Ah, tätä autuutta. Kuumat ilmat, mikä se oli? Tappohelteet tuntuvat olevan vain paha muisto, ja olen valmitunut ottamaan syksyn vastaan. Kynttilöitä olen jo haalinut kaupoista ja putsannut tuikkujen pidikkeet. Mikä siinäkin voi olla, että jos steariinii kaatuu johonkin kynttilän pidikkeeseen, niin sitä ei heti jaksa siitä poista, vaikka se olisi tuona hetkeä huomattavasti helpompaa.
Tehtiin miehen kanssa myös suursiivous turhien vaatteiden osalta ja kappas vaan, sieltä tuli 3 isoa jätesäkillistä sellaista vaatetta, mitä ei oltu käytetty sitten 2006. Noh, ainakin kierrätyskeskus on meidän osalta saanut paljon hyviä vaatteita, mitkä voi antaa kodittomille tai vaikka sitten niille afrikan lapsille. Hyvä työni on nyt tehty.
Olen tainut aikaisemminkin puhua muutosten vuodesta, mutta nyt se saa taas ihan uusia asioita. Olemme nimittäin vihdoinkin kohta pyykinpesukoneen onnellisia omistajia. Eräästä kaupasta, bongasimme sattumalta niin edullisen 5kg koneen, ettei sitä tarjousta vain voinut ohittaa. Tuo pesukone, kun myös sattuu olemaan AA luokkaa, ettei ihan mikään turha vekotin. Tottakai netin suurena kuluttajana, oli pakko myös googlata koko kone, jotta saa selville onkohan se nyt sitä mitä on luvattu ja ainakin kaikkien kirjoitusten ja keskustelupalstojen mukaan tuo kone on juuri sitä mitä tähdet kertovat **** ja *****. Ensiviikolla tuo uusi tulokas pitäisi sitten rantautua ja rtk:n avustuksella tarkistettiin että kaikki piuhat ja nippelit on jo tässä talossa valmiina pesukonetta varten.
Töissä on menny hieman kiireisemmin, minulla oli parille viikolle paljon suunnitelmia ja piti nähdä ystäviä, mutta 4 sairaustapauksen saattelemana, minulle iskettiin pidemmät työvuorot kuin olin kuvitellut ja melkein olen asunut töissä viimeiset pari viikkoa. Ei se sillai haittaa, rahaa sieltä tulee ja olen kiitollinen ylimääräisistä vuoroista, mutta se että perhe ja ystävät ovat jääneet taka-alalle on ollut se surullinen puoli tässä kaikessa. Ja olen myös töitten jälkeen ollut niin väsynyt, etten ole keksinyt mitä voisi ihmisten kanssa edes jutella. Meillä kun töissä on kampanjat menossa, niin kiirettä on pitänyt ja juoksemiselta ei ole vältytty. Mutta en lähde siihen perinteiseen "sori sori sori, en ole soittanut" linjaan mitä luvattoman usein viljelen kaikille. Nyt en vaan ole jaksanut. Tiedän kuitenkin, että ne ihmiset jotka minut tuntevat parhaiten, tietävät ettei pieni hiljaiselo tarkoita mitään negatiivista, vaan se on vaan akkujen latausta.
Olen saavuttanut uuden opin, mitä en ollut ennen osannut. Isoäidinneliön virkkaamisen. Nyt pystyn tehdä niitä ihania tilkkuja ilman ohjettakin, mutta minulla kyllä ne ohjeet on aina varuiksi vieressä. Aijon tehdä tooooosi ison torkkupeiton, sinisen eri väreissä. Nyt on vasta kahdeksas pala alkamassa ja tilkkuun menee vähintään 48 palaa, joten aika hyvä tahti tässä on menossa. Yritän saada tehtyä ainakin yhden tilkun päivässä, mutta tavote olisi tehdä 2-3 tillkua, niin olisi mahdollista saada peitto käyttöön mahdollisimman nopeasti.
Olen alkanut etimään lankoja jo netin kautta, kun täällä olevat kaupat eivät ole tarpeeksi hyvin varusteltuja. Meinasin lähteä jo Novitan tehtaanmyymälään käymään, mutta olen tälläinen arkajalka enkä ole yksin saanut itseäni sinne lähtemään. Noh. ehkä jokupäivä.
