Negatiivisuuskirppu

Tiedättekö tuon? Tuo olotila, kun aina jauhat kaikkea negatiivista. Et huomaa iloisia asioita ympärilläsi vaan vain ne huonot.
Haluan tästä olotilasta eroon.
Negatiivisuus kirppuiluun kuuluu muös se, että toisen kysyessä kuulumisia vastaus on aina negatiivinen. Joko on selkä kipeä, mahaa koskee, tukka huonosti, päätä särkee, vituttaa yksi tai toinen asia ja sitä sit jauhamalla jauhaa toiselle. Pahinta on se, että näet kuuntelijan naamsta ettei hän tarkoittanut viattomalla kysymyksellään omaa elämänkertaasi, mutta suusi ei kuuntele päätäsi ja vain jauhat taukoomatta omaa paskaa elämääsi.
Oudointa on vielä se, ettet tajua että elämäsi ei ole paskaa, ei edes ahdistavaa, vaikeaa tai tukalaa, teet vain siitä tukalan omalla möllötykselläsi. Et näe, että sinulla on talo, auto, joku joka rakastaa, rahaa tulossa koska sinulla on työpaikka yms. Joten miksi et antaisi itsellesi mahdollisuutta pysähtyä ja olla iloinen!
Negatiivisuuskirppu on olotila ei elämänasenne, niinkuin jotkut sen kokevat. Yleensä negatiivisuus kirppu ilmenee naisilla aamuisin tai PMS oireiden yhteydessä. Miehillä puolestaan NK-ilmenee töiden jälkee, ruokakaupassa, iltaisin nukkumaan käydessä. Mutta nämä ovat ohimeneviä kohtauksia..puhun nyt näistä elämänasenne-ihmisistä. Myönnän että itse olen huomattavan negatiivinen aina välillä, mutta yritän etten aina jauha samaa asiaa tunnista toiseen (ystävät voivat kyllä olla erimieltä, mutta heille tiedotksi: minä yritän muutua!) ja päivästä päivään. Joten en lue itseäni tuohon Negatiivisuus elämänasenteeseen..en en en. Mutta tunnen tällaisia ihmisiä. Heidän seurassaan aurinkoisesta päivästä otetaan irti vain se kylmyys, tuuli ja kuinka se häikäsee, kesästä otetaan irti vain hyttyset, palovammat ja liian kylmä rantavesi. MIKSI nämä ihmiset eivät vain anna olla nauti hetken elämästään...miksi? Koska kukaan ei ole niille sanonut, että nyt riittää tuo masistelu. Toinen vaihtoehto on, että heille on kyllä sanottu, muttei ne sitä ota kuuleviin korviin...tämä on menetettytapausnegatiivisuuskirppu. Juuri näin.

Jokaisen pitäisi luvata itselleen jokainen päivä jotakin. Esimerkiksi. MINÄ LUPAAN JA VANNON tässä ja nyt kaikkien teidän blogilukijoiden läsnäollessa, en stressaa rahasta viikkoon. HAH! Viikkoon. Nautin elämästä, iloitsen luonnosta, halaan kissojani. En kanna murhetta asiasta mihin en voi tämän enempää tällähetkellä vaikuttaa.

NIIN.. pistäppäs paremmaksi!

Haastan teidät kaikki lupaamaan jotakin täällä blogissa. Jokin mistä kannatte huolta ja murhetta, jokin mikä raastaa teidän sisimpäänne... päästäkää siitä irti edes päiväksi tai viikoksi. Jos huomaatte ajattelevanne tuota asiaa, muistuttakaa itseänne "haluanko olla negatiivisuuskirppu?" Ja miettikää jotakin piristävää, iloista ja sellaista mikä saa teidät nauramaan! Huomaatte, että nukutte paremmin, olette iloisempia ja elämä ei oikeasti olekaan niin paksaa, kuin kuvittelit.

viimeinen lomapäivä

Noniin. . tätä sitä on odotettu surullisin mielin,  viimeinen lomapäivä. Ja tämä on ollut aika  touhua täynnä ollut.  Aamulla pääsin hieroja-ystävälle, joka ihanasti helpotti tuota selän kipua. Käytiin hakemassa uusi ruokaryhmä...jee. Mutta nyt on sit taas selkä jumissa ja huomenna pitäisi mennä siinä töihin... Noh pakkohan se on mennä. . ei siel ole niin paljon ihmisiä jotka tekis mun tuursuksen.. lääkkeitä vaan kehiin ja tienataan.

Aurinkoa ja lumikuuroja

Jösses.
Mitähän tästäkin päivästä oikein sanoisi. Aamulla oli niin nätin aurinkoista, kävin postissa, apteekissa, kaupassa ja tulin takaisin kotiin. Yhtäkkiä taivas repes ja tuli lunta niin että naapurin auto peittyi ihan täysin kaiken sen lumikerroksen alle. Aukasin ikkunaverhon, että näen ulos ja säästän sähköä elämällä luonnonvalossa. Ja mitä sit tapahtuukaan, nyt istun sohvalla ja aurinko porottaa ikkunasta sisään, olen sokea, mutta yritän kirjoittaa tätä tekstiä ja samalla olen niin laiska etten jaksa nousta ja siirtää tuota liilaa verhoa valon peitteeksi..en jaksa en. Mutta tosiaan, päivällä naureskelemani auto on nyt aivan sulanut, eikä voisi mitenkään tietää että tänään on tullut lunta, ellen olisi itse sitä todistanut.
Mikä tätä suomen kevättä oikein vaivaa? Onko muualla tällaisia vaihteluita ollenkaan? Okei ei oteta huomioon tornadoja yms yms. luonnonkatastrofeja, mutta tarkoitan tällaista että sataa ja paistaa ja monesti vielä 10 min sisään. Yritä siinä sitten keksiä, että mitä oikein laitat kaupungille päälle kun et tiedä pukeudutko säkkiin vaiko hameeseen.

Niin ja on se sanonta, että pitää ottaa härkää sarvista. Noh...mitä jos härkä on karkuteillä, eikä sitä näy mailla eikä halmeilla mutta olisi kova halu puristaa niistä sarvista? Hyi sinä, joka heti ajattelit jotain likaista ajatusta, itse puhun nimittäin ihan niinkin perinteisestä asiasta kuin kouluttautumisesta. Laitoin nimittäin hakemuksen päällikkökoulutukseen. Tuosta sanasta kyllä tulee enemmänkin mieleen, joku vanhanaikainen intiaani päällikkö, mutta ei voi mitään. Se on siltä konsernilta missä olen töissäkin, joten toivon ainakin että koulutus onnistuisi. Harjoittelujaksonkin voisi toivottavasti tehdä omassa työpaikassa, ettei tarvitsisi matkustaa minnekään pitkälle ihan vain perus työpaikkaan töihin. Ainoa ongelma on se, että jos koulutukseen pääsee, voi olla että nykyinen asemani työpaikassa on uhattuna. Enhän minä "voi" jäädä normaaliksi myyjäksi, jos olen esimieskoulutettu...vai voinko? Ainakin siitä hakemksesta sai sen käsityksen, että koulutuksen jälkeen olisi suotavaa jos pystyisi siirtymään esimiestehtäviin johtoportaan osoittamaan kaupunkiin. Mitä jos minun elämä on tällähetkellä täällä? Kyllä minua kiinostaa muutkin kaupungit, mutta miehen työpaikka on täällä, perhe ja ystävät. Ei sitä oikein koe että voisi noinvain lähteä esim. Kuopioon asumaan.
Tosin tässä on nyt se juttu, että tuo koulutus kestää VUODEN, mitä kaikkea vuodessa ehtii tapahtua? PALJON! Eihän sitä tiedä, jos en menisi tuohon koulutukseen, että olisinko ylipäätänsä vuoden päästä samassa työpaikassa, kuin nyt.. ei mitään voi tietää ennalta, vaikka kuinka tahtoisi.
Mutta jäämme odottamaan vastausta tuolta, leivotaanko minusta esimies vaiko eikö.

Uusi pää ja uudet kujeet.
Kävin pitkästä aikaa kampaajalla ja pulitin itseni kipeäksi koko toiminnasta, mutta olen tyytyväinen. Tummat kutrit saavat nyt hetkeksi jäädä unholaan ja alan pitämään vaaleampia hiuksia. Haluan olla maanläjeinen, normaali, raikas. En jaksa sitä tunkkaista tummaa punaista, mitä olen käyttänyt niin kauan. Haluan uutta, siksi uusi hiusmallikin. Toinen puoli on lyhyt, sen saisi vaikka iha pystyyn, jos tahtoisin ja toinen puoli on pitkä, mutta kynitty. Tämä on ihana kevyt ja helppo tyyli. Ainoa ongelma on se, että minun hiustenkasvu vauhdilla joudun käymään seuraavan parin kuukauden sisään taas kampaajalla, mutta pyrin jättämään värjäyskerrat vähiin. Iski nimittäin sokkina se, että olen 14 vuotta putkeen värjännyt hiuksia, ilman mitään taukoja. Nyt sen tauon paikka on (Yoda) haluan kasvattaa ja leikellä hiuksiani mielivaltaisesti, mutta ilman suurempia värimaailmoja. Nyt nämä ovat toffeen väriset, muttei niin kauakana mun omasta hipiästäni, etteikö värjäyskertojen väliin jättäminen olisi mahdollista. Olen innoissani, tunnen saaneeni uutta voimaa näistä hiuksista..ja tottakai piti FB:hen laittaa posetuskuva kyseisestä hipiästä, koska oli hetki että kaipasi kehuja... joten HYVÄ MINÄ!

Kiitos ja kumarrus, jos jaksoit lukea tähän asti niin hienoa...ojentaisin tarran jos olisit täällä ja minulla olisi tarra.

Uusiin kujeisiin!

loma mikä se on?

tuolta minusta on tuntunut tänään. Okei olen minä saanut olla kotona ja käynyt kampaajalla yms.  Mutta jotenkin en vain ole  rentoutunut. Syy voi tietenkin olla myös se, että olen nähnyt unta missä olen töissä! Miksi juuri nyt tulee työ unet kun on lomalla. .. miks? No ei voi tietää. .. nyt jatkan lepäämistä...

ihan tyhjää

Sattuneesta syystä en ole jaksanut viimeiseen kuukauteen oikein kirjoitella mitään tänne blogiin, mutta nyt yritän jatkaa tätäkin toimintaa.

Ensinnäkin olen nyt kinkkisessä vaiheessa neulepaidan teossa. Olen jumissa, sillä tahtoisin ison pääntien, sellaisen että toinen olkapää esim. näkyisi ja neule roikkuisi rennosti sivulla...mutta toteutuksessa on toinen pulma...en ole löytänyt kunnon ohjetta, miten tuollaisen pääntien saisi tehtyä. Tiedän, että silmukoita on nyt senverran, että niistä voi ihan rauhassa tiputtaa silmukoita, mutta kui paljon? Toinen vaihtoehto (mikä on huomattavasti stressittömämpi) on tehdä perinteine V kauluksinen neuletunika... muttakun en jaksaisi aina kaatua samoihin vanhoihin kaavoihin... tahtoo jotain uutta ja upeaa, mistä tulee, että "wau" ei se hyvännäköinen ole, mut ite tein-idealla :D
Mutta noita harjoituksia jatkan taas huomenna, sillä onhan minulla TALVILOMA!

Huomisen aiheeksi on myös mokkapalojen tekeminen, kampaajalla käyminen, salilla käyminen ja kaupassa käyminen. En tiedä jaksanko mahduttaa noi kaikki tuohon samaan, mutta ompahan ne sitten tehty kun kerran tekee ne kunnolla.

Salilla käyminen on minulle pakopaikka. Pakenen maailman pahuutta, pakenen ahdistavia ajatuksia päässäni, mitä en muista nostellessani painoja hikikarpalot otsalla. Pakenen itseäni, että voin kohdata itseni vihdoin juuri sellaisena, kuin itseni näen... ei tarvitse ymmärtää.. minä ymmärrän...

Kiitos ja anteeksi, nähdään taas kun jaksan raapustella.