat
33.C.S. Lewis – Narnian tarinat
34.A.A. Milne – Nalle Puh
35.Henri Charriete – Vanki nimeltä Papillon
36.Alexandre Dumas – Kolme muskettisoturia
37.Emily Bronte – Humiseva harju
38.William Golding – Kärpästen herra
39.Juhani Aho – Rautatie
40.Leo Tolstoi – Anna Karenina
41.Frank McCourt – Seitsemännen portaan enkeli
42.Arthur C. Clarke – Avaruusseikkailu 2001
43.J.D. Salinger – Sieppari ruispellossa
44.Charlotte Brontë – Kotiopettajattaren romaani
45.Kurt Vonnegut – Teurastamo 5
46.Isaac Asimov – Säätiö
47.Aapeli – Pikku Pietarin piha
48.Leo Tolstoi – Sota ja rauha
49.Mauri Kunnas – Koiramäen talossa
50.Margaret Mitchell – Tuulen viemää
51.Nikolai Gogol – Kuolleet sielut
52.Albert Camus – Sivullinen
53. Kirsi Kunnas – Tiitiäisen satupuu
54.Hergé – Tintti-sarja
55.Miquel Cervantes – Don Quijote
56.Eduard Uspenski – Fedja-setä, kissa ja koira
57.Mark Twain – Huckleberry Finnin seikkailut
58.Johanna Sinisalo – Ennen päivänlaskua ei voi
59.Herman Hesse – Lasihelmipeli
60.Günther Grass – Peltirumpu
61.Jostein Gaarder – Sofian maailma
62.Leon Uris – Exodus
63.Lucy M. Montgomery – Pieni runotyttö
64.Ilmari Kianto – Punainen viiva
65.Franz Kafka – Oikeusjuttu
66.Guareschi Giovanni – Isä Camillon kylä
67.Lewis Caroll – Liisan seikkailut ihmemaassa
68.John Steinbeck – Eedenistä itään
69.Kari Hotakainen – Juoksuhaudantie
70.Paulo Coelho – Istuin Piedrajoen rannalla ja itkin
71.Jules Verne – Maailman ympäri 80 päivässä
72.Risto Isomäki – Sarasvatin hiekkaa
73.Jaroslav Hasek – Kunnon sotamies Svejk maailmansodassa
74.Giovanni Boccaccio – Decamerone
75.Oscar Wilde – Dorian Grayn muotokuva
76.Milan Kundera – Olemisen sietämätön keveys
77.Homeros – Odysseia
78.Peter Hoeg – Lumen taju
79.Arthur Conan Doyle – Baskervillen koira
80.William Shakespeare – Hamlet
81.Eino Leino – Helkavirsiä-sarja
82.Stieg Larsson – Miehet, jotka vihaavat naisia
83.Yrjö Kokko – Pessi ja Illusia
84.Thomas Harris – Uhrilampaat
85.Raymond Chandler – Syvä uni
86.Jean M. Untinen-Auel – Luolakarhun klaani
87.Deborah Spungen – Nancy
88.Stephen King – Hohto
89.Laura Ingalls Wilder – Pieni talo preerialla
90.Laila Hietamies – Hylätyt talot, autiot pihat
91.Aino Suhola – Rakasta minut vahvaksi
92.Aleksandr Solzhenitsyn – Vankileirien saaristo
93.Mikael Niemi – Populäärimusiikkia Vittulajänkältä
94.Timo K. Mukka – Maa on syntinen laulu
95.Juha Vuorinen – Juoppohullun päiväkirja
96.Kjell Westö – Missä kuljimme kerran
97.Veijo Meri – Manillaköysi
98.Maria Jotuni – Huojuva talo
99.Juha Itkonen – Anna minun rakastaa enemmän
100.Jan Guillou – Pahuus
1.
2.
3.
4.
5.
6
7
8.
10.
12.
13.Gabriel García Márquez – Sadan vuoden yksinäisyys
14.George Orwell – Vuonna 1984
15
16
17.
18.Sofi Oksanen – Puhdistus
1
20.Mihail Bulgakov – Saatana saapuu Moskovaan
21.Richard Bach – Lokki Joonatan
22.Umberto Eco – Ruusun nimi
23.
24.J. & W. Grimm – Grimmin sadut I-III
25.
27
28.Ernest Hemingway – Vanhus ja meri
29.
30.John Irving – Garpin maailma
31.
32.Victor Hugo – Kurjat
33.
34.A.A. Milne – Nalle Puh
35.Henri Charriete – Vanki nimeltä Papillon
36
37
38.William Golding – Kärpästen herra
39.Juhani Aho – Rautatie
40.
41.Frank McCourt – Seitsemännen portaan enkeli
42.Arthur C. Clarke – Avaruusseikkailu 2001
43.J.D. Salinger – Sieppari ruispellossa
44.
45.Kurt Vonnegut – Teurastamo 5
46.Isaac Asimov – Säätiö
47.Aapeli – Pikku Pietarin piha
48.
49.
50.Margaret Mitchell – Tuulen viemää
51.Nikolai Gogol – Kuolleet sielut
52.Albert Camus – Sivullinen
53. Kirsi Kunnas – Tiitiäisen satupuu
54.Hergé – Tintti-sarja
55
56.Eduard Uspenski – Fedja-setä, kissa ja koira
57.
58.Johanna Sinisalo – Ennen päivänlaskua ei voi
59.Herman Hesse – Lasihelmipeli
60.Günther Grass – Peltirumpu
61.Jostein Gaarder – Sofian maailma
62.Leon Uris – Exodus
63.Lucy M. Montgomery – Pieni runotyttö
64.Ilmari Kianto – Punainen viiva
65.Franz Kafka – Oikeusjuttu
66.Guareschi Giovanni – Isä Camillon kylä
67
68.John Steinbeck – Eedenistä itään
69.Kari Hotakainen – Juoksuhaudantie
70.Paulo Coelho – Istuin Piedrajoen rannalla ja itkin
71.Jules Verne – Maailman ympäri 80 päivässä
72.Risto Isomäki – Sarasvatin hiekkaa
73.Jaroslav Hasek – Kunnon sotamies Svejk maailmansodassa
74.Giovanni Boccaccio – Decamerone
75.Oscar Wilde – Dorian Grayn muotokuva
76.Milan Kundera – Olemisen sietämätön keveys
77.Homeros – Odysseia
78.Peter Hoeg – Lumen taju
79.
80.
81.Eino Leino – Helkavirsiä-sarja
82.Stieg Larsson – Miehet, jotka vihaavat naisia
83
84.Thomas Harris – Uhrilampaat
85.Raymond Chandler – Syvä uni
86.
87.Deborah Spungen – Nancy
88.Stephen King – Hohto
89.Laura Ingalls Wilder – Pieni talo preerialla
90.
91.Aino Suhola – Rakasta minut vahvaksi
92.Aleksandr Solzhenitsyn – Vankileirien saaristo
93
94.Timo K. Mukka – Maa on syntinen laulu
95.
96.Kjell Westö – Missä kuljimme kerran
97.Veijo Meri – Manillaköysi
98.Maria Jotuni – Huojuva talo
99.Juha Itkonen – Anna minun rakastaa enemmän
100.Jan Guillou – Pahuus
40 asiaa ennenkuin täytän 40
Haastetta taas pukkaa,
ystäväni ireth84 http://nalleaidinelamaa.wordpress.com/ blogista heitti mua haasteella, jonka otan ilolla vastaan.
Idea on hyvin yksinkertainen:
Haasteen säännöt:
1.) Valitse yhtä monta suoritettavaa asiaa kuin takaikäraja on.. Eli 30 asiaa ennen kolmikymppisiä, 40 ennen nelikymppisiä jne.
2.) Apuja saa käyttää internetin syövereistä mutta mitä enemmän keksit itse, sen parempi.
3.) Kun olet suorittanut jonkin haasteen, yliviivaa se ja ota todisteeksi valokuva. (kts. Kohta 40)
Tästä se lähtee:
ystäväni ireth84 http://nalleaidinelamaa.wordpress.com/ blogista heitti mua haasteella, jonka otan ilolla vastaan.
Idea on hyvin yksinkertainen:
Haasteen säännöt:
1.) Valitse yhtä monta suoritettavaa asiaa kuin takaikäraja on.. Eli 30 asiaa ennen kolmikymppisiä, 40 ennen nelikymppisiä jne.
