Oletteko huomanneet, että jokaisella blogilla on yksi yhteinen piirre.
Kaikki yrittävät tavalla tai toisella parantaa maailmaa. Eikä tämä ole siis mikään huono juttu.
Jotkut päivittävät tietoja maailmalla tapahtuneista aiheista kuten, sodista, nälänhädästä, köyhyydestä, epätasa-arvosta. Toiset puolestaan kommentoivat maailman uusinta muotia, sisustusta, harrastuksia mitkä on "in".
Ja monet jopa luulevat että toisia ihan_oikeasti_kiinnostaa juuri sinun blogi, juuuri sinun siellä. Eikä siinäkään ole mitään väärää, jokainen haluaa tulla huomatuksi..siitähän tässä blogeilussa on kyse.
Huudetaan koko sivun voimin että: HEI MINÄ OLEN TÄÄLLÄ!
Kukaan, ja minä toistan kukaan ei lähde kirjoittamaan blogia vain itselleen. Ei se ole mahdollista. Jos haluat kirjoittaa blogia vain itsellesi ettei kukaan sitä näe, niin anteeksi vaan se on jo keksitty ja sen nimi on päiväkirja.
Mietitäämpä nyt oikein tarkkaan, olisitko 10-15v sitten antanut jollekkin päiväkirjasi luettavaksi? Et. Sitähän minäkin.
Blogeja on myös sellaisia kuin: nillitysblogit, vitsiblogit, politiikkablogit, harrastusblogit,matkustusblogit, muotiblogit, taiteilublogit ja blogit missä puhutaan mistä tahansa aiheesta yms yms.
Mutta jokaisen blogin taustalla on se, että blogin kirjoittaja toivoo että joku lukisi sitä.
Mutta loppujenlopuksi olet yksin koko jutun kanssa. Sinulla saattaa käydä blogi vierailijoita jotka satunnaisesti käyvät katsomassa blogiasi, mutta lähetävt sitten pois unohtaen sinut maailman pyörteisiin. Miltä tämä saa sinut tuntumaan, olet unohdettu.. joku unohtaa sinut kuitenkin.
Tietysti on niitä joilla on yli 200 ystävää ja joiden kaikki ystävät ovat blogissa ja kirjoittelevat toisilleen kehuja ja kommentteja mistä tahansa aiheesta ne kirjoittavatkin.
Tuo on yksi juttu mitä en ole aina ihan ymmärtänyt, oli kyseessä sitten facebook, twitter tai blogspot. Ne ns. kaverit jotka tykkäävät JOKA IKISESTÄ postauksesta mitä laitat millekkin seinälle. Mitä se sellainen on? Itse henkilökohtaisesti en jaksa tykätä ystävieni jokaisesta facebookin seinäkirjoituksesta ihan vain sentakia ettei minulla ole niihin mitään sanottavaa tai en yksinkertaisesti tykkää siitä kyseisestä jutusta.
Tästäkin päästään siihen, että mikä ystävä se semmoinen on jonka kanssa olet IHAN KAIKESSA ASIASSA samaa mieltä...oikeasti? Ei se ole enään ystävyyttä se on mielistelyä. Ei kenenkään kanssa voi olla niin paljon samalla aaltopituudella että mitätahansa se toinen sanookin, niin sie oot heti peukku pystyssä.
Ystävyys on muuten kummallinen asia. Joitain olet tuntenut jo pienestä pitäen, ja aina kun näette tuntuu ettette olisi olleetkaan erossa hetkeäkään. Joidenkin ystävien kanssa käy puolesaan silleen, että satunnainen yhteydenotto riittää täyttämään sen aukon, minkä ystävä on jättänyt ja mietit kuitenkin ystävän tekosia, ottamatta häneen kuitenkaan mitään yhteyttä. Sitten on sellaista ystävyyttä missä toinen tai molemmat osapuolet ovat löytäneet uuden harrastuksen tms. ja huomaatte pikkuhiljaa erkanevanne toisistanne miltei tahtomattanne.. mutta yhteisestä ajasta ei vaan enään tule mitään, aika ei riitä, harrastukset vie osan energiasta ja ystävytte niiden kautta uusiin ihmisiin ja ns. vanhat ystävät katoaa ajan pyörteisiin. Ja sitten on se perinteinen ystävyyden katkaisija, matka. Toinen asuu niin kauakana, että ettette yksinkertaisesti jaksa pitää yhteyttä.. on tietenkin se toinen puoli, että mitä kauemmaksi toinen muuttaa, sitä useammin pidätte yhteyttä... nämä tosin ovat harvinaisia juttuja.
Huomenna on ystävänpäivä. Ostin kaupasta kortit, mutta tulin huomanneeksi että tänävuonna lähetän harvinaisen vähän kortteja matkaan. Oli aika, kun lähetin yli 20 ystävänpäiväkorttia, tänävuonna vain 7. Tämä sai minut surulliseksi ja tälläkertaa oikeasti toivon saavani jonkinlaisten ystävänpäivän toivotuksen muutamalta ihmiseltä. Muutamalle ystävälle ajattelin laittaa kortin sijasta tekstiviestin, haluan näyttää että minä vielä muistan heitä. En itsekään niin suuresti usko tähän ystävänpäivän hömpötykseen, koska tykkään kehua ystäviäni ympärivuoden...mutta tänävuonna tunnen oloni harvinaisen yksinäiseksi. En edes syytä ystäviäni tästä yksinäisyyden tunteesta, syytän itseäni.. en ole ollut niin hanakka ottamaan yhteyttä keheenkään lähiaikoina, joten tiedän että oma toimintani on laukaissut tämän tilanteen.
Onneksi on kuitenkin muutama ystävä, joista pidän kynsin ja hampain kiinni, vaikka mikä olisi. Ystävät ovat sellaisia, jotak auttavat jaksamaan ♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti