Liikunnallista postailua

Kuten rakkaat lukijat jo tietävätkin, sydämeeni on pysyvästi jäänyt kuntosaliharjoittelu.
Ei ole ajatuksissakaan aikomusta lopettaa kyseistä harrastusta, varsinkin kun tuo FunFit:in kuntosali ja ne kaikki laitteet ovat tulleet tutuiksi.
Saanen nyt ylpeästi ilmoittaa, että olen viimekerralla saanut nostettua jokaisen laitteen painon yhdellä pykälällä ylöspäin :) Jeee hyvä minä!
Ja ne jotka eivät aiheesta suoranaisesti tiedä, että miksi minä tästä asiasta vaahtoan, niin kuntosaliharjoittelussahan on tarkoitus nostella painoja aina vain suuremmaksi, mutta omalla mukavuus-alueella... eli jos meni yli hilseen niin:
-Ei saa nostaa yber suuria painoja, vaan painojen tulee tuntua mukavilta, mutta siten että tuntee tekevänsä jotakin.
-Toistot vaihtelee laitekohtaisesti, mutta perinteisin nostelu on 3x15, eli ensin tehdään 15 sarja hitaasti, sitten pieni tauko ja taas 15 ja 15. Tarkoitus ei ole rykästä jokaista suoristusta alle 30 sekuntiin, sillä nopeus on kuntosaliharjoittelussa väärä asenne. Lihakset kasvaa, kun liikkeet suoritetaan hitaasti ja varmasti. Näin jokainen lihas pääsee varmasti työskentelemään.
-Kun joku paino ei tunnu enään miltään, nostetaan painoa 2.5kg ylöpäin. Ei siis kokonaista painoa, ja painothan menevät yleensä 2,3,7,10,12 jne. Kun hitaasti nostetaan vastusta, niin lihakset kasvavat tasaisesti, kiintetyy koko kroppa.

Tänään olemme menossa lenkkeilemään ja itse ajattelin ainakin intervalli harjoittelua tehdä siinä sivussa. Keskiviikkona on vuorossa salipäivä ja silloin on vuorossa ylävartalo treeni, eli kädet tulevat olemaan hyvin hellinä loppuviikon.

Liikunnan iloa kaikille :)

Taas kirjoja

Mary Higgins Clark- Perinnön varjo.

Mitähän tästä nyt sanoisi.
Jos kaipaa hyvin perinteistä kertomakirjallisuutta, niin tämä on hyvä valinta. Jännittäväksi, mutta anteeksi vaan.. minä melkein nukahdin tuota kirjaa lukiessa ja kävin suuren kamppailun itseni kanssa siitä, luenko koko opuksen loppuun ollenkaan. Luettuani kirjan en osaa muuta sanoa, kuin että siinä meni taas hetki elämästäni mitä en saa takaisin. En toiste tule lukemaan, enkä kyllä hirveesti kehtaa edes ystäville kirjasta puhua.
Kirja sopii varmaan sellaiseen hetkeen, jos olet yksin jossain etkä pääset pois ja sinulla ei ole mitään muuta mukana, kuin tuo kirja.. sitten se voisi toimia.. tai vaikka takan sytykkeeksi... siihen se kelpais.
Petyin eritoten siihen, että kirjassa oli niiiiiiin paljon ihmisiä, joten alkoi jo muistuttamaan Tolstoin teoksia. Esimerkiksi ihmisiä, mitä ei tule kirjassa enään koskaan mainitsemaan, kuvaillaan hyvin tarkasti, aivan turhaan.. ja tärkeissä kohdissa jätetään liian suuria aukkoja, niin ainakin minulle tuli muutamassa kohdassa sellainen "ai mitä, täh, tälleekö? siis miten niin kävi???"

Mutta näin... onpahan sekin nyt luettu...ei enään ikinä enään...