7. syyskuuta 2012

Taas kirjoja

Mary Higgins Clark- Perinnön varjo.

Mitähän tästä nyt sanoisi.
Jos kaipaa hyvin perinteistä kertomakirjallisuutta, niin tämä on hyvä valinta. Jännittäväksi, mutta anteeksi vaan.. minä melkein nukahdin tuota kirjaa lukiessa ja kävin suuren kamppailun itseni kanssa siitä, luenko koko opuksen loppuun ollenkaan. Luettuani kirjan en osaa muuta sanoa, kuin että siinä meni taas hetki elämästäni mitä en saa takaisin. En toiste tule lukemaan, enkä kyllä hirveesti kehtaa edes ystäville kirjasta puhua.
Kirja sopii varmaan sellaiseen hetkeen, jos olet yksin jossain etkä pääset pois ja sinulla ei ole mitään muuta mukana, kuin tuo kirja.. sitten se voisi toimia.. tai vaikka takan sytykkeeksi... siihen se kelpais.
Petyin eritoten siihen, että kirjassa oli niiiiiiin paljon ihmisiä, joten alkoi jo muistuttamaan Tolstoin teoksia. Esimerkiksi ihmisiä, mitä ei tule kirjassa enään koskaan mainitsemaan, kuvaillaan hyvin tarkasti, aivan turhaan.. ja tärkeissä kohdissa jätetään liian suuria aukkoja, niin ainakin minulle tuli muutamassa kohdassa sellainen "ai mitä, täh, tälleekö? siis miten niin kävi???"

Mutta näin... onpahan sekin nyt luettu...ei enään ikinä enään...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti