kinkku on uunissa... joulu on ovella voi oikeastaan vain rauhoittua tähän joulun aikaan joka meillä on. Palataan taas kun on mahat täynnä puuroo :D

Olen mobiilissa.

Johan on kumma. Nyt sain vihdoin kännykässä olevan blogger sivuston toimimaan. Eihän siihen mennyt kuin kaksivuotta. Pyydän anteeksi typoista ja muutenkin jos teksti näyttää kummalliselta. Yritän totttua tähän sivustoon ja oppia seuraamaan tekstiä kaikkien näiden mainoksien takana.
Joulua odotan ja enään on muutama lahja mitkä pitää toimittaa perille mutta onhan tässä aikaa.

Mikäli en jaksa kirjoittaa joulun pyhinä niin hyvää joulua ja rauhallista uuttavuotta! Rentoutukaa ja syökää hyvin! Ite ainakin unohdan koulun ja otan lungisti :)

Postin ihanuus!

Sain vihdoin postissa kaipaamani kutsukortit!
Enään ei tarvitse, kuin liittää pieni tekstin tynkä kutsuihin mukaan ja sen jälkeen ne ovat valmiita lähetettäväksi. Okei, kutsuthan lähtevät matkaan vasta joulun jälkeen, ettei kutsu häviä joulukorttien sekaan ja vallan unohduksiin. Mutta silti, yksi etappi taas suoritettu niin sehän on hyvä asia :)

Toinen ihanuus mikä minua odottaa, on hierontapöytä. Vihdoin raaskin tilata sellaisen ja nyt kädet syyhyten odotan postinjakajaa silmät leimuten. (okei tuote tulee matkakeskukseen, mutta silti) Olen innostunut tuosta hieromisesta ja mitöä pidemmälle pääsen koulussani ja tietoa tulee lisää, sitä innokkaammin olen käymässä ihmisiin kiinni ja tunnustelemaan "ai tuossa onkin rhomboideus miron.. ai tuossa onkin musclulus infraspinatus..." mutta tämä on nyt vain tällaista höpinätä ;)

Yksi stressin aihe on myös hääjuhlien istumajärjestys. Voi helkutinkelkutti sentään, kuinka vaikea on miettiä kuka istuu missäkin, että ihmisillä on mahdollisimman hyvä olla ja mukavata. Tosin mahdollisuushan olisi myös tehdä niin, että ei olisi mitään istumajärjestystä ja ihmiset senkun kävisivät istumaan kuka mihinkin.. mutta eih.. siinä voisi käydä hyvin äkkiä niin, että ihmiset palloilevat ja miettivät mihin kukakin käy istumaan ja minä jaksa sellasta steppailua katsella :D Yksi vaihtoehto on myös, josko laitan pöydät sekasin tuonne tilaan, jolloin ihmiset voisivat puikkelehtia pöytien välistä ja näin ollen melkein keskustella muiden pöytäkuntien kanssa "olan yli" huudellen. Noh, onneksi tässä on aikaa miettiä vielä.

Yksi mikä pitäisi saada järjestettyä on meidän+ kaason+bestmanin tapaaminen. Saisi selvitettyä kuka tekee mitäkin, kuka on missäkin ja miten "vastuut" jaetaan. Toki olen ilmoittanut olevani harvinaisen helppo morsian (tisk) joten yritän tehdä mahdollisimman paljon itse kaikki. Mutta silti, asioista pitää keskustella ja miettiä, että ne lutviutuu kunnolla.

Onhan tässä vielä aikaa.. onhan?

Rakastaa, eikö rakasta?

Tapaat ihmisen, avaat sydämesi ja samassa hetkessä tajuat, sen olleen virhe.
Kuinka ihmiset oikein luottavat toisiinsa, vai luottaako kukaan tosissaan johonkin toiseen, johonkin muuhun kuin itseensä?
Minulla on hyvin vaikeaa uskoa muihin ihmisiin, olen hirveän pitkään epäilevä ja mietin miten minun pitää käyttäytyä. On hieman säälittävää, että aikuinen ihminen joutuu varomaan tekemistään, mutta hei, sellainen minä olen. Pelkään saavani siipeeni yhä uudelleen ja yhä kovemmin, kuin ennen. Toisiin ihmisiin pitäisi pystyä luottamaan, kunnes toisin todistetaan. Itse luotan ihmiseen, vasta toisen osoittauduttua sellaiseksi, kuka vaikuttaa tarpeeksi luotettavalta. Hirveän usein seuraan tilannetta sivusta, tai en oikeastaan sivussa..olen yleensä suuna päänä jokaisessa paikassa juttelemassa ihmisille, mutta monet eivät sitä tiedä, mutta seuraan muiden tekemisiä tässä samalla. Ei tarvitse olla, kuin kesken lauseeni huomaan jonkun ryhmästä katsovan toista ihmistä hieman kummastuneen oloisena, niin heti mietin "oliko toi minusta? näytänkö oudolta? eikö minua uskota? miksi hän teki noin? ovatko he kaksinaamaisia? kiusataanko minua tästä? mitä he tietävät minusta, että mahdollisesti voivat käyttää jotain asiaa minua vastaan?
Tiedän, olen ihan sekaisin. Mutta tarkkailen ihmisiä ja heidän tekemisiään jatkuvasti. Yritän kovasti päästä eroon tästä asiasta ja ottaa asiat, kuten ne ovat ja tulevat kohdalle. Mutta minulla on syyni, muutaman kerran olen saanut niin kunnolla siipeeni, että en halua sen tunteen ikinä toistuvan. Siksi olen jatkuvasti varpaillani, vaikka se ei ehkä ulospäin näytä siltä. Siksi haluan ottaa ihmiset mukaan keskusteluun, jos nään jonkun jäävän ulkouolelle.

Ketään ei saa jättää myöskään yksin.

Koskaan ei tiedä, mitä tunteita kenelläkin on sisimmissään. Onko masennusta, ahdistusta, vihaa... haluan auttaa jokaista, jos minä huomaan että toisella on paha olla. En kuitenkaan tuppaa toisen seuraan, vaan haluan vain tehdä tietoon sen, että "hei, minä olen täällä ja minä oikeasti haluan auttaa."

Miksi?
Olisin halunut, että joku olisi minua auttanut aikanaan, kun huusin..eikä kukaan kuunellut.

Jahas takasin maanpinnalle

Nonih, en tiedä kuinka usein tässä taas muistan kirjoitella, mutta tosiaankin vähän päivitystä mitä minun elämääni on kuulunut näinä päivinä.

Aloitin fysioterapian opinnot Lappeenrannassa, olen ollut todella innoissani opiskelusta ja uutta ja mielenkiintoista tapahtuu päivittäin! Latinaa olen oppinut rakastamaan, kuka olisi uskonut, että oikein pidän latinan kielestä? :D

Löysin puvun häihin (hääjuhliin), wuuuu! EN uskonut ikinä löytäväni sellaista pukua, missä tykkään oikeasti olla ja mikä tuo minulle hyvän olon ja tuntuu hyvältä. Nyt on tientenkin pieni kiinteytys menossa, mutta sillä ei ole mikään hengenhätä.. tahdon vain kiinteytyä hieman ihan omaksi ilokseni.

Kouluun menee suurin osa päivästä ja viikosta, hyvä että jaksaa ihmisiä nähdä. Pitäisi hieman ryhdistäytyä tässäkin asiassa.

Kiitos ja anteeksi vaan kaikille :D

Härregyd vad hände!?

Jag tror at det var bara förra veckan när Jag skrav texten till den här bloggen. Jag tittade att när Jag har skrav och Jag kunde inte tro mina ögon. En hel månad tidigare?!? Hur det gick så snart?
Förlåt mina vänner (igen)...

Men Jag har glada nyheten! Jag är student igen! Jag kommer at bli en sjukgymnastik! Horraa horraa horraa! Så därför Jag lära mig och Jag försöker at komma ihåg hur man tala och skriva Svenska, Engelska och Tyska. Ursäkt för at skriva misstag. Jag försöker allvarliga...

Adjö! Jag ska gå titta på bilar som har modifierats...

Tuskaista kesää

No siis tämähän ei nyt mennyt, kuin elokuvissa.
Pitkä kuiva kausi blogissa johtuu ihan henkisestä väsymyksestä ja äärettömästä vitutuksesta, mitä ei ole saanut karistettua, vaikka kuinka on yrittänyt pakoon juosta. En ole tarkoituskella hyljännyt ystäviänikää, olen vaan joutunut sellaiseen pyöritykseen, etten ole osannut keskittyä mihinkään muuhun, kuin tähän "yhden naisen kamppailuun." Maailma mullistui kertaheitolla ja nyt olen etsimässä uusia tuulia ja toivon hartaasti, että kuun lopulla minun nimeni koreilee muutaman muun nimen joukossa, eräällä nettisivulla. Jos sen jälkeen yrittäisi oikeasti tehdä elämällään jotakin, kuin vain tehdä pakosti jotakin duunia leipänsä eteen. Kuulostaa lällyltä, mutta haluan vihdoin alkaa toteuttamaan sellaista "unelmaani" mikä on kasvanut vuosien saatossa mieleni sopukoissa ja nyt tänävuonna oli se hetki, kun päätin vain katsoa kallion reunalta, heiluttaa hetken varpaitani tyhjän päällä ja ponkasta niin lujaa, että sora vain rapisee takana tulevien silmiin ja alla olevien päähän. Anteeksi tästä valloittavasta mielikuvasta, mutta näin minä tämän kaiken nään. Olen vihdoinkin tekemässä jotain, enkä vain puhumassa ja jahkailemassa. Ne ketkä minut on tunteneet kauemmin, tietää (tai ei edes tarvi tuntea niin kauaa..) tietää, että olen jahkailun mehiläiskuningatar. Minua parempaa "jokasuunnaltapitäätutkiatätätkinasiaa"-ihmistä ei varmaan ole, tai jos on tällainen henkilö on varmaan jo kuollut sydänkohtauseen, jonka on aiheuttanut pitkäaikainen stressireaktio, mikä lopulta saa pumpun hyppäämään ja haistattamaan vitut tasaiselle jyskytykselle. Mutta nyt olen todellakin valmis, eihän siihen mennyt, kuin kahdeksan vuotta kypsytellä tätäkin ajatusta. Tällä tahdilla minusta tulee kirjailija 50 vuodessa. Woohoo, voin jopa olla vielä elossa silloin..
Kaiken kukkuraksi on ollut suunnitelmissa pitää ensivuonna juhlat, mitkä saattavat minun ja puolisoni "juhlallisesti" avioliiton satamaan. Tiedän olevani outo, kun tällaisia asioita stressaan tällaisena aikana, mutta olen aina halunut hääjuhlat. En ole koskaan mitään ihmeellisiä suunnitellut, mutta olen aina tiennyt että juhlat on oltava, ainakin lopulta. Nythän olemme vasta lain kirjaimen mukaan naimisissa, mutta kyllä minusta kuuluu se että vieraat hikoilevat kovilla kirkonpenkillä ja itse panikoidaan pitkin käytävää ja pelätää, että heitetään tuplavoltti ennen alttaria, liian korkeiden korkojen takia. Noh, sellainen minä olen. Kaikessa stressaavuudessani ja oudoissa päähänpistoissani ja huonoine itsetuntoineen.
Haluan kiittää kaikkia ystäviä, jotka ovat olleet suurena tukena, vaikka en ole itse niin aktiivisesti ottanutkaan yhteyttä. Tiedän, etten tule saamaan vuoden ystävä- palkintoa tänävuonna, mutta toivon että ihmiset ymmärtävät tätä erokkomaista luonnettani.
Yritetään ensiviikolla viimeistään uudestaan, uusilla tuulilla ja toivottavasti jo hieman fiksumpana omasta tulevaisuuden kohtalosta.
Tänään tanssin itseni pyörryksiin. Tanssin kokonaiset kaksi tuntia. Laitoin kannettavani sohvan käsinojalle, kytkin kaijuttimet ja nostin ne seinällä olevaan dvd:telineeseen. Parvekkeen oven laitoin sen verran raolleen, että kissat pääsivät pakenemaan tätä vyöryävää lihamassaa väljemmille vesille ja että itsekin sain hieman tuoretta happea. Nimittäin tecnot, rap:it, popit, dancet...siihen mun musiikkitietämys loppuukin, mutta enivei..ihan laidasta laitaan kuuntelin musiikkia ja tanssin niin, että paita oli märkä ja hiukset näytti rasvasilta ja lopulta lysähdin itseeni tyytyväisenä sohvalle. Spotify, elämäni rakkaus.

Miltä tuntuu olla Rouva?

...tähän kysymykseen olen joutunut vastaamaan viimeisen viiden päivä ajan. Ymmärrän, että ihmisiä kiinnostaa se, miten oikein elämä on alkanut sujumaan rouvana ja kuinka rouvana nyt päivän askareet suoritetaan.
Ikäväkseni joudun teille kertomaan, tämä ei tunnu mitenkään ihmeelliseltä ja ennenkuin tulette oventaakse talikot kourassa, kerron syyn. Olen ollut mieheni kanssa yhdessä 8 vuotta, näistä kahdeksasta vuodesta 5 vuotta olemme olleet kihloissa. Meidän arkemme ei siis ole mitenkään muuttunut. Ainoa mikä tuo tätä naimisiin menemisen tunnetta elämään..on se, että olen joutunut juoksemaan kaikenmaailman virastot läpi varmistamassa, että laskut päätyvät jatkossakin samaan osoitteeseen. Olisin kyllä mieluusti hävittänyt esim. sähkölaskuni vanhan nimeni mukana, mutta laskuilla on tapana löytää luokse ja rehellisenä kansalaisena tahdon maksaa kaikki ajallaan..ei siis voi kiertää laskuja uuden nimen turvin...tuh.
Pääsiäinen on tuloillaan ja ihmiset hamstraavat kaupasta sokeria about 10kpl talous. Itse hain kaupasta vain tärkeimmät, kissoille ostan vielä uudestaan ruokaa, ihan vain siksi ettei heidän ruokansa loppuisi. Vaikka loppuisi lähellä oleva Sale on aina auki (ei sponsoroitu mainos)
Aijon viettää kuusipäiväisen pääsiäiseni ihan rauhassa, hieman Helsingissä pyörähtäen, mutta muuten akkuja nollaten ja töitä etsien. On kyllä outoa, että nykyään ei oikein ole töitä juuri missään. Kokoajan jokainen joka on töissä, joutuu olemaan varpaillaan..mikään ei ole nykyään varmaa.

Olen vakavasti harkinnut tämän blogin lisäämistä Google+ tiliini. Olen kompastellut ainoastaan sen asian kanssa, etten tiedä haluanko ihmisten tietävän, että minulla on tällainen blogi...onhan tämä outoa nykymaailmassa, ettei tahdo jokaisen tietävän omaa kirjoitussivustoa..mutta silti. Tämän tietää vaan muutama ihminen, päivässä pari hassua ihmistä saattaa bongata tämän blogin ja jatkaa sen suuremmin ajattelematta seuraaville sivuille. En halua mainostaa tätä blogia missään omilla sivuillani.. tämä riittää ainakin toistaiseksi. Jos tahdon oikein uuden blogin, mitä ihmiset voi seurata ja lukea, kerron siitä kyllä kaikille vaikka facebookissa.
Mutta sitä päivää saa odottaa.
Nyt, rakkaat lukijat teen jotain mitä en ole pitkän "pimeyden" takia tehnyt. Lakkaan kynteni ja valmistaudun kevääseen.

Lauantai, mitähän vielä?

Olen tänään onnistunut jossain, missä vielä muutama sitten epäonnistuin oikein taidokkaasti. Menin ystäväni kanssa toisen kerran tankotanssi-harjoituksiin. Ystäväni on kyllä kyseistä lajia harrastanut jo vuoden verran, mutta muutama viikko takaperin asia tuli puheeksi ja mielenkiintoni lajia kohtaan heräsi niin vahvasti, että aloin katsomaan tankotanssi-esityksiä youtubestakin.
Ensimmäsisellä harjoituskerralla kämmenei hikosivat jo ennen, kuin ehdin koko tankoon edes vilkaista. Sali oli täynnä ja muut näyttivät olevan alan konkareita. Ystäväni rohkaisi minua kokoajan ja lopulta pelkoni haihtui savuna ilmaan.. kunnes yritin tehdä samaa, mitä ohjaaja.
Naama riemun kirjavana yritin räpistellä tankoa ylös, kun samaan aikaan muut tytöt keikkuivat tangon puolessa välissä ja heiluttelivat käsiään ja jalkojaan. Ystäväni puolestaan roikkui nurinpäin tangolla ja mietti miten sieltä tullaan alas. Täytyy sanoa, että ilman tuota kaverin vierellä oloa, olisin tuntenut oloni vielä surkeammaksi. Tiedän kyllä, ettei ensimmäisellä kerralla tarvitse osata tuota tankoa käsitellä..ei todellakaan.. mutta siellä ensimmäisellä kurssilla oli kolme aloittelijaa (minä olin yksi niistä..) ja ne molemmat pystyivät tekemään perus liikkeitä ihan tuosta vain. Koin itseni isoksi virtahevoseksi, joka yrittää pysyä kauniiden joutsenten matkassa.

Mutta tänään koin jotain vallan upeaa!
Onneksi oli kyseisellä tunnilla ainoastaan minä, ystäväni ja yksi muu nainen... tietenkin ohjaaja oli paikalla, mutta sitähän ei lasketa..
Kuitenkin. Olin kaksi viikkoa henkisesti varautunut, että minähän selätän sen vi*un tangon, vaikka se oli si viimeinen tekoni. Näin uhmakkaasti minä ainakin itselleni toitotin. Alkulämmittelyjen jälkeen aloin katsomaan tankoani hieman uhmakkaan näköisesti ja olin valmis yrittämään uudestaan. Ensin nostellaan itseämme tangon ympäri..tämä oli ihan lämmittelyn jälkeinen lihasten muistutus, miltä tuntuu nostaa omaa kehonaan. Tämän jälkeen tuli liike "palomies". Siinä pyöritään tangon ympäri siten, että ainoastaan nilkat ja kämmenet ovat kiinni tangossa ja arvatkaa mitä?! Mie tein sen!! Parhaimmillaan sain 4 pyörähdystä tangon ympäri! Otetaan huomioon nyt, että toissaviikolla en pysynyt edes ilmassa! JIIHHAA! Toinen mihin onnistuin tänään oli tangolla seisomiseen, sekään ei edellisellä kerralla onnistunut.. nyt pystyin seisomaan tangolla ihan "kunnolla"..käsiä jopa sain irroiteltua vähän tangosta irti. Nyt on niin voittaja fiilis, kuin vain voi olla! Ehdottomasti menen uudestaan... tähän jäin nyt ihan koukkuun.
Tässä vielä linkit mitä osasin tehdä..en tietenkään noin taidokkaasti, mutta silti..
Palomies:
https://www.youtube.com/watch?v=km4B-c5ie9s aloita 1:15 jos et halua katsoa koko videota.
Näyttää helpolta, mutta minulle toi oli suuri erä ja ottelupallo.

Nyt on jalat ja ranteet niin mustelmilla, mutta ainakin tietää tehneensä :)

Minä unohdan elämäni.

Kiitos ystävälleni, joka kertoi omassa blogissaan Areenan sarjasta: My Mad Fat Diary-sarjasta.http://areena.yle.fi/tv/2140920 Katsoin ekan sarjan suuren ahdistuksen vallassa, näin itseni tuossa päähenkilössä ja muistan, kuinka suuriylipainoni häiritsi nuoruusvuosiani. En ole suurimmalle osalle ystävistänikään näyttänyt tuon ajan kuvia, häpeän itseäni niin paljon ja itsestäni otetut olen onnistunut silppuamaan jo vuonna 1999. Mutta takaisin aiheeseen, ensimmäinen jakso tosiaan meni ahdistuksen vallassa, mutta toisen jakson puolessa välissä olin aivan myyty. Nyt minua ihan harmittaa, että ehdin syventyä tuohon sarjaan vasta huomenna, kun pääsen töistä. Minun onnekseni pääsen jo 13 töistä, joten voin kaikessa rauhassa katsoa loput kolme jaksoa, jotka tuolla jo on. Tietenkin uusia aion odottaa innolla.
Tästä taas aasin sillan avulla seuraavaan aiheeseen, ennen kuin tiesin noinkin hienon sarjan olevan edes keksitty, ostin uuden päiväkirjan. OMG ja olen jopa kirjoittanut siihen. Minulle tuli töissä todella paha ahdistunut olo about kolme viikkoa sitten, jolloin ostin tuon päiväkirjan. Paha olo ei siis tullut kirjan ostamisesta, vaan ostin kirjan, koska tunsin pääni räjähtävän ellen kirjoita asioita ylös jonnekin. Onhan tämä blogi tietenkin, mutta en jotenkin osaa tänne mitään niin henkilökohtaista kirjoittaa, kuin karvalakkimalliseen päiväkirjaan.

Enivei, olen kirjoittanut siihen kirjaan nyt enemmän ja vähemmän. En ota painetita kirjoittamisesta, kun hei..se on minun oma ja vain minä sitä luen. Mutta kun olen kirjoittamassa, en huomaa ajan kulkua. Kynä huutaa jo halleluujaa, kun olen vasta päässyt alkuun.

Kyllä minä sanon, että kirjat ja kirjoittaminen on parhaimmista terapian muodoista, mitä maailma päällään kantaa.

Josko tästä pääsisi uusiin tunnelmiin. Ehkä maaliskuu on parempi kuukausi.

Helmikuu..

Sain luettua kirjasarjan Fifty Shades of Grey, tosin suomenkielisenä.

Fifty Shades

 Kaksi ensimmäistä osaa sain anopilta joululahjaksi ja kolmannen osan sain samaiselta anopilta synttärilahjaksi.
Ensin en tiennyt koko kirjan asioista mitään. Olin kyllä nähnyt ohimennen kirjasarjaan perustuvat alusvaatteet vaateliikkeessä, mutta siihen minun tietous jäikin. Muutama ihminen kehaisi minulle tuota kirjasarjaa ja tästä minun mielenkiintoni heräsi. En halunnut lukea mitään ennakko tietoja koko sarjasta, ettei mikään minulta pilaa lukemisen kokemusta. Ja täytyy sanoa, että se kannatti.
Pidin kirjasarjasta. Kyllähän siinä seksillä herkutellaan oikein kunnolla, mutta siitä olin hieman pettynyt, että kohtaukset ikäänkuin toisti itseään. Ymmärrän kyllä, ettei pyörää pysty keksiä uudestaan, mutta silti..jäin varsinkin kahdessa ensimmäisessä kirjassa kaipaamaan hieman erilaisia lähestymistapoja ja varsinkin seksikohtausten päättämisiä. Joku voi nyt siellä ruudun toisella puolella naureskella ajatukselle "miten seksikohtauksia voi päättää yhtään sen erilaisemmin.." kyllä voi, sanon minä. Tarkistin ihan huvikseni muutaman seksikohtauksen viimeisimmät lauseet. Ja ne oli melkein sanasta sanaan samanlaisia. Tämä hieman häiritsi minua.
Kolmas kirja on kahta edellistä hieman "kypsenpi". Siinä kyllä seksiä harrastetaan, mutta tässä ei ihan toisteta itseään samoilla sanamuodoilla. Koin tämän virkistäväksi..

Niille ketkä eivät ole kirjasarjaa lukeneet, kirja ei myöskään kokoaikaa kerro seksistä. Pidin siitä, että ympäröiviä maisemia kuvaillaan kirjassa hyvinkin tarkkaan ja kirjassa on useita henkilöhahmoja, jotka tuovat oman lisän kirjaan.

Suosittelen kirjaa niille, jotka haluavat paon arjesta. Niille jotka haluavat uppoutua johonkin ihan toiseen maailmaan, missä on niin iloa, kuin suruakin. Kirjat vievät mennessään, sen voin taata.

Novita nalle ♥

Sain ystävältäni synttärilahjaksi kolme Novitan Nalle-lankakerää. ♥♥♥
Yksi on yllä oleva liilan värinen lanka, siitä tein jo seuraavana päivänä itselleni sukat. Nyt on vuorossa samaisesta sarjasta sinisellä raitakuosilla oleva nalle-sukka. Teen nekin itselleni, eihän sukkia voi koskaan olla liikaa!
Kolmannesta vaaleanpunaisesta nalle-langasta teen joko lapaset tai ohuen pipon, en ole vielä päättänyt, mutta ostettuani uuden neulontakirjan innostuin uusien kuvioiden tekemisestä. Sitä kirjaa hyödynnän tuossa tasaisessa langassa, siinä näkyy kuviot parhaiten. :)

Hain äsken töitä toisesta firmasta.
Koska omassa työpaikassani on ilmoitettu YT:stä ja jopa kaupan sulkemisesta, niin minun on pakko alkaa hakea uusiin töihin jo nyt...ihan vain varuiksi. En tiedä mitä tästä kaikesta oikein ajattelisi...
Saa nähdä mitä tuleman pitää..

Jos minä tästä vaikka menisin ja jatkaisin tuota neulomista, siitä tulee aina niin ihana olo.

Tiedän tiedän, tiedänkö?

Johan on nyt kumma, kun ihminen voi olla tyhmä.
Jos heräät tammikuussa töihin klo:4.45 ja lähdet kävelemään töihin viimeistään Klo:6.05 Niin kannattaako laittaa takin alle muutakin, kuin paita? Tässä vaiheessa työ fiksut ihmiset siellä toisella puolella nyökkäätte ja sanotte ääneen "kyllä!".
Noh. Tämä fiksu naikkonen sitten ei laittanut paitaa kummempaa päälle, toki oli farkut, villasukat, pipo, lapaset ja kaulahuivi...mutta herranJUMALA kun voi olla kova tuuli ja kylmä ja sitten se viima menee takin läpi ja puolessa välissä matkaa mietit kuumeisesti: "Voinko vielä kääntyä takaisin kotiin ja laittaa lämmintä päälle?" Noh, olisi kannattanut, nyt minulla on kurkku kipeä, olo on muutenkin kohmeinen, enkä pysty laittamaan päälleni mitään muuta, kuin topin ja huivin näin kotosalla, koska käsivarressani oleva tatuointi ei kestä sitä, että sitä vielä peitetään.
(Olen ottanut 22 päivä uuden tatuoinnin ja tätä pitää nyt parannella 3viikkoa, että pääsee laittamaan lisäväritystä kehiin...)
Mutta hyvät, rakkaat ihmiset. Laittakaa oikeasti lämmintä päälle. Minua vastaan tuli tänään tyttö, kenellä ei ollut pipoa, ei hansikkaita, eikä juuri housujakaan. En osannut muuta, kuin järkyttyneenä miettiä miten sekin tarkeni semmosissa hepeneissä liikuskella.

Villasukat ovat ystäviä♥

ei mulla muuta...

hajotaan pakkaseen.