Olen rakastunut

Alice Hoffman-Punainen puutarha.
Kirja ilmestyy viikolla 38. Ostakaa se, ihan jokainen, uskokaa minua.
Sain esipainoksen töiden puolesta ja en voi muuta sanoa, kuin WAU.
Olen sanaton.. ja ystäväni tietää että olen harvoin sanaton.
Ostakaa se, lukekaa se, nauttikaa siitä...

minä ainakin nautin.

Sunnuntai varhainen aamu

Voiko vitutukseen kuolla?
Eilen aamulla (ja sitä edellisenä ja sitä edellisenä ja...) heräsin aamulla aikaisin koiran hurjaan haukuntaan. Koiran ääni on kimeä, kyseessä on karhukoira joka asuu yläkerroksissa. Tänäaamuna selvisi se, että tämä vanha äijä joka omistaa sen koiran, antaa sen koiran haukkua jotakin lintia oravaa tms. eikä edes yritä hiljentää sitä. VOIJUMALAUTA, KELLO OLI PUOL SEITSEMÄN AAMULLA!
KYllä minä ymmärrän, että koirat haukkuu, tottakai ne haukkuu.. mutta pitääkö sen vieressä vain tapittaa ja hymyillä, kun koira hysteerisesti haukkuu ainakin 10-15min??? Pitääkö häh??
Hyvästi unet ja huomenta vaan niin perkeleesti.
Huusin sit tosta parvekkeelta ihan nästisti, että "Voitteko yrittää estää koiraanne huutamasta, tähän aikaan aamusta?" Vastauksesti sain ainoastaan maahan porautuvan katseen, hymynkareen ja laiskan käden heilautuksen kera "joo joo".. alentavasti sanottuna ja siten että tuo äijä ei ottanut sitä kuuleviin korviinsa. Tämä tietää sotaa.

Valinnanvaikeus

Taas alkaa olla se aika vuodesta, että on työporukan kesken naamiais+ryyppäjäiset.
Viimevuonna en kyseseen juhlaan päässyt, koska samalle viikonlopulle sattui kaikki mahdolliset juhlat, mitä voi keksiä.
Mutta tänävuonna olen ollut jo aikaisin liikkeellä ja yrittänyt miettiä miksi pukeudun siellä.
Haluutteko tietää?????? ...niin minäkin... voi perkele, kaksiviikkoa aikaa ja minulla ei ole mitään hajua.
Tai on minulla vaihtoehtoja, punahilkka, kissanainen, peppi pitkätossu (yäh) ja kreikkalainen nainen (iih). Ja kuten tiedätte, lokakuu on mitä ihanin kuukausi pukeutua pihalle mahdollisimman pieniin hepeneisiin... niin että mikä ihme olisi tämä vastaus kysymykseen häh?!

Noh.. voi olla et paniikki on mun muusa ja niillä mennään...

Vieroitusoireet

Voihan rähmä.
Tahdon kuntosalille ja tahdon heti. Tahdon nostella painoja ja tuntea, kuinka maitohapot jylläävät vielä olemattomien lihaksieni alla. Tahdon niin kovasti päästä kuntoilemaan, että minua ahdistaa. En olisi kyllä koskaan uskonut, että salille meneminen tai ylipäätänsä liikkuminen saa minussa tällaisia tunteita. Ennen samanlaisen tahtoo tahtoo tahtoo-olotilan sai suklaa, popcornit (okei joskus vieläkin) ja sipsit dipin kanssa. Nyt en ole moneen viikkoon himoinut sipsejä enkä muitakaan herkkuja, popcorneja lukuunottamatta. Tosin niitäkään en ole hairahtunut syömään, kuin silloin käytyäni miehen kanssa elokuvateatterissa katsomassa Snow white & the huntsman.
Mutta minä en saa ainakaan kuukauteen nostella mitään yhtään sen painavampaa, kuin kauppakassi. Saan kyllä onnekseni käydä salilla kuntopyörällä, juoksumatolla ja crosstrainerilla, mutta juuri nyt se ei tunnu riittävän. Juuri nyt tahdon nostella rautaa.

Pitää vaan olla ja möllöttää...lääkärin määräys.

Hyväpuoli on kyllä se, että ensimaanantaina pääsen takaisin töihin... jee jeejee

Merkitty: Yön talo 1

Jos pidät vampyyri / noita aiheisista kirjoista. Niin silloin suosittelen lukemaan
P.C Cast & Kristin Cast:in kirjoittaman Merkitty Yön talo 1- kirjan.

Siinä yhdistyy uudella tavalla vampyyrimytologia ja noituus. Aloitin lukemaan tuota kirjaa aamulla klo: 8 ja nyt 15.10 olen saanut tuon kirjan päätökseen. Odotan innolla, että saan ton toisen osan käsiini, jotta pääsen sen lukemaan yhtä palavalla innolla.
Kirjaa aloittaessani olin hieman pettynyt siitä, miten kirjassa käsiteltiin vampyyrina oloa. Onhan sitä ikuisuus luettu samankaltaisia vampyyri-tarinoita joten uudenlaisen tarinan lukemin tuntui väärältä. Huoleni osottautui kuitenkin turhaksi, sillä mitä pidemmälle luin, sitä varmemmaksi kävi tuo erilaisuus. Se oli viihdyttävää ja uutta, eikä se pitkästyttänyt. Kirja on upea, koska se rikkoo perinteisiä rajoja ja pistää ajattelemaan.
En halua ikinä paljastaa juonta näissä omissa teksteissäni, sillä minusta jokaisen pitää tehdä kirjasta oma mielikuvansa. En suosittele siksi edes lukemaan takakansi-teksiäkään, vaikkei se mitään paljasta.
Haluan vain kertoa, että tässä on kirja, joka vetää puoleensa.

Lukutoukka iskee jälleen.

Tiedättekö sen tunteen. Olet kirjakaupassa, huomaat pokkarit ale-pöydällä ja automaattisesti jalat suuntaavat siihen suuntaan. Huomaat tekstin "Ota 4 maksa 3" ja silmäsi suurentuvat ilosta. Katsot pöydälle ja silmäilet kansia, josko joku niistä näyttäisi kutsuvalta. Yhtäkkiä huomaat erikoisen kannen, yhtäkkiä epäilys hiipii rintaan "voiko tämä olla se, jota olen etsinyt?" Otat kirjan käsiisi, naurahat ja luet uudestaan kirjan nimen ihan vain siksi että varmistat olevasi oikeassa, olet myyty. Kaappaat kirjan kainaloon ja olet suuntaamassa kassalle, kun muistat ne loput kolme kirjaa, jotka sinun pitää vielä valita. Menet takaisin pöydän ääreen ja kiireisesti etsit mieleistä luettavaa, et edes kunnolla keskity, kun ensimmäinen kirja polttaa kainalossasi. Et halua hukata hetkeäkään. Ostettuasi kirjat, miltei juokset kotiin ja loikkaat sohvalle valitsemasi kirjan kanssa. Otat mukavan asennon, huomaat kuinka ihanan lämmin on sisällä, huokaiset ja hymyilet. Teos on käsissäsi, katsot hartaudella kirjan kantta ja mietit "vihdoin löysin sen."

En pysty millään muulla tavalla kuvata tuota tunnetta, mitä koin kun löysin tuon kirjan. Olen etsinyt tuota niin kauan. Teos julkaistiin suomessa 2010, mutta odotin sitä jo aikaisemmin. Etsin sitä jokapaikasta, mutten ole aikaisemmin tuota löytänyt. Aina teos oli loppu, kun olin sitä kysymässä. Mutta nyt vihdoin, se on mun ja vain mun!!!
Aloitettuani lukemaan, en halunut laskea kirjaa käsistäni. Kirja tuntui riipaisevan niin läheltä omaa kokemustani, että itkin joissain kohdissa. Tottakai minun ja päähenkilön aloituspainoissa on huomattavia eroja, mutta monet tavat ovat samoja. Tunsin, että hän tietää mitä koen sisimmissäni, vaikka minä asun täällä pienessä Suomessa ja Shauna on alkujaan kotoisin Australiasta.( Niin, niille ketkä ei tiedä tuo kirja on aito "päiväkirja / blogi kirjoitus" Mikä sittemmin on tehty kirjaksi. Ja tuo kirjoittaja Shauna Reid on todellakin tuo nainen, joka on kirjan sivuillakin. Ei ole mitään kolmatta osapuolta, joka olisi tuon kirjan tehnyt.)
Ymmärsin Shaunan tunteet ja halusin päästä halaamaan häntä, hänen kamppailujensa kautta tunnen, että minäkin pystyn, sain eräällä tavalla voimaa hänen onnistumisestaan. En esimerkiksi omassa ystäväpiirissä tunne ketään, kellä olisi ollut samanlaisia juttuja käsiteltävänä, kuin minulla joten oli huojentavaa huomata etten olekaan yksin.
Nyt minäkin tiedän, että onnistun kun vain asetan itselleni sen tavoitten.

Kaksi päivää ja kaksi kirjaa

Aloitin toissapäivänä lukemaan Suzanne Collisin kirjaa Nälkä peli. En ehtinyt lukea, kuin muutaman sivun ja huomasin olevani koukussa. Kirja on niin mukaansa tempaava, että luin tuon kirjan yhdeltä istumalta. Osasyy tähän lukemis nopeuteen on se, että olen edelleen sairas lomalla, joten minulla on aikaa lukea kirjaa vaikka koko päivän. Mutta eniveis... suosittelen todellakin kaikkia lukemaan kyseisen kirjan ja voin vannoa, että rakastut.

Kirja oli samaan aikaan jännittävä ja ahdistava. En ole aikoihin näin kovasti vaikuttanut jostakin kirjasta. Itkin ja sydämeni muuttui aina vain raskaammaksi, mitä pidemmälle kirjassa pääsi, mutta todellakin hyvällä tavalla. Ensimmäisen osan luettuani, tempaisin heti hyllystä toisen osan Vihan liekit ja luin sen sitten siitä saman tien. En malttanut lopettaa lukemista, en minä voinut. Juonenkäänteet, mitkä kirjassa on osuu kyllä nappiinsa. Sitä huomaa itsekin hengähtävänsä, kun lukee mitä päähenkilö Katniss Everdeen joutuu seuraavaksi kokemaan. Kaikki se kärsimys mitä joku joutuu kokemaan tuntuu omassa kehossakin. Sitä itkee, huokailee ja nauraa kirjaa lukiessa.

Nyt minulla on kuitenkin ongelma. Minulla on noi kaksi ensimmäistä pokkarina, mutta tuo kolmas osa: Matkijanärhi, julkaistaan pokkarina vasta 2013, joten en tiedä pitäisikö tuo kirja ostaa kovakantisena, vai ei. Odotanko siihen, että pokkari ilmestyy ja pyörin housuissani jännityksestä, mitä siinä viimeisessä osassa tulee tapahtumaan, vai yritänkö lainata kirjaa kirjastosta, mikä voi osoittautua aika mahdottomaksi, koska tuo on niin suosittu että kirja on miltei aina lainassa ja jonotusaika voi olla kuukausiakin... A.P.U.A!

Onhan minulla kyllä tuossa vielä 5 pokkaria, mihin voin suurimman kiinostukseni alittaa.. Seppo Jokisen- Ajomies, Mary Higgins Clark-Perinnön varjo, Shauna Reid- Dieettityton huimat seikkailut, John Grisham-Etelän Lait ja P.C Cast & Kristin Cast- Merkitty.
Noista yritän valita minkä luen seuraavaksi. Voi hetki mennä että osaan päättää, mutta kirjottelen tänne taas arvosteluja sitämukaan, kun olen ne lukenut.. :)