2.) Apuja saa käyttää internetin syövereistä mutta mitä enemmän keksit itse, sen parempi.
3.) Kun olet suorittanut jonkin haasteen, yliviivaa se ja ota todisteeksi valokuva. (kts. Kohta 40)
Tästä se lähtee:
- Matka Amerikkaan: ja nimenomaan Pohjois-Amerikkaan. Tahdon täästä näkemään NEw Yorkin, Floridan yms.
- Saada uusi koulutus: Haluan päästä eteenpäin elämässä, uutta koulutusta, kenties ihan uusi ala?
- Päästä naimisiin: Tämä on jo vähän kulunut juttu, mutta tahdoisin saada vihdoinkin sen papin aamenen tähän touhuun.
- Haluan saada lapsia: Edellistä kohtaa mukaillen, tahdon joskus ainakin yhden lapsen.
- Ottaa vähintään 10 tatuointia vielä: Minulla on tarkka lista tatuoinneista, mitkä vielä joskus tahdon saada.
- Saada oma kirja kirjoitettua: Yritän olla ottamatta tästä mitään paineita, mutta suuri unelmani on saada kirja edes kirjakaupan taaimmaiseen nurkkaan, tai edes paperin painoksi, kunhan voisin sanoa "toi on minun."
- Matkustaa historiallisiin kohteisiin: Berliinin muuri, Kiinan muuri, Ayers Rock... ymmärrät varmaan
- Hypätä laskuvarjolla: Pelkään korkeita paikkoja niin pekuleesti, mutta tuon tahdon päästä tekemään.
- Opetella oikeasti maalaamaan: tahdon osata tehdä sellaisia teoksia, joita voisi oikeasti pitää omassa kotonaan tauluina / myydä niitä.
- Tavata uusia ihmisiä: Haluan verkostoitua, tavata uusia ihmisiä, saada uusia kavereita yms.
- Muuttaa vähintään muutamaksi vuodeksi ulkomaille: Vielä kun on nuori, niin olisi upea päästä kokemaan kaikkea mahdollista.
- Loma Rovaniemellä: Tahdon päästä talvella johonkin ihanaan mökkiin, missä olisi takka ja hyvää ruokaa + hyvää seuraa.
- Oma talo: Mä vielä aijon saada tuon oman talon, grillin, kunnon takapihan. Aijaijai.
- Ratsastaa: Tahdon päästä muutaman kerran hevosen selkään ja opetella ratsastamaan, edes vähän.
- Uusi työpaikka: Vähän sama juttu, kuin tuo uusi koulutus, mutta tahdon saada huomattavasti parempaa palkkaa, kuin nyt.
- Osallistua valokuvaus kurssille: Tahdon oppia kuvaamaan oikeasti hienosti, tahtoisin siitä jopa ammattia, ehkä.. ks. edellinen kohta.
- Ratsastaa kamelilla: Tämä on vain pakko päästä kokemaan.
- Saada ompelukone: Ikuinen haaveeni on saada oma tila missä päästä ompelemaan vaatteita.
- Laihtua 10 kg: Helpommin sanottu, kuin tehty. Niinhän sitä sanotaan, että viimeisten kilojen karistaminen on vaikeinta, varsinkin kun on nytkin lihasta tullut enemmän, kuin laki sallii eikä paino ole siksi tippunut, taidankin sanoa että haaste on oikeasti.. mahtua kokoon 36.
- Matka Espanjaan: Tahdon päästä sinne takasin katsomaan, onko se maa paljon muuttunut sitten viimenäkemän.
- Matka Pariisiin: Eifel-torni on vaan niin pakko nähdä.
- Sisustaa kämppä niinkuin tahdon: oijoi, kun olisi upea päästä k-rautaan ja stailata huone niinkuin parhaaksi näkee.
- Saada 1-2 koiraa: En vain pysty elämään ilman koiraa, vaikka kissatkin ovat aivan ihania :)
- Olla onnellisempi: Oppia se, ettei maailma kaadu, vaikka kaikki ei sujuisi, kuin pitäisi.
