Aamu alkoi tänään site, että heräsin poikkeuksellisesti 7:45 kun toinen puolisko lähti töihin yhdeksäksi. Minä jäin kesälomalaisena kotiin ja hetken ympyrää pyörittyäni laitoin kaksi koneellisra pyykkiä ja tiskikoneen käyntiin. Koin tämän niin suureksi saavutukseksi, että luoasin ensin levätä ja vasta sitten lähteä lenkille. Huomasin katsovani Netflixistä leffaa ja aurinkokin oli piilotettu verhojen taakse. Ensin soitti anoppi ja hänen kanssa sovittiin tapaaminen loppuviikoksi ja puhelun loputtua huomasin ystäväni laittaneen viestin missä pyysi minua lenkille...juuri nyt. Innoissani en malttanut edes laittaa viestiä takaisin, vaan soitin koska pelkäsin ystäväni ehtineen jo lenkille. Näin ei onneksi ollut js kävelimmekin tunnin ja hetken seurasimme sivusilmällä pesäpalloa (livenä..hyvän matkan päästä) ja tiedättekö sen tunteen, kun vielä ei halua kotiin? Tänään tuli juuri se tunne. Ja olen huomannut että tämän saman ystävän kanssa minulle tulee samanlainen tunne (älä mene/en halua mennä vielä) Ilokseni kuulin sanan jäätelö ja sit se oli menoa. Ostimme jäätelöt ja menimme torille niitä syömään ja nauttimaan päivästä. Molemmilla lenkkivaatteet päällä ja jäätelöt kourassa.
se tunne, kun saat olla juuri sinä, ilman mitään esittämisiä <3
This is something unique and competent one..
VastaaPoista