...tähän kysymykseen olen joutunut vastaamaan viimeisen viiden päivä ajan. Ymmärrän, että ihmisiä kiinnostaa se, miten oikein elämä on alkanut sujumaan rouvana ja kuinka rouvana nyt päivän askareet suoritetaan.
Ikäväkseni joudun teille kertomaan, tämä ei tunnu mitenkään ihmeelliseltä ja ennenkuin tulette oventaakse talikot kourassa, kerron syyn. Olen ollut mieheni kanssa yhdessä 8 vuotta, näistä kahdeksasta vuodesta 5 vuotta olemme olleet kihloissa. Meidän arkemme ei siis ole mitenkään muuttunut. Ainoa mikä tuo tätä naimisiin menemisen tunnetta elämään..on se, että olen joutunut juoksemaan kaikenmaailman virastot läpi varmistamassa, että laskut päätyvät jatkossakin samaan osoitteeseen. Olisin kyllä mieluusti hävittänyt esim. sähkölaskuni vanhan nimeni mukana, mutta laskuilla on tapana löytää luokse ja rehellisenä kansalaisena tahdon maksaa kaikki ajallaan..ei siis voi kiertää laskuja uuden nimen turvin...tuh.
Pääsiäinen on tuloillaan ja ihmiset hamstraavat kaupasta sokeria about 10kpl talous. Itse hain kaupasta vain tärkeimmät, kissoille ostan vielä uudestaan ruokaa, ihan vain siksi ettei heidän ruokansa loppuisi. Vaikka loppuisi lähellä oleva Sale on aina auki (ei sponsoroitu mainos)
Aijon viettää kuusipäiväisen pääsiäiseni ihan rauhassa, hieman Helsingissä pyörähtäen, mutta muuten akkuja nollaten ja töitä etsien. On kyllä outoa, että nykyään ei oikein ole töitä juuri missään. Kokoajan jokainen joka on töissä, joutuu olemaan varpaillaan..mikään ei ole nykyään varmaa.
Olen vakavasti harkinnut tämän blogin lisäämistä Google+ tiliini. Olen kompastellut ainoastaan sen asian kanssa, etten tiedä haluanko ihmisten tietävän, että minulla on tällainen blogi...onhan tämä outoa nykymaailmassa, ettei tahdo jokaisen tietävän omaa kirjoitussivustoa..mutta silti. Tämän tietää vaan muutama ihminen, päivässä pari hassua ihmistä saattaa bongata tämän blogin ja jatkaa sen suuremmin ajattelematta seuraaville sivuille. En halua mainostaa tätä blogia missään omilla sivuillani.. tämä riittää ainakin toistaiseksi. Jos tahdon oikein uuden blogin, mitä ihmiset voi seurata ja lukea, kerron siitä kyllä kaikille vaikka facebookissa.
Mutta sitä päivää saa odottaa.
Nyt, rakkaat lukijat teen jotain mitä en ole pitkän "pimeyden" takia tehnyt. Lakkaan kynteni ja valmistaudun kevääseen.
