Kuntoilusta

Au au ja vieläkerran au.
Maanantaina ja eilenä käytiin mieheni kanssa salilla. Maanantaina tehtiin ns. käsitreenit ja eilenä tehtiin jalkatreenit. Sen tuloksena on nyt se, että koko kroppa on ihan jumissa ja tänään olisi vielä tarkoitus mennä tekemään intervalli harjoituksia juoksuradalle. En tiedä miten tulen selviämään huomisesta, kun huomenna pitäisi tehdä taas yläkropan treeni. Sen siitä saa, kun on ollut kipeänä ja joutuu ahtamaan samalle viikolle sata ja yksi harjoituskertaa.
Mutta, minun ei siis ole tarkoitus valittaa, olen itseasiassa ihan innoissani. Haluan saada kunnon muutoksia, pysyviä sellaisia, ja ei niitä muuten saa kuin tekemällä.

Ruokapuoli on ollut tässä kuntoilussa se haasteellisempi osuus. Minun on ollut todella hankala opetella syömään. Hassua, miten sitä luulisi että tälläinen kroppa ei tule muutakuin syömällä, mutta olimpa taas kerran väärässä. Trainerin mukaan olen syönyt aivan liian vähä ja aivan liian kauan. Näinollen kehoni on vain pyöristynyt pyöristymistään, koska ei ole ns. mitään polttoainetta mahassa, mistä saisi energiaa. Noh, ei muutakuin itseään niskasta kiinni ja aamupalalla lautasellinen puuroa, marjoja, jugurttia kahvia ja iso lasillinen vettä. Tuolla määrällä luulisi kestävän pitempäänkin päivään, mutta eih.. en ole edes ehtinyt ajatella syömistä, kun kello on jo senverran että aamupalasta on 2-3h ja on aika ottaa välipalaa... tälläkertaa valitsen banaania ja kaksi mandariinia..ei millään meinaisi mennä alas, koska olen vielä aamupalastakin niin täysi, mutta ei sille voi mitään. On se pakko syödä vain. On se kumma, kuinka paljon sitä oikeasti pitää tuota ruokaa ahtaa napaansa.

Treenailu on nyt puolessavälissä. Painoa ei ole tippunut yhtään, mikä treineriä ihmetytti ja toinen mikä toi kummastelua oli se, että minun lihasmassani näyttää pienentyneen tämän viimeisen viiden viikon aikana. Tämä ei siis voi mitenkään olla mahdollista. Jaksan nimittäin salilla nostella entistä suurempia painoja ja suurempia vastuksia pitää laitteissa, mutta jotenkin mystisesti tuo lihasmassa olisi kadonnut. Traineri oli senverran äimistynyt, ettei osanut asiaan sanoa mitään järkevää.. kummasteli vain ja toisti samaa mantraa eli, tämä ei voi mitenkään olla mahdollista.
Mahdollista tai ei, nyt on sit tämä viimeset viisi viikkoa ekstra rankkoja. Salikertoja on lisätty ja itse lisään tuota fitnespuolta myös tähän toimintaan. Kunhan saan ostettua tuon kuntosali+fitnes kortin huomenna. Sitten minulla on kuukausi rajattomasti käyttää kuntosalia ja noita fitnes-juttuja.. ihanata ihanata!

*10min kisun rapsutustauko, tyttökisu päätti että nyt on hyvähetki ottaa hetken lepiä miun rintakehälläni ja eihän tästä kirjoittamisesta tule mitään, jos kisu nukkuu sylissä ja leipoo leukaani*

Tuosta harjoittelusta vielä sellasta juttua, olen hurahtanut ihan täysin tuohon kuntosalimaailmaan. Ennen minä suorastaan pelkäsin mennä kuntosalille ja siksi olinkin vältellyt kyseistä paikkaa ikuisuuden. Kun oppi noitten laitteiden käytön ja siellä vaan kävi, se tuntuu nykyään ihan luontevalta paikalta. Enää en edes käsitä, mikä siinä on ollut niin pelottavaa.
Hassua on myös se, että siellä on nykyään nähnyt tuttuja. Jokakerta on ollut joku, jolle on voinut moikata ja vaihtaa muutaman sanasen. En minä kuitenkaan ole niitä, jotka tulevat kuntosalille vain paskaa jauhamaan... yleensä pari sanaa ja sitten jatkan omia juttujani.

Yksi ihanuus tässä treenaamisessa on ollut, nimittäin sitä huomaan kuinka kunto kasvaa pikkuhiljaa. Alussa olleet painot olivat 5kg ja silloinkin tuntui, että pyristeli kuin kala verkossa. Pienelläkin painolla esim. jalkapainot sattuivat ja sitä tuntui, että ei koskaan pysty niitä painoja nostamaan suuremmaksi, luovuttaminen kolkutti, mutta motivaatiota sai siitä että tiesi maksaneensa hyvän summan siitä, että joku piiskaa sut liikkeelle. Ja tälläviikolla olen molemmilla salikerroilla huomannut, että olen joutunut nostamaan painoja muutamassa eri laitteessa. Esimerkiksi eräässä selkälihaksen (epäkkään) treenaus laitteessa, alotuspaino oli 15kg ja nyt minä jouduin nostamaan sen 25kilosta 30 kiloon. Olo tuntu upealta, kun tajusi että tuo 25kg ei tuntunut missään ja sitä tarvitsi jo enemmän painoa. :) Pikkuhiljaa minusta kehkeytyy pieni tehopakkaus. Ja tarkoitus ei ole olla kesäkunnossa juuri nyt, vaan tavoitteeni häämöttää tuolla ensikesänä. Jatketaan tätä harjoittelua, ilman traineria, elokuusta alkaen ja sitten ollaankin oman onnen nojassa. Mutta olen kyllä todella tyytyväinen tähän liikkumiseen ja jos ei olisi palkattu traineria, en varmasti olisi osanut itse lähteä kuntosalille pyörimään.

Suosittelen kaikille kyllä tuota kuntosali-harjoittelua, se on helpompaa mitä luulisi ja kivempaa mitä osaa kuvitella. Jos yhtään pitää hikoilusta ja siitä, että rääkkää itseään säänöllisesti ;) *wirn* on kuntosaliharjoittelu juuri sinulle tarkoitettu.

Kirjoista

U.P.E.A

Luin siskolta saamani syntymäpäivälahjan kesän alussa. Linda Olssonin kirjoittaman kirjan: Laulaisin sinulle lempeitä lauluja.
 Aluksi kirjan takakansi ei hetkauttanut, mietin jopa sen lukematta jättämistä ja unohtamista kirjahyllyyn. Kuitenkin, koska olen kirjojen suurkuluttaja, päätin etten voi jättää tätä kokemusta käyttämättä ja minun on pakko saada tietää, onko tuo kirja hyvä vai ei.
Ensimmäiset sivut eivät oikein tuntuneet missään, sitähän se on, tutustutaan henkilöön ja siihen ympäristöön missä henkilö liikkuu. Pikkuhiljaa alkaa muodostuu mieleen kuva kirjan päähenkilöstä ja huomaamatta näet talon, jossa tämä asustaa. Näet kukat, mitkä henkilö on asettanut pöydälle ja näet sen maiseman mikä näkyy Ruotsalaisen kaupungin ikkunasta. Siinä vaiheessa tiedät olevasi koukussa.
Kirja tempasi mukaansa, kuin sähköisku. En ole aikoihin itkenut noin kovasti ja niin useasti yhden kirjan kohdalla. Mikään kirja ei ole aikoihin vaikuttanut minuun niin kovasti, kuin tuo kirja. Olin hengäsynyt, kun pääsin kirjan loppuun. Silmäni olivat turvonneet itkemisestä, mutta suuni oli kaartunut hymyyn. Halasin kirjaa, kuin olisin halanut kirjan päähenkilöä ja mietin miten kukaan voikaan kirjoittaa niin upeasti. En olisi halunut kirjan päättyvän, mutta pakkohan sen oli, sehän on kirja. Kuitenkin huomaan kotona ollessani lukevani kirjasta pätkiä ja luen niitä runoja, joita kirjaan on ripoteltu. Hakeudun jatkuvasti takaisin kirjan pariin. Niin hyvä se on.
Suosittelen tuota kirjaa jokaiselle, jonka sydän on koskaan tuntunut raskaalta.

Räps räps räps

Olen ollut onneni kukkuloilla viimeisen kaksiviikkoa. Sain nimittäin vihdoin jotain, mistä olin unelmoinut jo vajaan vuoden ja en uskonut, että tulen tuota saamaan vielä pitkään aikaan.. mutta toisin kävi. Nyt minulla on vihdoin, rumpujen pärinää trrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrr:

Canon powershot sx40

Toi onkin tälläsen harrastelija valokuuvaajan märkäuni :P
24-840mm polttoväli, elikkäs suomeksi 35x zoomi, älykäs kuvanvakain valitsee tilanteeseen parhaiten sopivan optisen kuvanvakaimen asetuksen automaattisesti 7 vaihtoehdosta. Cmos kenno, elikkäs HS-toiminto joka takaa tarkat ja upeat kuvat myös hämärissä olosuhteissa, minimoiden kohinan kuvasta...ja tarkoitan siis pimeätä, enkä sitä että siinä kuvauksessa itsessään olisi jotain hämärää liikkeella, hihihih.

Olenkin nyt ollut ihan liekeissä kyseisen kameran kassa ja kuvia on tullut räpsittyä ympäriinsä, kuin pieni eläin. Kissoistamme on kuvia varmaan jo yli sata, mutta ei se tahtia haittaa. Vieläkun käydään miehen kanssa Repovedellä, niin kuvaushulluus on taattu. Juhannuksenakin minut vietiin eräälle sillalle tässä lähimaastossa, ottamaan kuvia ja voi niiden kuvien määrä! Räps räps räps vain!
Pitääkin alkaa käyttää eirikuvan kortteja, että saa teetettyä noi kuvat talteen.
Minusta heräsin vihdoin kauan uinunut valokuvaaja ja olenkin jokapaikkaan menossa nykyään kamerakaulassa :)

Neulonnasta

Olen saanut neulottua miehelle sukat ihansta Helsinki langasta, itselleni tein sukat puolestaan Abuelita-langasta ja täytyy sanoa, että on aivan uskomattoman pehmeät sukat. Kohta menen taas kaivamaan tota laatikkoa, missä pidän noita lankoja ja haen uutta ispistä neulomiseen/ virkkaukseen.
Opin jopa tekemään virkkaamalla putkiloa!.. jee jee.. enään ei teos lähde reunasta tursuilemaan, vaan se kiertää nätisti ympyrää.... tämä tarkoittaa vaih yhtä asiaa, kohta voin korkata virkkaus neitsyyteni ja alkaa tekemään ihan oikeaa irtohihaa tms. jotain muutakin, kuin isoäidin neilötä. Olen jopa suunnitellut että voisin kohta hipsiä kirjastoon etsimään lisää neulonta aiheisia kirjoja, josko niistä saisi lisää ispistä tekemiseen. Kyllähän netti on täynnä kaikkia neulomiseen liittyviä juttuja ja ihan älyttömästi niitä ohjeita tuolta netin ihmeellisestä maailmasta tursuaa, mutta jotenkin minä pidän siitä, että pääsen konkreettisesti lukemaan sen ohjeen.. ikinä en ole jaksanut syventyä lukemaan netissä mitään. Liityin kyllä netissä siihen ravelry-blogiin ja yritänkin etsiä ihmisiä sieltä, joiden kanssa voisi jaksaa intohimon lankoja kohtaan :)

Noh, tällänen teksti tässä, illalla voisin vielä kirjoittaa jotakin liikunnasta ja lukemisesta.

niiin ja anteeksi kirjoitusvirheet... :D

Blogi koomailu päättyköön

Oho, kappas.
Aika on rientänyt niin kovasti, etten ole tajunut kuinka kauan on ollut viimeisestä blogistani.
Anteeksi vain, jos jotakuta on sattunut kiinostamaan.
Kesälomaa olen juuri viettänyt miehenikanssa ja nyt valmistaudutaan juhannuksen viettoon. Ei meillä juurikaan ole mitään suunnitelmia, kuhan lötköillään ja otetaan rennosti nämä viimeiset lomapäivät.

Elämääni olen ottanut kuntoilun mukaan. Ikuisena sohva-ranskiksena oleminen ei enään kiinostanut ja peiliin katsominen alkoi olemaan senverran hankalaa, että oli yksinkertaisesti pakko tehdä aisalle jotakin.
Ammattilaiselta apua hakeneena ja opetuksia saaneena, olo on mitä mahtavin. Vielä vaaka ei näytä toivottuja lukemia, mutta ei hätä ole tämän näköinen, avaimet onnistumiseen on annettu ja kuntosalikortti hivelee taskunpohjaa. Ensikerralla, kun ostan taas tuon kuukauden jäsenyyden, otan mukaan sekä kuntosalin, että fitness gym:in... eli KAIKKI kuntosalin ominaisuudet ovat käytettävissä, ja saa taas koko kuukauden asua hyvillämielin hikisten ihmisten keskellä.

Ruokaremonttikin on tehty, enää meidän talossa ei ole muutakuin täysjyvä pastoja, ja täysjyvä riisiä ja tietenkin rasvatonta maitoa. Lihaa ja kasviksia toki saa olla niin paljon, kuin vaan jaksaa kotiin kantaa, muttei mitään pullaa, piparia, vaaleeta leipää tms. täälä kotoonta löydä vähään aikaan. Olen kääntänyt uuden lehden elämässäni, kuten myös mieheni.. ja olemme matkalla kohti terveellistä elämää. Eteenpäin motivoiva tavoite on se, että ensi kesänä olisin elämäni huippukunnossa. Ilman löllöä, ilman pöhöttynyttä vatsaa. En minä mitään "Jeniffer Nicole Lee:tä" tee, mutta kuitenkin tahdon olla huomattavasti paremmassa kunnossa, ihan vain itseni takia, enkä pelkästään siksi että olisin laiha.
Ja täytyy kyllä tunnustaa, nyt olen ollut kipeänä, joten olen kokenut ensimmäiset kuntosali-niksat. Hirveä himo salille, mutta kun ei vaa pysty/ voi mennä sinne kipeänä.
Tänään on vielä välipunnitus, ei hitto.. jos vaaka ei näytä yhtään alaspäin, en tiedä mitä teen.. pitää alkaa rääkkää itteää ihan täysillä senjälkeen, sillä nyt jo on tuntunut että olen tehnyt paljon kuluneina viikkoina. Noh, ei siinäkään tilanteessa voi muuta, kuin leuka ylös ja kohti uusia pettymyksiä!

Upeaa juhannusta kaikille ja muistakaa, elämä on elettävä nyt, eikä vuosien päästä.