- Nauttia elämästä: Vähän, kuin tuo edellinen mutta iloisemmalla tvistillä ;)
- Jaksaa juosta juoksumatolla 30min: tämä on mun henkilökohtainen tavoite, nyt jaksan juosta 10min putkeen, mutta kyllä se siitä
- Jaksaa nostaa taljalla vähintään 50kg: tahdon saada nätit lihakset.
- Oppia valmistaa shusia: oishan se nyt vaan niin mahtavaa.
- Oppia ottamaan apua vastaan: kun sinulle tarjotaan apua, ota se vastaan, älä sano "ei tarvi, mä pärjään.."
- Itsetunto ylös! On tunne aika pohjalla ja liian usein ajattelen ettei kukaan välitä, minusta ei ole mihinkään.
- Patikoida: Haluan päästä takaisin luontoon, intissä oli se ihanaa, että sai nukkua metsässä.. se oli upeaa.
- Laksea koskella: AIJAI! TAHTOOOOOOO!
- Ottaa tatuointi ulkomailla: Vähän kuin tuo kohta 5. mutta aikoisin ottaa vain jonkun pienen, mutta ulkomailla.. se olisi hienoa.
- Päästä oikeasti Oktoberfesteille: Joku siinä vain on, aina tahtonu, enään vain ajatuksesta tekoihin.
- Opetella uusi kampailulaji: tahdon saada ja antaa turpaan. Siis hallitussa tilassa... :D
- Avantouinti: Ikinä uskaltanu, nyt tarvii vain pienen kipinän siihen, että pääsee yrittämään
- Matkustaa Norjaan: Ne vuonot, pitääkö sanoa enempää?
- Näyttää ystäville että oikeasti välitän: aivan liian harvoin näytän kunnolla tunteeni. Ystävät ansaitsevat enemmän.
- NÄHDÄ ystäviä useammin: Aivan liian paljon selityksiä että on töissä, ei ehdi, pitää tehdä sitä ja tätä ja tota.
- Dokumentoida kaikki nämä kuvina valokuvakansioon todisteeksi suorituksesta…
30. tammikuuta 2013
kohti uutta
Ensimmäinen kirjoittelu kännykällä. En tiedä miten sainkin kirjauduttua sisään... mutta hyvä niin. Pitkään aikaan en ole kirjoitellut, anteeksi siitä jos edes kiinnostaa. Mutta uuteen nousuun tästä mennään. Varsinkin kun suuri kivi vierähti sydämeltä erään asian suhteen ja nyt tuntuu että voi hengittää vapaasti :) Liikunta on tullut pysyvästi elämääni ja rakastan itseni haastamista. Varsinkin kun olen salilla pystynyt nostelee painoa aina suuremmilla painoilla...jeejee!!!
Muuta en tähä enää sano kuin "hyvä mie!!!"
Muuta en tähä enää sano kuin "hyvä mie!!!"
8. tammikuuta 2013
Maailmanloppua ei tullutkaan
Ja tämä tarkoittaa sitä, että pitää lunastaa täysillä lupauksen. Liikun, kiinteydyn ja lopetan stressaamisen (HAHA!)
Hommattiin miehen kanssa liikunta keskukseen vuoden soppari-kortti. Sitten joka kuukausi maksetaan 56€ per nenä siitä, että saadaan käyttää rajattomasti kuntosalia, fitness puolta ja infrapuna saunaa.. tosin toi viimeinen saattaa jäädä ajatuksen asteelle, koska on se sauna kotonakin..(kuten yksi hyvä ystäväni myös tokaisi..)
Mut enivei...hyvästi löllölle ja läskille, toivotan tervetulleeksi terveellisen uuden minän, joka saa itselleen tulevan vuoden (tai kahden) aikana fitness-kropan. Noni, nyt se on sanottu julkisesti, siksi että teen jopa asialle jotain, koska kaikki tietää tästä asiasta..ei voi siis perääntyä. Enkä kyllä tahdokaan. Olen muuten sen asian huomannut, tuosta liikunnasta, että alan jäämään siihen koukkuun. Eräällä tavalla kuntoilu laitteiden tuoksu saa minut hyvälle tuulelle. Kesken liikkumisen päässä huutaa tuhannet iloiset aivosolut sitä, että kuinka ihanalta tuntuu kunnon hikitreeni.
Rakastan sitä, että seuraavana päivänä treenistä on paikat ihan hellinä.. uikutan, mutta hymyilen samaan aikaan.
Ja en, en luovu kokonaan herkuista. Kuten personaltrainerikin sanoi, ei pidä luopua mistään, koska sille ei ole tarvetta. Jos sitä syö vaikka kakkua, hampparia, pizzaa, ihan mitä tahansa.. niin sekun käy seuraavana päivänä tekemässä rankemman treenin ja syö kevyesti, niin siitä sillä selvitään. Enään ei tarvitse masistella viikkoa siitä, että "voi kun söin sitä suklaakakkua, otanpa toisen palasen kun on paha mieli.." Ei, ei tarvitse. Voin syödä suklaakakkua ja vaikka nauraa päälle, sillä tiedän ettei se kakku jää kroppaani kummittelemaan.
Syön ja liikun. Niin ja en rupea mihinkään dietteihin, koska ne on ihan huuhaata. Syön normaalia kotiruokaa, lisään enemmän kasviksia lautaselle ja otan pienemmän annoksen kaikkea muuta. Jos on nälkä, syön tummaa leipää lisäksi.
Opettelen myös syömään vähintään 5 kertaa päivässä. Pieniä välipaloja, terveellisiä ja proteiini pitoisia. Otan töihin omia eväitä, etten sorru ostamaan viereisestä kaupasta epäterveellisiä sämpylöitä. Keitän jopa kananmunia useammin, että saan niitä leivän väliin evääksi.
Näillä tunnelmilla menen vuoteen 2013.
En tehnyt uuden vuoden lupauksia, sillä ne eivät ikinä kestä, mutta voin muuttaa omaa käyttäytymistäni myös muutamissa asioissa.
Hommattiin miehen kanssa liikunta keskukseen vuoden soppari-kortti. Sitten joka kuukausi maksetaan 56€ per nenä siitä, että saadaan käyttää rajattomasti kuntosalia, fitness puolta ja infrapuna saunaa.. tosin toi viimeinen saattaa jäädä ajatuksen asteelle, koska on se sauna kotonakin..(kuten yksi hyvä ystäväni myös tokaisi..)
Mut enivei...hyvästi löllölle ja läskille, toivotan tervetulleeksi terveellisen uuden minän, joka saa itselleen tulevan vuoden (tai kahden) aikana fitness-kropan. Noni, nyt se on sanottu julkisesti, siksi että teen jopa asialle jotain, koska kaikki tietää tästä asiasta..ei voi siis perääntyä. Enkä kyllä tahdokaan. Olen muuten sen asian huomannut, tuosta liikunnasta, että alan jäämään siihen koukkuun. Eräällä tavalla kuntoilu laitteiden tuoksu saa minut hyvälle tuulelle. Kesken liikkumisen päässä huutaa tuhannet iloiset aivosolut sitä, että kuinka ihanalta tuntuu kunnon hikitreeni.
Rakastan sitä, että seuraavana päivänä treenistä on paikat ihan hellinä.. uikutan, mutta hymyilen samaan aikaan.
Ja en, en luovu kokonaan herkuista. Kuten personaltrainerikin sanoi, ei pidä luopua mistään, koska sille ei ole tarvetta. Jos sitä syö vaikka kakkua, hampparia, pizzaa, ihan mitä tahansa.. niin sekun käy seuraavana päivänä tekemässä rankemman treenin ja syö kevyesti, niin siitä sillä selvitään. Enään ei tarvitse masistella viikkoa siitä, että "voi kun söin sitä suklaakakkua, otanpa toisen palasen kun on paha mieli.." Ei, ei tarvitse. Voin syödä suklaakakkua ja vaikka nauraa päälle, sillä tiedän ettei se kakku jää kroppaani kummittelemaan.
Syön ja liikun. Niin ja en rupea mihinkään dietteihin, koska ne on ihan huuhaata. Syön normaalia kotiruokaa, lisään enemmän kasviksia lautaselle ja otan pienemmän annoksen kaikkea muuta. Jos on nälkä, syön tummaa leipää lisäksi.
Opettelen myös syömään vähintään 5 kertaa päivässä. Pieniä välipaloja, terveellisiä ja proteiini pitoisia. Otan töihin omia eväitä, etten sorru ostamaan viereisestä kaupasta epäterveellisiä sämpylöitä. Keitän jopa kananmunia useammin, että saan niitä leivän väliin evääksi.
Näillä tunnelmilla menen vuoteen 2013.
En tehnyt uuden vuoden lupauksia, sillä ne eivät ikinä kestä, mutta voin muuttaa omaa käyttäytymistäni myös muutamissa asioissa.
- Näen enemmän ystäviä, pidän heidän kanssa hauskaa.
- En stressaa rahasta, se aika saa olla ohi, joten tämän kanssa pitää tehdä eniten töitä... mutta yritän.
- Mietin mitä sanon, en sano vihaisia sanoja, olen suvaitsevaisempi.
- Lopetan kiroilun, olen liian kauan kuulostanut puhetavaltani teiniä.
- Suunittelen elämääni eteenpäin, en tyydy tähän, vaan aina pyrin parempaan.
- Annan läheisille enemmän rakkauta, halaan ihmisiä, kerron että he ovat tärkeitä.
- Unohdan menneet, ne on jo tapahtunut, niitä ei voi muuttaa, nyt katse tulevaan.
- Nautin elämästä, kyllä asiat hoituu kuitenkin.
6. tammikuuta 2013
30 Songs Challenge Part 2
Sain tämän musa challengen taas ireth84:lta ja tässähän tämä aamu menee mukavasti vastaillessa :)
16. Song, i used to love, but now hate /Kappale, jota ennen rakastit, mutta nyt vihaat
Itseasiassa pienenä fanitin Hansonia, ihan kunnolla, siinä oli se Mmmpop-biisi. Nykyään en oikein voi edes kuvitella kuuntelevani tuota kappaletta.
17. Song, i hear at radio alot/ Kappale, jota kuulet usein radiosta
Vaikka mitä kanavaa kuuntelen, kuuluu sieltä se Erinin versio Mitä tänne jää-biisistä. Olen alkanut jo hieman kyllästymään tuohon biisiin. Jaksa kuunella enään sitä...
18. Song, i like to hear more often / Kappale, jota haluaisit kuulla useammin radiosta
Chisua, sen biisejä tahtoisin kuulla enemmän radiosta, mielestäni niitä kuuluu hirveän harvoin.
19. Song from your favorite album /Kappale lempilevyltäsi
Mulla ei oikein ole lempilevyä tällähetkellä. En ole ehtinyt perehtymään mihinkään artistiin sen suuremmin, joten minulla ei ole nyt mitään erityistä lempparia. Jos on pakko joku sanoa, niin Chisun levyltä- Yksinäisen keijun tarina.
20. Song you listen when you are angry / Kappale jota kuuntelet, kun olet vihainen
Avenged Sevenfold, Metallica, Apulanta, noita kuuntelen aika repeatilla.
21. Song you listen when you are happy / Kappale jota kuuntelet, kun olet iloinen
Kaikkea pirteää, ja hauskaa.. joskus jopa suomiräppiä.
22. Song you listen when you are sad / Kappale jota kuuntelet, kun olet surullinen
Jonna Tervonmaa, Jippu... niitten biisejä.
23. Song you want to use at your wedding / Kappale, jonka haluaisit häihisi
Enpä osaa tuohon vielä mitään sanoa :D
24. Song you want to use at your funeral /Kappale, jonka haluaisit hautajaisiisi
Aivan sama mitä...
25. Song that makes you laugh / Kappale joka saa sinut nauramaan
Gang nam style :D
26. Song that you can play with some instrument / Kappale, jonka osaat soittaa jollain istrumentilla
En osaa soittaa mitään...ukko nooa?
27. Song that you hope you could play / Kappale, jonka toivoisit osaavasi soittaa
Säkkijärven polkka? :D haha
28. Song with makes you feel quilty of somethin / Kappale, joka saa sinut tuntemaan itsesi syylliseksi johonkin
Öööh?
Ei tule mitään mieleen.
29. Song with reminds you from your childhood / Kappale, joka muistuttaa sinua lapsuudestasi
7 taivaan biisit :D Oi niitä aikoja!
30. Your favorite song from last year / Viime vuoden suosikkikappaleesi?
Chisu-sama nainen
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)