Olin yllättynyt, kuinka hyvin Laila Hirvisaari oli tuonut esiin Katariinaan haavoittuvuuden, epävarmuuden ja pelon, mitä hän joutui kokemaan melkein ensimmäiset 33v elämästään. Koskettavasti Laila Hirvisaari oli myös kertonut Katariinan (oikealta nimeltään Sohpie Auguste Friedrike Anhalt- Zerbst.) surun joutuessaan muuttaa Venäjälle vasta 14-vuotiaana. Eroon rakastavasta isästään ja pikkusiskostaan. Matka keisarinnaksi ei ollut helppo, avioliitto miehen kanssa joka tuotti aina uusia pettymyksiä, hallitsijan kruunu liehuu ihan käden ulottuvilla.
Yllätyin siitä, että kirja tempaa hyvin voimakkaasti mukaansa, eikä sitä malta laittaa pois käsistään. Hirvisaari kuvailee tarkasti mm. Talvipalatsin ulkonäköä, joten vaikkei olisi kyseisen paikan kuvaa nähnytkään, voi sen "nähdä" sielunsa silmin pelkästään lukemalla tämän kirjan.
Suosittelen kyllä kirjaa kaikille jotka vähänkään on kiinostunut historiasta. Hirvisaari yllättää jälleen mahtavalla teoksella ja sitä lukiessa tuntee olevasta, kuin osa historiaa itsekin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti