Olen nyt muutaman kuukauden lukenut noita twilight-kirjoja, koska eihän ole enää kuin 16 päivää kun tuo Aamunkoi osa 2 tulee elokuviin. Harmikseni en pääse heti sitä katsomaan, kun minulle on laitettu iltavuorot, mutta ainakaan en joudu kuuntelemaan suurempien Pattinson fanien huokailua jokakerta, kun tuon tyypin pärstä on kankaalla. Tai ainakin toivon niin, että säästyn siitä.

Vähemmän tätä, enemmän kirjoja

Mutta kuitenkin, nuo Twilight kirjat ovat todella hyviä ja niitä pystyy lukemaan aina uudestaan ja uudestaan. Pidän vain tuosta kirjoitustyylistä, missä kuvataan kaikkea mahdollista todella tarkasti. Siinä pystyy uppoutumaan kirjaan ihan erilaisella antaumuksella, kun "näkee" lukemansa tekstin. Suosittelen tuota kirjasarjaa lämpinästi myös niille, jotka ovat vannoneet etteivät katso ikinä noita elokuvia. Kirjoista vain saa paljon enemmän irti.

Aijon käydä myös katsomassa sen uuden Bondin elokuvateatterissa, en vain millään pysty odottamaan siihen asti, että se on DVD:nä Anttilassa. Onhan se BOND, JAMES BOND...pakkohan se on katsoa. En ole vielä päättänyt että käyntkö korkkaamassa jommalla kummalla leffalla tuon uuden KINO 123:sen, mutta katsotaan. Kyllähän siellä olisi hienoa päästä katosmaan jokin elokuva.

Enemmän tätä, millä tavalla tahansa, kiitos.

Lunta... voiko sitä muuten sanoa. Tuo ihana valkea, mikä on piristänyt ankean maan uuteen uskoon, kuin tehden kasvojenkohotuksen. Kuuraa pitkin puiden runkoa ja ikkunoissa jäätyneitä lumihiutaleita, voiko kauniimpaa aamua toivoakaan? Kävellessä pihalla kuulee, kuinka lumi narskuu ja hengitys huurustuu kasvoille. Tuo ihana piristysruiske, jos on muuten ollut väsynyt... vai voiko joku oikeasti sanoa, että on työpaikalla vielä väsynyt, jos kävelee raikkaassa ilmassa töihin? No tietysti voi, mutta minä ainakin piristyn huomattavasti aina, kun ulkona on pakkasta. :)

Neulomisesta senverran, että olen nyt tuota sukkaa tehnyt tuossa kohta kaksiviikkoa ja millään en meinaa saada mielenkiintoa siihen, että jatkaisin sitä. Jos vaikk virkkaisin kännykkäpussin sivutyönä, josko siitä sitten saisi inspiraatiota jatkaa tota sukkaa...?!

Niin ja olen ollut kipeänä, flunssa, yskä ja jumalaton päänsärky. Alkoi tossa viimeviikon tiistaina ja on vielä hieman jylläämässä. Eniten tässä harmittaa se, että tahdon olla lauantaina 3.11 kunnossa, kun pääsen työkaverin kanssa K-team päiville Turkuun ja haluan olla siellä terveenä jotta jaksaa humpata. Mutta nyt humpat on pienimmillään ja pitää olla ja juoda mahdollisimman paljon mustaherukkamehua, jotta tervehtyy... mustikan makuinen tee on muuten mun lemppari näin kipeänä ollessani.
Eipä tässä muuta, tänään töihin ja osastopaleveriin pitämään esitelmää :D

Syksy

En ole ihan varma, mitkä kaikki asiat ovat tuoneet tähän, mutta minä en ymmärrä.

- Ihmisiä, jotka tekevät pahaa eläimille, niitä jotka kiduttavat yms. viattomia luontokappaleita. Esimerkiksi. minä raivostuin siitä tiedosta, että kaupungissa oli joku leikannut kissan hännän irti. Siis mitä helvettiä?! Kuinka joku voi olla niin sadistinen ja ilkeä? Miten joku voi tehdä jotain sellaista pienelle kissalle? Niin ja kaikki jotka tietävät jotakin kissoista, kuinka vaikea on saada tuntematon kissa kiinni? Aika helvetin vaikeaa, joten tämä ihminen on jotenkin saanut kissan luottamuksen ja kissa on ollut ihmisiä rakastava pieni pörriäinen. Mainitsinko, on ollut.... tuskin enään menee lähellekään ketään, tuskin kunnolla edes lähelle omaa omistajaa, jos se löytyi.. en ole tuota uutista kunnolla lukenut, mutta en vain pysty...tiedän ihan liikaa ja minua ahdistaa jo nyt tämä pienikin tieto asiasta. Toivon tuollaiselle ihmiselle hyvin tuskaista kuolemaa, tai jotain sellaista kipua, mikä saa hänet tuntemaan itsensä voimattomaksi ja pelokkaaksi. Minulla ei ole minkäänlaista sympatiaa tuollaisia ihmisä kohtaa, joilla ei ole minkäänlaista järkeä päässään.

- En ymmärrä tätä, että työpaikat senkuin vähenevät ja ihmisiltä odotetaan aina vain enemmän ja enemmän. Mikään ei enään riitä ja kohta ei varmaan pääse mihinkään huonopalkkaiseenkaan työhön ilman kunnon koulutusta ja opiskelua. Jatkuva ylisuorittaminen ja painostus ajaa ihmisiä nurkkaan. Päivistä tulee toisensa toistoa, mikään ei tunnu miltään ja sinulle kerrotaan, että jatkuva raatamisesi työsi puolesta, ei ole vieläkään tarpeeksi.

- En ymmärrä viherpiiperrys vouhotusta, jos itse puhutaan anroid puhelimiin, pidetään merkkivaatteita ja syödään jokatoinen päivä ulkona. Se, että olet ostanut biohajoavan muovipussin, ei tee sinusta uutta äiti Teresaa. Ei ainakaan, jos teet kaiken päinvastoin, mitä olet juuri sanonut. Lopettakaa se vouhotus, me ollaan jo kusessa.